sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Naapurirakkaus

Toisinaan poden kuumetta muuttaa oikein kunnolla korpeen. Tai vähintäänkin paikkaan, jossa naapurit eivät ole ihan välittömällä näköetäisyydellä. Loppuraskauden pesänrakennusvietti löi muuttohingulle vain vettä myllyyn, ja satunnaiset näköhavainnot naapureista alkoivat ahdistaa. Ja ei, kotiseudullamme ei tosiaankaan ihmisiä liikoja vilise, ja maisemakin on aikalailla peltoa ja pystymetsää.

Pienehköä mökkihöperöitymistä selvästi havaittavissa tällä suunnalla.


Tänä viikonloppuna tuli kuitenkin taas huomattua, ettei ole ihanien naapurien voittanutta.

Loui-koira onnistui järjestämään vatsansa vekkulille ja valvotti meitä koko yön vinkumalla ulos. Paska lensi kuin varpusparvi. Vessahätäänsä vikisevän koiran ja yösyötöille heräilevän naperon yhdistelmä oli sen verran tehokas, että nuokuimme Antin kanssa aamun silmät ristissä sohvan nurkassa peläten hetkeä, kun koira alkaa taas tepastella levottomasti eessuntaassun ja vinkua eteisen ovea vasten. Kun vielä Elli-koira liittyi vikinäkuoroon ja alkoi oireilla samaa tautia (eipä taas juuri haiskahda siltä, että sitä on käyty kimpassa pöllimässä jostain luvatonta syötävää...), niin meillä kävi jo hetken mielessä avata ulko-ovi ja päästää koirat ihan keskenään ripuloimaan sydämensä kyllyydestä villiin luontoon.




Ja sitten, ihan kuin faksi Annelille (yllättäen ja pyytämättä, vaikka vähän kyllä mielessäni salaa pyysinkin), ilmaantui naapurin rouva ovelle tyttärensä kanssa. He olivat käyneet paijaamassa ponia ja syöttämässä sille porkkanoita, ja olivat sitten ajatelleet tulla kysymään, että voiskos meidän koiria lainata lenkkikaveriksi. Olen aika varma, että kuulin enkelikuoron laulavan hallelujaa naapurin puheen taustalla. Koirat saivat tunnin lenkin, ja palauttaessaan dogeja naapuri kiikutti meille lahjakassillisen heille tarpeettomaksi jääneitä vauvan leluja ja peittoja. Lisäksi rouva vielä tuumasi, että jos tarvitaan lääniä ponin liikuttamiseen niin saadaan käyttää heidän peltoplänttiään ihan niin paljon kuin halutaan. Voi liikkis.

Pätkä sekä uusi nalle naapurista

Siinä Antin kanssa lahjakassin sisältöä ihastellessani sain luuriin viestin toisesta naapurista. Tein ison kattilallisen soppaa, lähetän Larssin tuomaan teillekin! Tovin kuluttua Larssoni pöllähtikin olkkariimme rotinat mukanaan.

Me täältä ikinä mihinkään voida muuttaa.

4 kommenttia:

  1. Mulle myös naapurit on monessa liemessä keitettyjä arkienkeleitä. Autellaan milloin missäkin hommassa ja tehdään jekkuja toisillemme. Alkutalvesta löysin takaterassin kuurakerroksesta kahden paljaan perseen kokoiset sulat kohdat: Naapurin isännät jättivät omalaatuiset terkut saunaillan vilvoittelureissulla. :D Ja viimeksi kun hakivat meidän juna-asemalta, yksi peräkonttiin piiloutunut naapuri säikäytti mut mustissa vaatteissa ja kaasunaamari päässä kun nostin matkatavaroita kyytiin!

    Voi tuota vauvaa. Söpö ku vaahtokarkki. :) Toivotaan että koirien turauttelu tulee päätökseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kuulostaa kyllä ihan mahtavilta naapureilta! Mikään ei piristä niin kuin naapurin isännän perseen painauma kuuraisessa terassissa aamutuimaan.

      Poista
  2. Ihanat naapurit teillä!

    Minä haaveilen muuttamisesta täyskorpeen. Vaikka meillä on mukavat naapurit muuten, niin joukkoon on eksynyt myös yksi supervalittaja-känkkäränkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, kurjaa. Mulla on joskus kerrostaloasumisen aikoina sattunut tollanen känkkäränkkä-rutisija naapuriin. Ei kiva.

      Poista