keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Maitobaarin liian happy hour ja vauvan vatsavaivat

"Antakee armoo" tuumaa koira taustalla.
Muutaman päivän ajan meillä on asustellut känkkäränkkä. Pätkällä on ollut poru herkässä. Syytän tästä Ilves-mukia masuvaivoja. Olemme painineet suihkutissiongelman kanssa imetyksen alusta saakka, mutta maidon heruminen on nyt viime päivinä lähtenyt niin huolella laukalle, että voisin tällä maitomäärällä ruokkia vaikka bussilastillisen nälkäisiä ipanoita. Alkuun en kehdannut tästä "ongelmasta" edes valittaa; niin moni äiti kun joutuu jännittämään, riittääkö oma maito vauvan tarpeisiin. Vaan eipä se tosiaan ole paras mahdollinen skenaario tämäkään. Sen lisäksi, että joudumme venkslaamaan yöt läpeensä vaihdellessamme kastuneita pyyhkeitä kuiviin jotta emme joutuisi nukkumaan maitolammikossa, joutuu vauva hotkimaan syödessään nieleskellen samalla ilmaa. Tästä seuraa kosolti puklailua, röyhtäilyä, kipeä maha ja kiukkuinen mieli.

Vauvan kurjan olon lisäksi omakin olo on tukala ja tuntuu siltä, kuin tissit olisi tungettu täyteen golfpalloja. Jomotus tisseissä on piinallinen. Saan olla jatkuvasti pelko perseessä, että tiehyttukokset poikivat vielä rintatulehduksen ja joudun antibioottikuurille, josta sitten muksukin saisi osansa maidon mukana. Koitankin nyt olla erityishuolellinen, jotta etumus ei pääsisi tulehtumaan.

Miten olis semmoinen kultainen keskitie tässäkin asiassa? Kysyn vaan.

Maidon pakkautumisen hoitamiseen olen todennut lämpimien suihkujen olevan paras konsti. Maidon liikatuotannon hillitsemiseksi löysin mm. Lähiömutsin blogista liudan hyviä vippaskonsteja, joilla olen yrittänyt vink-vink-vinkkailla villiintyneelle rintavarustukselleni, että vähempikin piisaisi. Olen ajatellut kokeilla myös kamomillateen juomista, sillä sen vaikuttavien aineiden pitäisi helpottaa vauvan vatsakipuja. Kamomillan on todettu olevan myös pikkuihmisille turvallinen yrtti.

Kipeän mahan kanssa kärvistelevää tirriä ei juuri pysty laskemaan sylistä, muutoin mekkala on vähän kuin sikaa rääkättäisi. Sylittelyn lisäksi olemme löytäneet ihan ylivoimaisen poppakonstin, jonka avulla keho ja mieli lepää sekä vauvalla että äidillä:


The White Buffalon tuotanto onkin raikunut torpassamme viime päivinä lähes non-stoppina. Oi kiitos Jahve, Allah, Ukko ylijumala, Hare Krishna ja mitä teitä nyt on, että piltillemme on siunaantunut sentään hieno musiikkimaku.

( Tulipa White Buffalosta mieleen: Taas on pakko uskoa, että jonkinlainen telepaattinen konneksöni meillä on pikkuveljen kanssa pakko olla. Juuri ennen synnytystä katsoimme Antin kanssa Sons of Anarchyn päätösjakson, jossa soi tuo videon kappale. Jaksoa katsoessa mietin, että täytyykin muistaa selvittää biisin upeaääninen esittäjä. No, selvitys jäi sitten sikseen, kun siihen tuli sitten vähän muuta puuhaa, kuten se synnytys... No mutta. Pari päivää sairaalasta kotiutumisemme jälkeen pikkuveli laitoi mulle pikkuhiprakassa viestiä, että "sun on pakko kuunnella tää" ja perässä tuli linkki videoon.

Arvannette, mikä biisi linkin takaa löytyi. 

Että mitäs me teletapit. )




7 kommenttia:

  1. Oh! Olen hiukan maitokade :D. Maitoa voi muuten myydäkin. Siitä saa muistaakseni 25€/l. :D Luovutettua maitoa annetaan mm. Tays:ssa keskosille ja munkin esikoinen on saanut niistä osansa. Kantoliina on muuten hyvä apu ainakin säästämään omia hermoja. Esikoisella oli myös riippukeinukehto, jonka heiluttaminen auttoi aina välillä maha vaivoihin. Niin ja heh, muistan kyllä, että musakin välillä helpotti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta, aika puljaamista se on tämäkin kun vauva ei välistä edes meinaa suostua syömään kun se on tulvan takia niin hankalaa... Tosiaankin, se kultainen keskiväylä olis niiiin kiva juttu! :)

      Luinkin blogistasi kantoliinajuttua, ja löysin tori.fistä meillekin liinan. Täytyisi vielä päästä noutamaan sitä täältä perämetsiköstä. Varmasti helpottaa kyllä, kun saa kädet vapaiksi ja vauva saa silti olla sylkyssä... Tuollainen riippukehto meillä jo löytyykin, ylihyvä vehje, mutta vauva ei suostu nukahtamaan siihen vaan pitää nukuttaa sylissä ja laskea sitten kehtoon. Sitten kyllä uni maistuukin monta tuntia :)

      Poista
  2. Oi noita aikoja. Muistan kun koin olevani kylän paras maitotehdas :D Luulin unohtaneeni sen tissituskan, mutta kummasti alkoi tekstiäsi lukiessa aavekolotus. Onneksi pikkuisesi on pian suurempi ja selviää paremmin maitotulvasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä aikaa odotellessa, kun tuo tuosta vähän kasvaa ja alkaa handlaamaan tämän tulvimisen paremmin :) Olo on nyt koko ajan kun jostai maatalousnäyttelystä karanneella.

      Poista
  3. Otan osaa. Itse kärsin aikoinani samasta vaivasta, johon sain hoitokeinoksi lypsämisen ja pulloruokinnan. Mikä johti siihen, ettei määrän tasaannuttua tyttö huolinut enää rintaa, kun oli kumituttiin tottunut. Seurauksena tukkeumia, kuume ja sen jälkeen ei tullutkaan enää mitään. Ja tissit olivat niin kipeät, että munuaisaltaantulehduskin jäi toiseksi. Voi miksei tämä ole sellainen asia, joka toimisi automaattisesti, kuten vaikka nukahtaminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuulostaapa kyllä tosiaankin kurjalta. Mä pelkään vähän aloittaa tuota lypsämistä hoitokeinona, ettei pumppailu vaan lietsoisi maidontuotantoa entisestään kun nyt jo tuntuu välillä että aika räjähdyspisteessä ollaan... Voin vaan kuvitella, kuinka kipeää tuollainen kunnon tulehdus tekisi kun ilmankin on olo välillä niin hirvittävä.

      Poista
    2. Lohdutukseksi voin sanoa, että jos kaikki menee ihan pepulleen, myös korvikkeella kasvaa ja kehittyy oivallisesti. Todisteena meidän yhdekdänvuotias, 148cm eikä ole koskaan sairastanut paria korvatulehdusta vakavampaa. Mutta tsemppihalaus teille. *teleporttaa lämpimiä ajatuksia*

      Poista