torstai 17. maaliskuuta 2016

Taitaa tulla takatalvi






Meidän ranchilla on painettu keväthommia urakalla nyt, kun vielä on kevät. (Ajatuskin siitä lupaillusta takatalvesta ihan hirvittää...)

Taivaalla möllöttänyt jaffa on saanut pihaton ja pientareen jääkerrokset lorisemaan puroina mäkeä alas, joten allekirjoittanut on saanut häärätä talikon varressa hyvinkin ahkerasti pihatonputsauspuuhissa. Antti on pitänyt maaliskuun isyyslomaa (yrittäjälle se tarkoittaa vain 2-4 työpäivää viikossa), joten silloin kun hukkapätkä ei maleksi jatkuvilla maitohuikilla rinnalla, olen saanut vapaat kädet puuhastella pihalla sydämeni kyllyydestä. Tänään Antin ollessa töissä lykkäsin ipanan villavällyihin vaunuihin koisimaan ja parkkeerasin kiesit pihaton aidan viereen, ja lappasin kakkaa pätkän uinaillessa tyytyväisenä lampaiden määkiessä.

En kyllä yhtään valita; paskan lappaaminen on aina käynyt mulle jollain tapaa terapiasta (pakko kai käydä, jos tällaista eläinmäärää vapaaehtoisesti pitää), ja on ihanaa päästä pitkästä aikaa hääräilemään pihalle nyt kun synnytysvaurioista toipuminen alkaa olla hyvällä mallilla. Sitä paitsi, silloin on lapioitava kun kakka on sulaa... eiku. Rauta kuumaa.

Vai miten se meni.



Nyt pääsiäisen lähestyessä olen ollut kaukaa viisas ja ostin virpojille lahjussuklaat valmiiksi hyvissä ajoin. Täällä asuessamme edelliset palmusunnuntait ovat tulleet kuin faksi Annelille, emmekä ole hoksanneet varautua oven taakse ilmestyviin, virpomavitsoin varustettuihin pikkutrulleihin millään tavoin. Niinpä olemme joutuneet nolosti teeskentelemään, ettemme ole kotona, tai vaihtoehtoisesti lähtemään evakkoon ihmettelemään, että taasko on se aika vuodesta ja missä välissä meidän kylälle on edes ilmestynyt niin paljon lapsia. Yleensä evakkoon lähtö on tarkoittanut suuntaamista kaupunkiin johonkin pubiin pikkuveljen ja isän kanssa, heille kun nämä juhlapyhät tuppaavat tulemaan niinikään ihan yllättäen ja pyytämättä.

Tänä vuonna aion kuitenkin olla kelpo naapurintäti ja ottaa virpojat asianmukaisesti vastaan.

Jännää.



Ja lopuksi, antakaamme Mikko Alatalon saatella meidät lempeästi Mokoman feattaamana lähestyvään takatalveen. Kiitos ja anteeksi.

 

2 kommenttia:

  1. Kis kis, niin kaunis kisu siellä!

    Meille tuli jo talvi viime yönä. Ei jaksa tykätä:(

    VastaaPoista
  2. Meillä myös talvi teki comebackin näytöslavalle. En tykkään minäkään, saisi jo olla kevät.

    VastaaPoista