torstai 21. huhtikuuta 2016

Silmä tottuu -haaste, bring it on!

Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, meillä on operoitu nurkkia ojennukseen sisällä ja ulkona viimeisen viikon ajan lauantaisten vauvan nimiäisten vuoksi. Tässä huushollia jynssyttäessä on tullut havainnoitua ihan uudessa valossa, kuinka tiettyihin paikkoihin aina vain jotenkin pääsee kertymään tavaraa - ja jotenkin silmä vain tottuu noihin hävityksen kauhistuksiin ja lihasmuistiin tallentuu taito hyppiä yli tai muuten väistellä niitä arjen tohinoissa ihan huomaamatta.

Ja kah kun sattui, taas yhden siivouspäivän päätteeksi jäin koneelle jumittamaan ja törmäsin Mamma rimpuilee -blogissa tähän Silmä tottuu -haasteeseen! Olen viikon pyristellyt näiden silmäntottumien (sanotaanko se noin? Onko tuo sana? On se sana.) epämääräisten romuläjien kanssa, ja sitten tulee tällainen haaste vastaan. Kuinka osuvaa, häh? Kysyn vaan.

Mennään asiaan.

Ihan ensinnä haluaisin kertoa teille meidän olohuoneen nurkassa nököttävästä nojatuolista. Nojis on siinä mielessä melkeinpä maaginen mööpeli, että se tuntuu suorastaan haravoivan päällensä kaikki sellaiset vaatekappaleet, jotka ovat vielä liian puhtaita pestäviksi, mutta liian likaisia kaappiin viikattavaksi. Niinpä nojatuolin päällä leppyykin kaiken aikaa vähintäänkin edellisen päivän päällä olleet vaatteet, imetysliivit tai muutamat, pieruverkkarit ja vähän puklusta tahriintunut yöpaita.

Ja näköjään tällä hetkellä myös pikkuveljen takki sekä kitaran kantopussi.



Toinen epämääräinen sottaläjä, johon on vain silmä tottunut ajan myötä, löytyy niin ikään olohuoneesta. Hukkapätkän katosta roikkuvaan riippukehtoon ripustetaan roikkumaan vauvan lisäksi kaikki pukluharsoista, kantoliinoista, leluista ja isännän läpikuolatuista t-paidoista lähtien. Nurkan viimeistelee puulaatikko, josta löytyy kaikki allekirjoittaneen liian vähän käytetyt jumppa-apuvehkeet: joogamatto, nippu erilaisia kuminauhoja ja jumppapallokin siellä kai jossain seassa lerpattelee tyhjyyttään. Jotain villatossujakin siellä taitaa pyöriä pohjalla.

Mitä täältä ei löydy, sitä ei vauvataloudessa tarvita!


Ja sitten - tittididii - se varsinainen murheenkryyni: yläkerran rappuset, jotka ovat jotakuinkin ensimmäinen asia mitä vieraat (tutut osaavat jo tässä kohtaa laittaa silmät kiinni) näkevät astuessaan tuulikaapista tupaan. Portailla on vaihtuva näyttely aivan kaikesta siitä, mikä ei portaille kuulu; kuvanottohetkellä siinä taisi möllöttää ainakin pystyyn kuolleen huonekasvin ruukku multineen, roskapussi, tyhjä rypsiöljykanisteri, taimimultaa ja ties mitä muuta. Kuvanoton jälkeen roskapussi näyttää vaihtuneen pieneen lämpöpatteriin ja pilkkihaalareihin.

Näiden yli osaamme tehdä tottuneesti viehkon antilooppimaisen loikan kivutessamme yläkertaan nukkumaan.


Eteisen naulakot. Tarvitseeko sanoa enempää?


Kummasti on silmä tottunut myös tuohon meidän pihatto-vaja -mökkeröön, jota rakentaessa talvi yllätti isännän tuossa joulun jälkeen ja ulkovuorauksen nakuttelu jäi odottelemaan suotuisampia kelejä. Sitten keväämmällä. Noh. Niin no. En tiedä, kuinka hyvä sen ilman pitää olla, jotta rakentamista päästään jatkamaan. Mutta ihmeen vähän tuo omatekoisten rakennustellinkien, hiekkapölyn ja sahanpurun kuorruttama hökkeli enää silmään pistää.



Tässä meidän tölliläisten vastaus #silmätottuu-haasteeseen! Haluan levittää omalta osaltani törkyisten kotinurkkien ilosanomaa ja heittää haastetta eteenpäin. Löytyykö teiltä kotosalta nurkkia, joihin on vain ajan myötä silmä tottunut? Laittakaahan ihmeessä kommentteihin linkkiä, mikäli osallistutte haasteeseen tahoillanne, jooko? Kaipaan vertaistukea!

4 kommenttia:

  1. Hehee, hauska postaus, taas! Voisin tarttua haasteeseen, kohteiden löytäminen ei aiheuta suurta päänvaivaa, täytyypä huomenna päivännäöllä napata muutama viehättävä otos! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D mahtavaa! Täytyypä käydä sitten blogissasi kurkkimassa!

      Poista
  2. Juu, löytyy kyllä näitä nurkkia. Tosin minulla ei ole vielä silmä tottunut niihin, vaan ohikulkiessani huokaan aina, ja mietin, että tuo pitäisi siivota. Sitten kun... D!

    Tämä haaste on täynnä tosielämää, joten palaan blogissani vielä vastauksena siihen, mitä kaikkea meiltä löytyykään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä on ihan elävästä elämästä tämä haaste :D

      Poista