maanantai 18. heinäkuuta 2016

Heih-hei peruna


 En ole vielä(kään) ehtinyt mustikka- tai kanttarellijahtiin, mutta toisinaan, kun namihammasta on juilinut ja jotain hyvää tehnyt mieli, olen lompsinut pihan perälle emalimuki kourassa ja kerännyt kipollisen mustikoita. Toisinaan on onnistanut myös metsämansikoiden kanssa. Tietenkään en ole kaikkia herkkuja itsekkäästi sullonut omaan suuhuni ja unohtanut oravia, vaan ne ovat aina saaneet marjakipollisesta muutaman makupalan.

Lauantaina oravat ottivat hypyn kohti oikeaa oravuutta (on se sana?), kun vein ne paatsen mökille ja vapautin pörrönöösit luontoon. Kaikki kolme kaikkosivat eri ilmansuuntiin, ja minä vietin loppupäivän kuikuillen huolestuneena metsikköön miettien, oliko se nyt sitten tässä sitten. Kävi kova tuuli, ja pelkäsin pienten lentävän heiluvalta oksalta maahan ja satuttavan itsensä. Jätin paatselle rasiallisen kauranjyviä mökin pöydälle ja sanoin, että jos aamulla oven takana nököttää kolme nälkäistä oravanpoikaa, niin purkista voi antaa hiukopalaa.

Illalla puhelimeen alkoi tulvia kuvaviestejä pikkuoravasta istumassa paatsen vieressä mökin portailla ja valvomassa saunapuiden hakkuuta. Sunnuntaina sama kuvatulva jatkui, tällä kertaa kuvissa vain poseerasi kolme oravaa. Nyt olen saanut mökkeilevältä oravakuiskaajalta tasaiseen tahtiin väliaikatietoja oravista, jotka häipyvät välillä omille teilleen metsikköön ja palaavat sitten aina painimaan paatsen jalkojen juureen ja seuraksi lämmittämään saunaa.

Mahtaa olla melko hulvaton näky tuo mökkiseurue.


Nostin kokeeksi yhden varren perunaa selvittääkseni, mitä odottaa vuoden pottusadolta, vai odottaako mitään. Huh helpotusta, näyttäisi siltä, että tänä vuonna saadaan kuin saadaankin perunaa omasta maasta. Ja paljon saadaankin, sillä sen enempiä miettimättä lykkäsin koko kasvimaan alan ja vähän päälle täyteen siemenperunaa. Mitä lie ajattelin. Kai jollain haavehattarapilvellä leijailin ja kuvittelin eläväni aikaa, jolloin meilläkin olisi jo maakellari. Onneksi peruna sentään sopii moneen: Antille tuossa jo lupailinkin, että loppukesä meillä syödäänkin sitten perunaa ja perunasalaattia ja lohkoperunaa ja perunaa, ja sitten syödään kermaperunaa ja valkosipulikermaperunaa ja röstiperunaa, ja keitettyäkin perunaa syödään.










9 kommenttia:

  1. hyviä kurre-apulaisia siellä:) Ihana postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravat ovat kyllä valloittavia! Minusta niin sympaattista, kun siellä isän kanssa mökillä touhottavat. Ja on itseltäkin iso huoli pois, kun tietää pienten saavan pehmeämmän laskun tuohon ulkosalla elämiseen :)

      Poista
  2. Peruna on hyvää! Eihän kaupasta sellaista saakaan kuin on vastanostettu peruna.

    Ja kuvatkin oli taas kauniita, ja tietysti oravuus on sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peruna on kyllä hyvää, varsinkon hyvä peruna!

      Ja kiitos! Ja niin mä ajattelinkin,että onhan sen oltava.

      Poista
  3. Hei, täällä tietämätön ihmettelee: Paatsi, paatset? Terveisin ihan pihalla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii, ihmettely on hyvästä välillä! Paatse on meidän perheessä joku omituinen väännös 'papasta' elikäs isästä. Paatse, paatsen, paatsea, paatsella, paatselta, paatselle, paatsessa, paatsesta, paatseen. Nyt kun hoen tässä sanaa mielessäni niin kyllä, kuulostaakin tosiaan perin kummalliselta...

      Poista
  4. No onhan jokaisessa perheessä ja suvussa omat juttunsa :-) Me ollaan niin outoja (?), että kun kysyy toiselta että tahotko kaljan, se vääntyy muotoon kakkaanko? Ja en osaa selittää taustoja, tässä on vissiin mennyt kymmeniä vuosia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D vastaavia on meilläkin varmasti niin paljon, että välillä sitä miettii, ymmärtäisikö kukaan ulkopuolinen puoliakaan meidän jutuista jos ollaan koko fämili koolla.

      Poista
    2. :D vastaavia on meilläkin varmasti niin paljon, että välillä sitä miettii, ymmärtäisikö kukaan ulkopuolinen puoliakaan meidän jutuista jos ollaan koko fämili koolla.

      Poista