tiistai 9. elokuuta 2016

Viisikuinen

Huppista, pätkän viisikuispostaus on vähän viipynyt. Muksu alkaa olla jo lähempänä puolivuotiasta kuin viisikuista, mutta onko tuo nyt sitten niin tarkkaa.


Se ryömii, se kuolaa, se istuu syöttötuolissa. Sillä on vahva, oma tahto, malttamaton mieli ja kantava ääni. Sille on jo selvästi kehittynyt huumorintajua, ja tajua asioihin noin muutenkin. Se on oppinut päästelemään pieruääniä suullaan ja nauramaan räkäisesti päälle.

Puurot ja soseet ovat jo säännöllinen osa pätkän päivittäistä ruokavaliota, vaikka rintamaito onkin vielä pääasiallinen murkina ja soseita syödään maitoaterioiden jälkkäriksi tai välipaloina. Inhokit ja suosikit ovat selvät - lähtökohtaisesti niin, että kaikki marjainen, hedelmäinen ja makea on hyvää, juurekset ja vihreät asiat taas saavat pienen nenän nypistymään. Tuota terveellistä juures- ja vihannesosastoakin koitan kuitenkin sitkeästi tuputtaa. Josko neitokainen vaikka väsytystaktiikalla tottuisi makuun. Toimivia makuyhdistelmiä selviteltyäni olen koittanut tehdä soseita myös itse pakkaseen, mutta olemme antaneet myös valmissoseita huoletta. Valmissoseiden ja -puurojen shoppailu tosin vaatii vähän tarkkuutta, sillä lehmänmaito missään muodossa ei sovi Venlan pakille sitten ollenkaan. Myös korvikemaito (tai etenkin se) on kiellettyjen listalla, joten saan olla kiitollinen, että omaa maitoa vielä riittää.


Vierastaminen alkoi Venlalla aivan yhtäkkiä viiden kuukauden iän kieppeillä. Outoon syliin joutuminen saa alahuulen välittömästi rullautumaan sätkäkoneeksi ja kädet ojentumaan äitiä kohti. Omia vanhempiani ja velipoikaani pätkä näkee useamman kerran viikossa, ja heidän näkemisestään vauva selvästi ilahtuu. Antin tullessa töistä kotiin Venla suorastaan rimpuilee päästäkseen pian isin sylkkyyn. Kenen tahansa muun syliin joutuminen onkin sitten ihan ehdoton ei. Oma äitini on vankasti sitä mieltä, että asuinpaikkamme tekee lapsesta ihan metsäläisen, ja koittaakin sitkeästi koulia Venlasta urbaania nykynuorta kiikuttamalla tätä pitkin Tamperetta puistoissa, kaupoilla ja sukulaisilla. Kivahan se on sekin, vaikka mielestäni on ihan ok olla vähän metsäläinen.


Aiemmat vauvavuosipostaukset:
Yksikuinen 
Kaksikuinen 
Kolmekuinen  
Neljäkuinen

2 kommenttia: