maanantai 17. lokakuuta 2016

Erilainen kekri


Kekri, vanhojen aikojen vuodenvaihde, on pian täällä. Kekriä on juhlistettu meidänkin perheessämme nyt muutaman vuoden ajan. Sen ympärille onkin alkanut muodostua perinteitä, jotka mukailevat vanhaa suomalaista kekriperinnettä ja -tapoja, mutta kuitenkin niin, että olemme tehneet juhlasta oman näköisemme, noudattamatta vanhoja perinteitä liian ryppyotsaisesti.


Kekriperinteisiimme on kuulunut, että juhlapäivän aamuna olen valmistellut omasta kanalasta kukonpojan pataan pistettäväksi. Muutenkin olen pyrkinyt valmistamaan kekripöydän eväät mahdollisimman pitkälti omassa maassa kasvaneista juureksista ja yrteistä. Olemme kutsuneet perheen ja sukulaisia syömään, ja myös eläimiä on muistettu herkuin, kuten vanha kansa katsoi hyväksi kekrinä toimia. Syömisen ohella juominen on tärkeä osa perinteistä kekrin viettoa, ja vanhojen tapojen mukaan erityisesti isännän tulisi päivän aikana humaltua huomattavissa määrin, jotta sato-onni suosisi tulevana vuonna. Sitkeästi olen siis koittanut aina kekrinä Anttia juottaa runsaudesta pursuilevan ryytimaan kuvat silmissäni, mutta Antti, vaikka suuri oluen ystävä onkin, intoutuu vain harvoin juomaan itseään humalaan asti.Täytynee siis pistää isännän piikkiin vuodesta toiseen jatkuva huono menestys kasvimaalla.



Melkein harmittaa, että tänä vuonna aika ei anna myöten juhlia kekriä perinteisin menoin nyt, kun kaikki liikenevä aika täytyy viettää Kesärannassa remonttia tehden. Remppahommat alkavat olla töllillä aika hyvällä mallilla, ja uutta puhtia tekemiseen löytyy taas päästyämme tekemisessä siihen vaiheeseen, että ainaisen purkamisen sijaan saa vihdoin rakentaa. Kilpajuoksu talventulon kanssa on kovaa, sillä toiveikkaina haaveilemme, että pääsisimme muuttamaan uuteen kotiin ennen ensilumia. Saa nähdä, ehtiikö töllin kekriksi siihen kuntoon, että voimme juhlistaa sitä sytyttämällä puuhellaan ensimmäiset tulet ja istua nököttää keittiön uudella lattialla kekripunkkua hörppien. Toivossa on hyvä elää.


6 kommenttia:

  1. Enpä ole tuota isännän humaltumisen ja sato-onnen yhteyttä tiennytkään. Mielenkiintoista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaannaulan sivuilta ainakin löytyi tämä: "Isännän piti humaltua päivän mittaan, jotta vilja kasvaisi hyvin. Toisaalta kylväjä, joka toimitti talon kylvöt, ei saanut olla päissään, muuten sato meni pilalle." Tuosta kylvöjen suorittajan humaltumisesta olen myös jostain lukenut, että jos kylväjä alkoi kekrinä nuokkua päissään, nuukahti samaan tapaan myös vilja seuraavana kesänä :) Mutta isäntä pitäisi tosiaan jollain hoitaa huppeliin! Jos onnistun, raportoin ensikesänä täällä, oliko sillä suotuisia vaikutuksia viljelyksiin.

      Poista
  2. Mitäs sitten jos kylväjä ja isäntä on sama henkilö? Pitiköhän silloin olla varuulta pikkuhiprakassa, jotta sadosta olisi tullut tyydyttävä? Kauhean vaikeaa on entisaikoina ollut :-D

    Mutta ihanaa että teillä juhlitaan kekriä! En ole koskaan kuullut ennen kenestäkään joka sitä juhlisi, vaikka nuo vanhat juhlat olisi syytä paremminkin muistaa nykypäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä yhtään vanhoja suomalaisia tapoja tunnen, niin aina oli syytä olla ihan vaan varuiksi pikkuhiprakassa, oli juhla mikä hyvänsä :D

      Aika huonosti tunnettuja tuntuvat nämä vanhat, perinteiset juhlapyhät olevan. Nyt kyllä olen huomannut, että esimerkiksi kekrin vietosta on alkanut näkyä enemmän juttua mediassa. Ehkä näiden vanhojen perinnepirskeiden suosio tästä lähtee vielä uuteen nousuun :)

      Poista
  3. Oho. Täytyykin kokeilla tuota isännän juottamista umpitunneliin kekrinä! Jos se sato sitten syntyis vaikka jo ihan itsestään.

    Ja tsemppiä remppahommiin! Se oli raskasta silloin tuon (silloin) noin viisveen kanssa. Voin kuvitella millasta se on noin pienen kanssa! Huh! Tai ehkä lähinnä siitä syystä, kun ei itse pysty osallistumaan niin paljon kuin haluaisi. Pitäkää välillä taukoa ja lepäilkää. Loppuviimein se on ihan sama, valmistuuko se remontti kuukauden vai kaksi myöhempään, ainakin jos ei tarvitse asua siellä remontin keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Jään innolla odottamaan ensi kesän raporttia teidän suunnilta, millaisia tuloksia isännän kekrihutikka tuotti kasvimaalla!

      Ja kiitos. Veit ihan sanat suustani - juuri tuo pännii toisinaan, kun ei vauvan vuoksi pysty olemaan apuna remontissa läheskään niin paljon, kuin haluaisi. Onneksi appiukko häärii paljon Antin apuna.
      Tuo lepääminen oliskin tosiaan tärkeä juttu muistaa. Tuppaa välillä unohtumaan :)


      Poista