tiistai 13. joulukuuta 2016

Alkaa näyttää joululta


 Täällä meillä on lunta hädin tuskin sen verran, että mainita saattaa. Maa juuri ja juuri peittyy. Pikku pakkanen on huurtanut kiteisen, kimaltavan kerroksen kaiken ylle. Kun matalalta paistava aurinko osuu lumiseen maahan ja kuuraisiin oksiin, ei voi kaltaiseni metsittynyt pakana muuta kuin hiljentyä ihailemaan. Maaemo nukkuu, ja kaikenlainen metelin pitäminen tuntuisi nyt häiriköinniltä.





Kesärannan töllillä köökkiremppa alkaa olla loppusuoralla. Joulun vietämme kuitenkin täällä Kalliorinnassa, jotta saamme rauhassa siivoilla töllin nurkkia muuttokuntoon väliviikolla, Antin viettäessä joululomaa. Alun perin suunnitelmissa seisoi, että olisimme heränneet pätkän ensimmäisenä jouluaattoaamuna omassa tuvassa, mutta suunnitelma muuttui matkan varrella. Ja hyvä näin: joulujemme jokavuotinen teema, stressittömyys, olisi mennyt ihan munilleen, mikäli olisimme ryhtyneet rykimään muuttoa vielä joulun alla. Mutta mikäs hätä meillä tässä. Paatse on onnesta soikeana saadessaan puuhata lapsenlapsensa kanssa niin paljon kuin mielii, ja tämä takaa minulle vapaat kädet tehdä joulusiivousta, ja pakkailla siinä samalla pikkuhiljaa tavaroita muuttolaatikoihin.




Espanjassa asuva pikkuveljeni saapuu ensi maanantaina Suomeen kolmeksi viikoksi. Hän on jo vuosia asunut talvet siellä sun täällä, mutta palaa aina jouluksi kotiin maailmalta.
Meidän perheessämme joulu ei ole aseteltu mihinkään tiettyyn uskonnolliseen muottiin. Se on meille kaikille perhejuhla, jolloin meidän hyvin erilaisin maailmankatsomuksin varustettu kööri kokoontuu köllimään sohvanpohjalle, syömään hyvin ja hörppimään punkkuglögiä yömyöhille asti. Kukaan ei pahastu siitä, että yksi vie kulhollisen joulupuuroa pihapihlajan juurelle, toinen tahtoo kuunnella hiljentyen Jeesuksesta kertovan joululaulun ja kolmas syödä aattoaamuna riisipuuron sijasta makkaraperunat ketsupilla.


Tämä joulu on meille kaikille siitä jännä ja erityinen, että se on meidän Venlan ensimmäinen. Vaikkei Venski varmasti tule tästä ensimmäisestä joulustaan kummia muistamaan, alkavat nyt muodostua ne perinteet, joita pätkä tulevaisuudessa tulee muistamaan lapsuuden jouluina. Enää ei ole kuulemma kovin muodikasta, että joulupukki tulee käymään, mutta me nyt ollaan vähän tämmöisiä trendi-ilmiöiden suhteen sivistymättömiä tolloja, jotka julkeasti omia lapsuuden riemuja peilaten päättivät, että onhan pukki oltava. Tosin siinä missä meidän lapsuutemme joulupukki oli omasta takaa punanenäinen ja möhömahainen, ja saapui aina Ladalla (ja minä kun aina niin niitä poroja odotin, turhaan), on Venlan joulupukki Espanjan auringossa ruskettunut, kitaraa soittava kekkeruusi, joka enon ja kummiuden joulupukin velvotteidensa ulkopuolella elättää itsensä urheilulla (möhömaha täytynee siis topata tyynyillä).

Mutta mitäpä sitä pikkuseikkoihin takertumaan.





3 kommenttia: