lauantai 3. joulukuuta 2016

Ensimmäiset muuttajat


Lampaat ottivat ja muuttivat eilen töllille.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että olisin mennyt jo torstaina asentamaan tallin asennuksen jäljiltä roikkuneen aidan, virittelemään veräjänkahvat ja sähköpaimenen, ja mylläämään tallin kuivikkeet paikoilleen. Suunnitelma ei ihan toiminut (eihän ne ikinä), joten päädyimme ratkaisuun, että lastaamme lampaat autoon alkuperäisen suunnitelman mukaan perjantaina, ja annamme niiden odotella autossa sen aikaa, kun saisimme Antin kanssa yhteistuumin tarhan ja tallin viimeisteltyä.

Antti askartelipaskarteli päkättimille lokoisan pienen "karsinan" kuormalavoja ja liinoja apunaan käyttäen pakettiautoon. Lastasimme lampaat kyytiin. Muina nooanarkkilaisina ajoimme Tampereen keskustaan ja parkkeerasimme pakun lampaineen Satakunnankadulle, jossa paatse oli vastaanottamassa Venlaa hoitoon projektimme ajaksi. Auton tavaratilassa määkivät lampaat herättivät hiukan ihmetystä ohi kulkevissa adventtisohjossa kyntävissä kaupunkilaisissa. On varmaan vaan hyväksyttävä, ettei kaltaistemme maalaistollojen ilmestyminen kaupungin vilinään jää koskaan huomaamatta.

Teimme vielä pysähdyksen Linnainmaan kauppakeskuksella, josta Antti kipaisi sylillisen jatkojohtoja ja pussillisen porkkanaa sähköpaimenta ja lampaiden tarhaanhoukuttelua varten. Määkivä auto nökötti jälleen parkkipaikalla jouluostoksia tekevien kansalaisten ihmeteltävänä. Minä virnuilin pöljänä auton vieressä Antin tehdessä ostoksia ja havahduin jossain kohtaa siihen, että olin moikannut jokaista automme ohi kulkevaa tuntematonta. Muistin, että vaikka maalla kuuluukin nostaa lapanen pystyyn niin tuttujen kuin tuntemattomienkin tullessa vastaan, eivät kaupunkilaisihmiset ole välttämättä tällaiseen käytökseen niinkään tottuneet. Laitoin kädet taskuun ja mietin hiljaa itsekseni, mahtoivatko ohikulkijat sittenkään ihmetellä auton perästä kuulunutta määyntää, vai tuijottivatko sittenkin vain sitä outoa morjestelijamuijaa auton vieressä.

Mistäpä näistä tietää.


Töllille päästyämme ryhdyimme toimeen sen enempiä ihmettelemättä: Antti kytki sähköjä, kun minä kiristelin ja putsasin aitalankoja jääkökkäreistä sormet kohmeessa.

Lampaat olivat asettuneet mukavasti köllölleen pahnoille auton perään, ja katsoivat hölmöinä Anttia, joka koitti maanitella niitä ulos autosta. Ämpärillinen pilkottua porkkanaa sai kuitenkin sorkkaväkeen vipinää, ja ne kipittivät kuuliaisesti uuteen tarhaansa.

Hetken ihmettelyn jälkeen lampaat tuntuivat hyväksyneen uuden kotinsa. Ne ryhtyivät tonkimaan vihertäviä ruohonkorsia ohuen lumipeitteen alta ja kömpivät sitten tallin kuivikkeisiin pötköttämään. Saatoin jättää päkättimet uuteen kotiin hyvin mielin, vaikka tänään aamulla olikin outoa viedä hevosille pihattoon heiniä, kun neljä villapalloa eivät olleet kuorossa määkimässä kallion laella. Antti viettää kuitenkin töllillä enemmän aikaa kuin kotona, joten lampaat ovat siellä yhtä lailla valvovan silmän alla, kuin täällä Kalliorinnassa. Mieltä rauhoittaa myös se, että uudessa tarhassa lampaille riittää enemmän tilaa ja virikkeitä kuin täällä. Toivotaan, että voimme siirtää myös hevoset sekä itsemme pian uuteen kotiin.


Remontti etenee kovaa kyytiä: Antti sai eteisen eristykset valmiiksi, ja tölli on nyt ensi kesän yläkertaprojektia lukuunottamatta lämmin. Eteistilan ja kylpyhuoneen seinät odottavat vielä levytystä ja viimeistelyä, sillä puusepältä tilatut, vanhaan taloon sopivat ikkunat saapuvat vasta vuodenvaihteen tienoilla. Levytys kannattaa suorittaa vasta ikkunoiden asennuksen jälkeen. Keittiö saa tämän viikonlopun aikana kattopaneelit, ja ensi viikolla, anopin jäädessä lomalle ja lupauduttua lapsenvahdiksi, pääsee allekirjoittanut tiivistämään köökin seinähirsien tuulentuivertamia rakoja pellavalla.

Olohuoneen lattiarakenteet, jotka ovat pysyneet rossipohjan hyvän tuuletuksen johdosta priimakuntoisena (toisin, kuin keittiön päädyssä), saavat jäädä tältä erää omiin oloihinsa. Kunhan olemme saaneet yläkerran eristettyä, käymme olkkarin lattioiden kimppuun ja eristämme lattiat uudelleen selluvillalla. Tällä hetkellä olohuoneen katto ja seinät ovat 50-luvulla asennetulla halltex-levyllä päällystetyt, ja ikään kuin kirsikkana kakun päällä, on kaikki seinäpinnoista ja listoista lähtien maalattu erilaisin imelän vaaleanpunaisen sävyin.

Olen istunut lukemattomia tunteja jakkaralla keskellä olohuonetta seiniä katsellen, ja koittanut totuttaa silmiäni tuohon hattaraisen vaaleanpunaiseen värimaailmaan. Siinä kuitenkaan onnistumatta päätimme, että vedämme vielä viimeisenä silauksena väliaikaisen maalin olohuoneen seinäpintoihin. Nykyisellään seinät on sudittu lateksimaalilla, jolla ei tölliin ole meidän hallintokautemme aikana mitään asiaa. Väliaikaismaalaus täytynee kuitenkin sutia seinäpintoihin myös jollain tuohon lateksipintaan tarttuvalla maalilla, kunnes pääsemme ensi kesänä purkamaan maalatut pahvilevyt pois seinistä ja laittamaan tilalle jotain  hirsiseinille paremmin sopivaa. Hirttä jätämme (kuten nyt olemme toimineet keittiössä ja ruokailutilassa) mahdollisimman paljon näkyviin, niin kuin talossa on alun perin ollut. Osa seinistä täytyy kuitenkin koolata, levyttää ja tapetoida, sillä alkuperäistä hirttä on tasoiteltu levyjen asennuksen aikaan niin karskilla kädellä, ettei hirsipinta pääse enää millään lailla oikeuksiinsa. Olohuoneen hirsiseinien kunto on vielä arvoitus, mutta toivomme, että niitä olisi uudelleenmuotoiltu mahdollisimman vähän aikoinaan pahvilevyjen asennuksen yhteydessä.

Olohuoneen seinän ja listojen sävyt ovat suorastaan silmää hiveleviä.



2 kommenttia:

  1. Tuon autokuorman olisin halunnut nähdä itsekin kaupungilla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se varmaan aika sirkus sivustaseuraajien mielestä.

      Poista