torstai 26. tammikuuta 2017

Vain jalat edellä



Olemme varanneet hevostrailerin sunnuntaiksi. Sähkö, nettiliittymä ja monta laatikollista tavaraa on siirretty Kesärantaan. Virallinen muuttopäivä on sunnuntaina.Viikonvaihteessa olisi tarkoitus viettää ensimmäinen yö töllillä, lämmittää iltapesua varten puusauna ja keittää maanantaina aamukahvit oman talon keittiössä.

A-pu-va.




Jokainen, joka on koskaan muuttanut, tunnistaa varmaan sen tunteen, kun mielessään alkaa hokea mantranomaisesti lausetta ei-enää-ikinä. Sitä katselee toivottomana ympärilleen tavaroiden keskellä, ehkä käärii muutaman astian sanomalehteen. Vilkuilee hermostuneena sitä komeroa, jonka sisään kurkkaamista on koittanut vältellä viimeiseen saakka.

Lopulta sitten päätät ottaa itseäsi niskasta kiinni, ja lähdet mukeltamaan ympäriinsä lojuvien laatikoiden yli kohti komeroa. Siinä matkalla näet sivusilmällä, kuinka lapsi heittelee leveä virne naamallaan tavaroita ulos laatikosta, jonka juuri pakkasit. Pelastettuasi viime tipassa lasisen tuikkukipon piltin hyppysistä, avaat komeron oven ja katsot edessäsi avautuvaa tavaraoksennusta lohduttomana. Ei-enää-ikinä-ei-enää-ikinä-ei-enää-ikinä.

Eilen totesinkin Antille huonekaluja selät väärällään kantaessamme, että täältä kun lähden niin se on kyllä sitte jalat edellä. Onneksi se ihana mies lupasi, että kyllä se sopii.



Kun olen hoitanut muuttopuuhia pääosin täältä vanhasta tukikohdastamme käsin, on Antti häärännyt valmisteluja töllillä. Ja tulipa hänen siinä sivussa kätilöityä myös kaksi pikkuista karitsaa, jotka Ansa-lammas päätti pyöräyttää maailmaan hiukan odotettua aiemmin. Oli tiistai-ilta, ja Antti laittoi tölliltä viestiä, että lähtee ajelemaan kotiin päin, kunhan on vienyt lampaille vedet. Muutaman minuutin päästä puhelimeni soi.

"No moro, Ansan hanurista sojottaa jalka, lähenkö mää nyssilti kotiin?"

Minä mylvin luuriin, että no et helvetissä lähe nyt yhtään mihinkään, naureskelin hetken hysteerisesti, kokosin itseni ja ryhdyin sitten ohjeistamaan lievästi pihalla ollutta Anttia karitsoinnin saloista. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, eikä isännän tarvinnut lopulta puuttua synnytykseen kuin tarkistamalla silloin tällöin, että homma eteni ilman ongelmia. Siinä odotellessaan hän nikkaroi tallin nurkkaan pienen karsinan, jonne Ansa laitettiin vauvoineen "äippälomalle". Uuhi putsasi uunituoreet ipanansa tunnollisesti ja päästi molemmat imemään maitoa ilman mitään ihmettelyjä.

Tuumailimme yhdessä, että kyllähän sitä muuttohommissa aina pitää vähän ylimääräistä hässäkkää olla. Kuten vaikka synnytys.




 Haluan vielä lopuksi, sen kummemmitta aasinsilloitta karitsoinnista kodin sisustukseen, esitellä nämä ihanat Tori.fistä bongaamani sohvatyynyt. Tyynyt ovat sekä kuosiltaan että väreiltään täydellisiä töllin olohuoneeseen. Torista löysin myös kaksi pientä mattoa, jotka Antti käy tänään hakemassa reenireissullaan.

Enpä olisi vielä jokin aika sitten näinkään uskonut käyvän, mutta taidan olla kovaa vauhtia hurahtamassa sisustamiseen. Aika hauskaa.



 

perjantai 13. tammikuuta 2017

Tapettimäihä

Blogi tottelee nykyisin nimeä Kesärannan tölli. Samaan tarmonpuuskaan syntyi myös Facebook-sivu, jonka kautta blogia pääsee seuraamaan myös fb:n kautta. Klik klik!

Töllillä ähelletään viimeistelytöiden kimpussa. Viikonloppuna seinät saavat päälleen lisää tapettia ja remppapölyyn, työkaluihin ja putkenpätkiin peittynyt olohuone puunataan siihen kuntoon, että voimme ryhtyä kantamaan tavaroita pikkuhiljaa sisään.


Kävipä järjetön munkki, kun satuin puolivahingossa löytämään Värisilmän poistomyynnistä BoråsTapeterin Garden Party -malliston tumman kukkatapetin. Olin kuolannut kyseistä tapettia jo ennen talonostopäätöstämme, ja lähestulkoon itkin huomatessani malliston poistuvan valikoimista. (No en itkenyt, mutta mieleni pahoitin kumminkin.)
Antti ei ollut tapettivalinnasta kovin tohkeissaan, mutta koska toiveita tiedustellessani ensimmäinen vastaus oli halpa, taipui hän nähdessään punaisen -50% -merkinnän hintalapussa. Mutisi vain "happy wife, happy life" painaessaan tilausnamiskaa.

Kuva: boråstapeter.se

Löysin tänään pikaisella kirppiskäynnillä pari tervetullutta lisäystä kattilakaappiimme. Aiemmin en olisi osannut tämän tyylisiä kasareita katsellakaan, mutta Kesärannan kattila-arsenaaliin ne sopivat kuin nenä päähän.