torstai 26. tammikuuta 2017

Vain jalat edellä



Olemme varanneet hevostrailerin sunnuntaiksi. Sähkö, nettiliittymä ja monta laatikollista tavaraa on siirretty Kesärantaan. Virallinen muuttopäivä on sunnuntaina.Viikonvaihteessa olisi tarkoitus viettää ensimmäinen yö töllillä, lämmittää iltapesua varten puusauna ja keittää maanantaina aamukahvit oman talon keittiössä.

A-pu-va.




Jokainen, joka on koskaan muuttanut, tunnistaa varmaan sen tunteen, kun mielessään alkaa hokea mantranomaisesti lausetta ei-enää-ikinä. Sitä katselee toivottomana ympärilleen tavaroiden keskellä, ehkä käärii muutaman astian sanomalehteen. Vilkuilee hermostuneena sitä komeroa, jonka sisään kurkkaamista on koittanut vältellä viimeiseen saakka.

Lopulta sitten päätät ottaa itseäsi niskasta kiinni, ja lähdet mukeltamaan ympäriinsä lojuvien laatikoiden yli kohti komeroa. Siinä matkalla näet sivusilmällä, kuinka lapsi heittelee leveä virne naamallaan tavaroita ulos laatikosta, jonka juuri pakkasit. Pelastettuasi viime tipassa lasisen tuikkukipon piltin hyppysistä, avaat komeron oven ja katsot edessäsi avautuvaa tavaraoksennusta lohduttomana. Ei-enää-ikinä-ei-enää-ikinä-ei-enää-ikinä.

Eilen totesinkin Antille huonekaluja selät väärällään kantaessamme, että täältä kun lähden niin se on kyllä sitte jalat edellä. Onneksi se ihana mies lupasi, että kyllä se sopii.



Kun olen hoitanut muuttopuuhia pääosin täältä vanhasta tukikohdastamme käsin, on Antti häärännyt valmisteluja töllillä. Ja tulipa hänen siinä sivussa kätilöityä myös kaksi pikkuista karitsaa, jotka Ansa-lammas päätti pyöräyttää maailmaan hiukan odotettua aiemmin. Oli tiistai-ilta, ja Antti laittoi tölliltä viestiä, että lähtee ajelemaan kotiin päin, kunhan on vienyt lampaille vedet. Muutaman minuutin päästä puhelimeni soi.

"No moro, Ansan hanurista sojottaa jalka, lähenkö mää nyssilti kotiin?"

Minä mylvin luuriin, että no et helvetissä lähe nyt yhtään mihinkään, naureskelin hetken hysteerisesti, kokosin itseni ja ryhdyin sitten ohjeistamaan lievästi pihalla ollutta Anttia karitsoinnin saloista. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, eikä isännän tarvinnut lopulta puuttua synnytykseen kuin tarkistamalla silloin tällöin, että homma eteni ilman ongelmia. Siinä odotellessaan hän nikkaroi tallin nurkkaan pienen karsinan, jonne Ansa laitettiin vauvoineen "äippälomalle". Uuhi putsasi uunituoreet ipanansa tunnollisesti ja päästi molemmat imemään maitoa ilman mitään ihmettelyjä.

Tuumailimme yhdessä, että kyllähän sitä muuttohommissa aina pitää vähän ylimääräistä hässäkkää olla. Kuten vaikka synnytys.




 Haluan vielä lopuksi, sen kummemmitta aasinsilloitta karitsoinnista kodin sisustukseen, esitellä nämä ihanat Tori.fistä bongaamani sohvatyynyt. Tyynyt ovat sekä kuosiltaan että väreiltään täydellisiä töllin olohuoneeseen. Torista löysin myös kaksi pientä mattoa, jotka Antti käy tänään hakemassa reenireissullaan.

Enpä olisi vielä jokin aika sitten näinkään uskonut käyvän, mutta taidan olla kovaa vauhtia hurahtamassa sisustamiseen. Aika hauskaa.



 

8 kommenttia:

  1. Tiedän tuon "en enää ikinä" - tunteen, D! Tsemppiä muuttoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain sitä tavaraa vaan kertyy, muutossa sen huomaa konkreettisesti :) Kiitos!

      Poista
  2. :D pikkusen nauratti kun kuvittelin tuota teidän puhelua koskien karitsointia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne oli kyllä kaikenkaikkiaan aika koominen :D Jotenkin olimme molemmat varautuneet karitsointien alkamiseen vasta aikaisintaan ensi viikolla.. Onneksi siellä oli isäntä itte ottamassa tilanteen haltuun ;D

      Poista
  3. Löysit hienot tyynyt, jotenkin rinnassa tuntui lämpöiseltä, kun ei ole näitä nykyaikaisia sotku kuoseja ja marimekkoa/ratiaa.

    Ihan vaan tälläinen äijän kommentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sotkukuoseilla ja marimekkoratioilla on varmasti paikkansa, mutta ei meidän olkkarissa :) Voisivat mokomat saada ihan uuden ilmeen meidän sohvalla koiran- ja kissankarvalla kuorrutettuna.

      Poista
  4. Voi että, se tunne kun illalla jännittynein mielin painaa päänsä ensimmäistä kertaa tyynyyn ja saa keittää ensimmäiset aamukahvit uudessa kodissa! <3 Kyllä melkein jo niiden takia viitsii kokea sen ihan kamalan muuttokaaoksen... Ja kai sitä mies nyt yhden lampaan synnytyksenkin hoitaa siinä samalla! :D Minun mies on päässyt monet kerrat vasikointia avustamaan äitini tilalla, eihän se kauhean nättiä puuhaa ole ja kovin on nöyränä "poikana" tultu navetalta takaisin. :D

    Olen myös lausunut nuo oletetut taikasanat "ei enää ikinä" aika monta kertaa tavararumban keskellä, mutta kummasti joutunut syömään sanani joka kerta... Toivottavasti sinun ei enää tarvitse! :D

    P.s. Ihan mahtavat nuo tyynyt! Ja tapetti näyttää niiiiin hyvältä, kehyksillä ja ilman! Onnea uuteen kotiin, ihan virallisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sano muuta, täällä ollaan nyt vietetty muutama yö ja ensimmäisenä niistä en nukkunut silmällistäkään, tunne oli niin outo! :D Aamulla keittelin kahvit pressopannulla ja keitin veden puuhellalla, ja täytyy sanoa, että olivat yhdet elämäni parhaista kahveista <3
      Onneksi meidän isännällä meni tuo kätilöinti sinänsä siististi, ettei hänen tarvinnut kuin vahtia, että kaikki sujuu oppikirjan mukaan.

      Mitä enemmän katselen tapettia, sitä enemmän siihen rakastun. Nyt sitä on seinässä vain tuon yhden peitetyn ikkunan verran, pian saan sitä jo isommallekin pinnalle, jee :)

      Poista