perjantai 24. maaliskuuta 2017

Töllin ensimmäiset kylvöt ja puutarhasuunnitelmat


Minun pitäisi ehkä kirjoittaa blogiuskottavasti siitä, kuinka ihanaa tämä kevätkylvöjen tekeminen onkaan. Päätin nyt kuitenkin lähteä liikenteeseen rehelliseltä kantilta ja kertoa, että pikkuruisten purkkien, taimimullan ja siementen kanssa nyhertäminen ei kuulu oikein millään mittapuulla suosikkihommiini. Olen enemmänkin se tyyppi, joka lappaa paskaa ulkona naama räässä, mudassa ja hiessä ja toteaa päivän päätteeksi joka lihas iloisesti kolottaen, että tulipa tehtyä.

Mutta, tällainen kotitarveviljelijäksi mielivä joutuu väistämättä näin keväisin nyssyttämään myös niiden kylvöjen parissa.

Tänään oli se päivä.


Olin omaksi onnekseni sillä lailla kaukaa viisas (kerta se on ensimmäinenkin), että Maatiainen ry:n siemenluetteloa selaillessani maltoin mieleni ja tilasin vain muutaman pussin esikasvatusta vaativien kasvien siemeniä, keskittyen pääasiassa suoraan maahan kylvettäviin kasveihin. Suuri osa suorakylvettävistä lajeista ovat joko monivuotisia, taikka itsestään kylväytyviä ruoka- tai rohdoskasveja. Rohdoskasvit valikoin paitsi hyötyarvonsa, niin myös näyttävyytensä mukaan: haaveissani on monipuolisesti kukkiva, villi ja rönsyilevä puutarha, josta löytyy monipuolisesti täytettä niin maustekaappiin kuin kotiapteekkiinkin. Lisäksi tilasin silkkiunikon ja pionin siemeniä ihan puhtaasti siksi, koska ne miellyttävät silmää. Näitä myös entisen talomme, lapsuudenkotini, pihassa kasvoi isomummuni istuttamina, enkä osaa kuvitella tällaista vanhan talon puutarhaa ilman noita ihanuuksia.

(Ja ei, kuvissa näkyvä kaatunut multapurkki ei ole kuvausrekvisiittaa, vaan sohelsin sen kumoon ihan vahingossa.Tietysti, kun olin aikeissa siivota multasotkun, ehti kissa paikalle ensin ja levitti käpälissään mullan ympäri keittiötä.)


Esikylvöissä purkkeihin päätyivät tomaatti, maustepaprika, avomaankurkku, virginiantupakka ja kesäkurpitsa. Kesäkurpitsan siemenet otin talteen viime syksynä oman maan kesäkurpitsoista: laitoin hevosen- ja kanankakalla kyllästettyyn kerrospenkkiin kolme taimea. Taimet kasvoivat vyötärönkorkuisiksi ja tuottivat loputtomalta tuntuneen määrän jättikokoisia kurpitsoja.

Söin kesäkurpitsaa kolmen viikon ajan joka päivä, ja sen lisäksi kiikutin niitä läjäpäin naapuriin ja sukulaisille. Myös kanat juhlivat kesäkurpitsatarjoilujen ääressä koko syksyn. Maatiaiselta tilatut kesäkurpitsansiemenet ovatkin ehdottomasti suosituslistallani!

Kuva viimesyksyltä: kesäkurpitsa ja puolivuotias





Virginiantupakka on minulle uusi tuttavuus, ja halusin kokeilla sitä paitsi sen koristeellisuuden, myös käyttöominaisuuksien vuoksi: Antti lipsahtelee tupakkalakostaan tämän tästä ja näin tässä asetelmassa hienon sauman kokeilla, miten ihan puhdas tupakka toimisi hänellä myrkyillä kyllästettyjen kaupan röökien sijasta. Saa nähdä, millaisen tupakkasadon saan aikaiseksi.


Tilasin keväällä esikylvettävuen ohella suoraan maahan kylvettäviksi
  • salaattivuonankaalia
  • tammenlehtisalaattia
  • ahomansikkaa
  • kamomillasauniota
  • nukkahulluruohoa
  • mäkikuismaa
  • rohtosormustinkukkaa
  • ruusumalvaa
sekä Perennaniitty -nimisen seoksen, josta löytyy sekä monivuotisia, että itsestäänkylväytyviä perennoja: akileijaa, ukonkelloa, japaninesikkoa, lehtosinilatvaa, pioneja, varjoliljoja, tähkäkeijunkukkaa, sormustinkukkaa, kurjenmiekkaa, metsäkatkeroa,kevätesikkoa, sekä mahdollisia muita keräilyeriä.

Syksyn kylvöihin tilasin samaan syssyyn rohtomaraljuurta, rohtoluppiota sekä virmajuurta eli valeriaanaa, jonka aion kylvää rantaan, se kun viihtyy kosteikkoisilla alueilla, ja tahtoisin käyttää hyödyksi madollisimman laajan skaalan rantaan rajoittuvasta tontistamme.
Rohtomaraljuuri ja rohtoluppio ovat niinikään uusia tuttavuuksia, joita ajattelin kokeilla. Ne ovat vanhoja rohdoskasveja, mutta erityisesti niissä houkutti maininta siitä, että pölyttäjät suosivat kyseisiä kasveja. Peltopläntti, jonka viime syksynä aitasin eläinten pihattotarhaksi, rehotti jättipalsamia, ja niissä huomasin pörräävän tolkuttoman määrän mehiläisiä. Jättipalsamin haluan hävittää, mutta mehiläiset tahdon pitää - niinpä olen koittanut valikoitd puutarhaamme kasveja, joka saisi mehiläiset viihtymään tontillamme vastaisuudessakin.


Kaadoin itselleni lasillisen punkkua hommia vauhdittamaan. Kevätkylvöt ovat perinteisesti olleet minulle sellainen juttu, jonka ohella on ihan ok nautiskella lasillinen punaista jo iltapäivästä. Lieköhän taustalla äitini opetus, että kodin ei-niin-mieleiset hommat sujuvat paljon jouhevammin, kun ottaa viinipullon ja hyvää musiikkia kaveriksi.

Kun pari päivää sitten kerroin Antille kylvöhommien olevan ajankohtaisia, tuli hän töistä kotiin mukanaan pänikkä suosikkiviiniäni. Kyllä vaan onni on mies, joka tuntee pyytämättä vaimonsa tavat (ja viinimaun).

Venlan kanssa vuosi sitten esikylvöhommissa. Nykyään tuo samainen haalari näyttää muuten siltä, ettei se mahtuisi enää nukellekaan.

4 kommenttia:

  1. Munkin inhokki hommia, onneksi mies hoitaa meillä suurimman osan tästä hommasta! Mä keskityn suoraan avomaalle istutettaviin kasveihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakaan ei ole mitään ongelmaa niissä suoraan maahan istutettavissa, se on ihan mukavaa touhua. Meillä ei mies ole innostunut mistään puutarhaosuuden hommista (ja myös esim. teurastukset hoidan minä, hän ei kuulemma ikinä pystyisi vaikka kukkoa tappamaan), niin ne jää meillä mun vastuualueekseni :) Isäntä sitten aika yksinoikeudella tekee esimerkiksi talon remontit, eikä mielellään huoli minua härkkimään siihen vaikka yrittäisinkin.

      Poista
  2. Jätin suosiolla kasvatushommat tänä keväänä väliin, ei ole minusta helpoimpia hommia. Heitän siemenet suoraan maahan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin suoraan maahan kylvettäviin päätin myös nyt panostaa. Ihan vaan sillä kun tiedän, ettei meinaa kärsivällisyys (tilasta puhumattakaan) riittää esikasvatustouhuihin.

      Poista