keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Elämä voittaa sittenkin



 Olen melko lahjakkaasti unohtanut kaikki lupaukseni itselleni siitä, etten haali pihan puolella liikaa hommia, jotta saisin jotain joskus valmiiksikin. Nyt, sen sijaan että olisi edes vähän valmista, on paljon keskeneräistä.

Aloitin esimeriksi jossain hetkellisessä hulluudenpuuskassani kaivamaan kasvimaata, jota ei vielä pitänyt kaivaa. Päässä vaan sumeni ja jossain kohtaa sitten havahduin siihen, että olin mönkinyt ylösalaisin ison slaissin takapihaa. Nyt pitäisi sitten ehtiä kääntää loputkin, koska kesken ei tietenkään voi jättää.


Taimikasvatukseni epäonnistuivat totaalisesti. Surkean ja lyhyen elämänsä alkutaipaleensa taimet joutuivat kitkuttelemaan tilanpuutteen vuoksi pohjoiseen viettävällä ikkunalla, ja valo ei selvästikään riittänyt siinä kunnon kasvuun. Onnistuttuani pelastustoimissa tuli kuitenkin uusia murheita: Antin minulle tuomasta ruukkukukasta taimiin tarttui sekä kirva- että (vihannes?)punkkiepidemia. Ainoastaan pikkuruiset laventelin alut selvisivät tuholaishyökkäyksestä, varmastikin tuhoöttiäisiä karkottavien ominaisuuksiensa vuoksi.

Koska chilipaprikaa ja tomaattia ei näiden kämmien vuoksi omasta takaa tänä kesänä tule, päädyin ostamaan korvaajat kupsahtaneille kasveilleni puutarhamyymälästä. Avomaankurkkutilanteemme koitan vielä pelastaa ja suorakylvää muutaman siemenen maahan. Joko ne ehtivät vielä, tai sitten eivät. Mutta ainakin voin sanoa, että kaikkeni yritin.


 Puutarhamyymälästä mukaan lähti myös muutamia yrttösiä: ruukkupuutarhaan päätyivät yksivuotiset basilika ja persilja, sekä laventeli ja oregano kukkaistutusten kaveriksi talon edustalla oleviin isoihin patoihin. Monivuotisten yrttien penkkiin marjapensaiden katveeseen pistin rosmariinia, timjamia, salviaa ja lipstikkaa. Kohopenkeistä odottelen kasvavaksi kamomillaa ja mäkikuismaa, ja erääseen epämääräiseen plänttiin huiskin sinne tänne kehäkukkaa, punahattua, samettikukkaa, ahomansikkaa ja vuonankaalia.

Ensimmäistä kertaa ikinä istutin myös muutamia kesäkukkia. Ehkäpä sinne tänne ripotellut väriläiskät harhauttavat huomion(i) pois ainaisesta remonttisekamelskasta, kaivinkoneiden mylläämästä pihasta, pihalla lojuvista putkenpätkistä ja loppumattomasta risusavotasta. Talon edustalla sain ilokseni huomata myös scillojen kukkivan pirteinä kaiken romun seassa. Tulkitsin niiden ilmestymisen merkiksi siitä, että kyllä se elämä vielä voittaa.


6 kommenttia:

  1. Kyllä varmasti voittaa, elämä siis! Meillä on ihan sama peli joka vuosi, liikaa kunnianhimoa eli suunnitelmia ja sitten tulee stressi. Mutta ei se ole niin vakavaa, pääasiahan että saa itse tehdä ja aina ollaan kohti valmiimpaa. Joka vuodesta oppii jotain, ja ensi vuonna on taas uusi tilaisuus vaikka esikasvatella taimia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, niinhän se menee :) Arvelinkin, etten varmaan ole ainut jolle tämä keväthulluus iskee! ;D Kiva kuulla, että siellä on kohtalotovereita!

      Poista
  2. Heippa, tuli luettua blogisi alusta loppuun parissa päivässä kun tänne löysin. Ja kylläpä taidan lukea vastedeskin niin samansuuntaisia juttuja vaikka meillä ei vanhaa hirsitupaa olekaan (minun haaveissa kylläkin). Lampaiden karkuvideossa käyskenteli uusi heppa, kukas hän on vai onko joku heppa-aiheinen postaus mennytkin mun silmien ohi, vieläkös teillä on poni? Ihanaa kesänalkua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Tosi kiva kun löysit tänne! Tervetuloa vaan, toivottavasti jäät langoille :)
      Sinun blogisi on myös ihan uusi tuttavuus, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitääpä tutustua siihen paremmin heti kun aika antaa myöten.

      Ah, joo, meillä on totta tosiaan ollut tuolla hevoskokoonpanossa vähän "muuttujia" :) Poppa-poni muutti meiltä pois takaisin kasvattajalleen, jonka sydän aikoinaan särkyi kun hän joutui ponin myymään pois olosuhteiden pakosta. Meillä nämä kaikki prokkikset söivät multa kaiken ajan kouluttaa nuorta ponia, ja meidän varhaiseläkeläinen suokkiruuna Lento oli rehellisesti sanottuna ihan purjeissa nuoren ponipojan kanssa ;D Joten tilanne kääntyi kaikkien kannalta parhain päin!

      Täytyypä tosiaan päivittää heppakuulumisia tässä jossain kohtaa tännekin vielä paremmin :)

      Poista
  3. Huh, tutulta kuulostaa! Meillä on uuteen pihaan ahnehdittu kasvihuone, lavakaulusviljelmä, perennapenkkejä pari kappaletta sun muuta pientä... Tilalla kun käppäilee on joka nurkalla joku keskeneräinen projekti :D.
    Ei kai auta kuin ottaa happea ja yrittää oppia ajattelemaan että keskeneräisyys on pysyvä olotila, ja lähteä kärräämään taas pari kottikärryllistä multaa paikasta A paikkaan B :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Se on nimenomaan näin. Kun talo on kesken, piha on kesken ja kaikki muukin on vähän kesken, täytynee se keskeneräisyyden sietämisen taito vaan opetella. Ja kärrätä vaan sitä multaa sen enempiä miettimättä :D

      Poista