sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sitä sun tätä



Kesän vietto täällä metsässä alkaa aiheuttaa selkeitä hippiytymisen oireita.

Tässä eräänä iltana Elli-koiramme karkasi iltapissalla käydessään jonkun eläimen perässä metsikön toiselle puolen. Nelikiloinen ärripurrimme syöksyi huudoista huolimatta pöpelikköön, ja hetken kuluttua sen räksytys alkoi kuulua koivikon toiselta puolen, jostain hevoslaitumien läheisyydestä.

Ehdotin Antille, että haetaan koira autolla, päästään nopeammin ennen kuin mitään sattuu. Hyppäsimme autoon, ja Antti katseli minua kulmiaan kohotellen.

- Mitä sä katot mua tolleen?
- Ei kun mietin vaan, että aattelikko vetää housuja jalkaan ennen kun mennään, jos vaikka joku sattuu tuleen vastaan.

No niimpäniin. Sitä aina voi muistaa, että kotoa lähtiessä voi olla ihan fiksua pukea housuja päälleen.


Remontti on verottanut pankkitiliämme siinä määrin, ettei ruohonleikkuri ole ollut hankintojamme suunnitellessa listan kärkipäässä. Onneksi näin: vuosia hoitamattomana olleella takapihallamme kasvaa nyt mitä ihastuttavampia villiyrttejä ja -vihanneksia. Poimulehteä kasvaa isoina ryppäinä, ja siankärsämöä versoo ja kukkii siellä täällä enemmän, kuin jaksan kerätä. Aurinkoisimmilla paikoilla kukkii mäkikuisma, varjoisemmissa, kosteammissa paikoissa rehottaa virmajuuri.


Muutama päivä sitten saimme asennettua pesukoneen kylpyhuoneeseen. Heti samana päivänä meiltä hajosi imuri, ja Venla kippasi purkillisen perunajauhoa sänkyymme. Kun voivottelin Antille, että milläs nyt sänkyä imuroidaan, niin Antti tuumasi, että "Nooooh, eipä hätää, me voidaan laittaa petivaatteet pesukoneeseen". Jotenkin huvitti siinä hetkessä, että joissakin olosuhteissa perunajauhohärdelliin olisi saattanut joku parahtaa, että voi helvetti, lisää pyykkiä; meidän isäntä taas innostui ja lähti kiikuttamaan lakanoita koneeseen käsiään innosta läpsytellen.

Eilisen päivän Antti paini lämminvesivaraajan kytkentöjen kanssa, ja tänään hän sitten juhlavasti totesi, että kuuntele. Kuuntelin. Kylpyhuoneesta kuului veden lorinaa. Kävin omin silmin toteamassa, että perkele, suihkun pikkuhanasta tulee vettä.

Tässä suihkuun pääsemisen kynnyksellä ryhdyin pohtimaan, että kuinkakohan pahanhajuisena sitä on tullut ihmisten ilmoilla viimeiset kuukaudet hulmuiltua. Anteeksi kaikille meidän kanssa tekemisissä olleille, ei me normaalisti tälleen. Oma nenä vaan kai tottuu, ja kun toinen haisee ihan yhtä pahalle, ei saa mistään oikein kunnon vertailupohjaa.


Tällä hetkellä elämä näyttää hyvältä. Remppa etenee aikataulussa, ja vajaan parin viikon päästä pääsemme visiitille pikkuveljeni luokse Espanjan lämpöön. Pikkuveli muutti Espanjaan pari vuotta sitten hetken mielijohteesta, löysi sieltä töitä ja jäi sille tielleen. Hän asuu syksystä kevääseen Valladolidissa Madridin liepeillä, mutta sai kesätöitä Fuengirolasta. Nyt hän siis majailee kesäkauden isäni loma-asunnolla Benalmádenassa, Arroyo de la Mielin kylässä, josta pääsee Fugen turistihulinoihin töihin varsin vaivattomasti. Paikka on sama, jossa kävimme lomalla reilu vuosi sitten.

Vaikka reissaammekin mieluiten sillä mielellä, että näkisimme erilaisia paikkoja ja uusia maisemia, oli tällä kertaa selvä homma suunnata tuttuun paikkaan ja kodinomaisiin ympyröihin. Emme ole viettäneet perheen kesken kunnolla aikaa sitten joulun, ja silloinkin Antti malttoi olla vain kolme päivää poissa töllin remontin kimpusta. Juhannuksena Antti vietti viikon "lomaa", mutta siinä kävi näin. Nopea ja vaivaton irtiotto ja isännän raahaaminen reilun neljäntuhannen kilometrin päähän kylpyhuoneestamme on siis juuri sitä, mitä tällä hetkellä tarvitsemme. Ja ei varmasti tee itsellekään huonoa ottaa vapaata arkihulinasta: on ehkä ihan okei myöntää, että saatan olla pienen huilin tarpeessa.
 Perillä meitä odottaa pikkuveli (joka on hyvässä lykyssä hommannut meille jääkaappiin iltapalan ja pullon cavaa), Venlalle viime reissulla ostetut lastenvaunut sekä yhdeksän päivää leppoisaa, aikataulutonta rötväämistä. Lisäksi Arroyo de la Miel pysyy näin turistisesonkinakin melko hiljaisena, isompien turistimassojen suunnatessa Benalmádenan rannoille tai Fuengirolan hälinään.


Nyt kuitenkin sääennuste lupailee kesäisiä säitä myös tänne Suomeen, joten otetaan niistä ilo irti. Keruun, kuivattamisen ja säilönnän aika on villikasvien osalta nyt parhaimmillaan. Se kannattaa hyödyntää, jos vaan kelit suosivat!

6 kommenttia:

  1. Hui, perunajauhot sängyssä kuulostaa aika jännältä! :D Kaikkea sitä lapsille tuleekin mieleen! Mutta toisaalta, niinhän kaikkia neroja keksintöineen on pidetty varsin omituisina alkuajoista lähtien; mistäs sen tietää jos tässä olikin sellaisesta kyse? :D Nauttikaahan lomasta siellä Espanjassa, olette sen moninkertaisesti ansainneet! :)

    P.s. Lampaat Liutun pihassa saivat lauantaina rapsutuksia osakseen, ja varsinkin se toinen niistä isommista (mustanaamainen) ! :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ehkäpä tosiaan! :D

      Voi ihana, kun kävitte meitin villapyllyjä paijaamassa <3 Eipä tule yllärinä, että meidän Nuunu on ollut suunapäänä rapsutuksia kerjäämässä! ;D

      Poista
  2. Mukavaa ja rauhallista reissua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Me koitetaan ottaa oikein olan takaa levon kannalta :)

      Poista
  3. Perunajauhoillahan (no en kyllä tiedä onko se oikeasti perunajauhoa, mutta niin ne väittää!) varmistetaan tanssilavoilla sopiva parketin liukkaus, jotta askeleet käy kuin tanssi eikä tossu tihkaise. Jos teidän lapsi yrittikin varmistaa, että yö sujuu kuin tanssi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän se varmaan oli! :D On ollut niin kostea ilma, että lakanatkin tuntuu välillä ihan nihkeiltä kun painutaan yöpuulle. Ehkä napero otti tanssilavavinkistä vaarin ja ajatteli, että tällä se nihkeys tanssilavoillakin hoidetaan?

      Mene ja tiedä.

      Poista