lauantai 9. joulukuuta 2017

Elonmerkki


Olen kirjoittanut blogin luonnoksiin ties kuinka monta tekstin tynkää kertoakseni viime viikkojen kuulumisia. Jostain syystä edes jotenkin päin järkevän tekstin aikaansaaminen ei vain ole onnistunut.

Nyt ipana lähti mummalle ja Antti jäähallille. Ja kas kummaa: hetki lähes täydessä hiljaisuudessa vain eläimet ja ullakolla asuva kummitus seuranani, ja johan intouduin kurkkimaan, mikä meno täällä blogissa nykyään on meneillään.



En ole varmasti ainoa joka on pistänyt merkille, että sää on joutunut johonkin hurveliin ja tullut hulluksi. Kelien vaihtelu nopealla temmolla laidasta toiseen on teettänyt myös farmilla lisätyötä, kun yhdessä hetkessä täytyy hössöttää eläinten juomavesien sulanapitoa ja toisessa onkin jo kiirehdittävä hiekottamaan jääkaljamalle muuttunutta hevostarhaa. Eläimet viihtyvät entistä enemmän sisätiloissa jäisen tuulen puhaltaessa ja rännän vihmoessa, joten myös siivottavaa riittää. 

Omat mielialat ja tunnelmat tuntuvat puksuttavan samassa hurvelissa ilmojen kanssa: lumisina pakkaspäivinä on helppo löytää tonttuilumeininki ja sipistellä tölliä jouluiseksi, kun taas vesisateessa mudassa rämpiessä ei voisi joku joulun tulo enää kaukaisemmalta tuntua. Jos kelit vielä jatkavat jouluun saakka samaa rataa, ei kai auta muu kuin laittaa koti vimpan päälle jouluiseksi, pistää ovet ja ikkunat säppiin ja varoa vaan vilkuilemasta ulos. Katselee vaikka mieluummin valokuvia, joita kameran muistikortille on tallentunut niiltä päiviltä, kun ulkona on ollut valkeaa ja talvista.



Pitemmän tauon jälkeen blogin elvyttäminen on aina niin pirun hankalaa, mutta tämän varsin tyhjänpäiväisen pienen elonmerkin myötä yritän ryhtyä kuromaan kuulumisia kiinni. Ihana huomata, että olette kumminkin vielä siellä - ja että jokunen uusikin on löytänyt mukaan!



Ai niin, pakko vielä hehkuttaa: Tampereen kaupunki lahjoitti 100-vuotiaalle Suomelle luontolahjana 554,5 hehtaaria vanhaa metsää ihan täältä meidän "kotinurkilta" luonnonsuojelualueeksi. Uuden Kintulammen luonnonsuojelualueen yhdistyessä viereiseen Vattulan luonnonsuojelualueeseen, tulee se käsittämään yli 600 hehtaaria suojeltua aarniometsää, ollen näin Pirkanmaan kolmanneksi suurin luonnonsuojelualue. Vanhimmat alueelta löytyvät männyt ovat arviolta jopa 400-vuotiaita, ja siellä elää monia kiehtovia lajeja liito-oravista harvinaisiin jäkäliin ja sammaleisiin.

Lupaan palata tähän herkulliseen aiheeseen vielä paremmin!  Tämänpäiväisestä Aamulehdestä löytyi artikkeli aiheesta: Satumetsää ja aihkimäntyjä vain kivenheiton päässä Keskustorilta – Tampereen uusi luonnonsuojelualue valmistuu tänä vuonna






8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla teistä. ...ja ihan totta, mitä pitempi tauko kirjoittamiseen tulee, sitä vaikeampi päästä alkuun, ei oikein tiedä mihin tarttuisi ja miten! Mukavaa joulunaikaa teidän perheelle, toivotaan että sääkin tuosta muuttuu paremmin joulufiilikseen sopivaksi. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa joulun aikaa ja odotusta myös teidän perheelle <3 Ainakin nyt näyttää jouluilukelit lupaavilta :)

      Poista
  2. Ihana kuulla mitä teille kuuluu. Hyvää joulun odotusta.

    VastaaPoista
  3. Voi ihanuus mikä suloinen "tölli" teillä on..:)

    VastaaPoista
  4. Hienoa kuulla luonnonsuojelumetsästä! Ehkä kannattaa ajatella jotenkin niin, että blogi päivittyy kyllä kun sille on aihetta ja aikaa. Ilman turhia paineita. :)

    Mukavaa joulun odotusta teille.

    T: Maalaisblogin Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä kun asiaa olisi, mutta kun tulee viive blogin päivittämiseen niin ei oikein osaa enää aloittaa :)

      Ihanaa joulun odotusta teidänkin poppoolle!

      Poista