maanantai 23. heinäkuuta 2018

Lammasterapiaa ja paikallisia purkujätekuuroja




Viikko sitten jouduimme hakemaan osan lampaistamme yllättäen kotiin kesken laidunkauden. Kaikista alkukesäisistä varmisteluista huolimatta lampaille varattu laidunala ei ollutkaan läheskään niin suuri, kuin mistä oli puhe, ja päkättimiltä loppui ruoka kesken. Sinänsä harmi, olisihan noiden nyt suonut nauttivan laidunkaudesta loppuun asti. Olemme kuitenkin koittaneet antaa lampaille mahdollisuuden nautiskella edelleen kesän riemuista, ja kuivaheinän syöttämisen sijasta viikate on viuhunut ahkeraan, kun isäntä on pitänyt huolen, että katraalla riittää vihreää märehdittäväksi.

Vaan onhan se ihanaakin, kun ainakin osa lampaista on taas kotona. Pieninä hengähdyksen hetkinäni olen kömpinyt läpi helteisen pihan lammashakaan. Hellyydenkipeät, paijausvuoroista nahistelevat villapallot ovat mitä parhainta seuraa. En yhtään ihmettele, että maksullisille lammaspaimenviikoille jopa jonotetaan. Käy ihan terapiasta.

Välillä kuitenkin tuntuu, että nimenomaan juuri lampaiden takia olen terapian tarpeessa. Pienet, vuohimaiset ahvenanmaanlampaat ovat huomattavasti mölleröitä suomenlampaita ketterämpiä ja kekseliäämpiä. Ne selvittivät yhdessä hujauksessa reitit ulos aitauksesta. Eilisellä kasvimaakierroksellani huomasin jo pikkuisten sorkanjälkien halkovan yhtä lavankauluspenkkiäni. R.I.P. persiljat. Nyt kutkuttaisi enemmän kuin koskaan päästä siirtämään vanha ankkatarhan aita kitukasvuista kasvimaatani suojaamaan, mutta pikkuinen tissitakiainen on toistaiseksi torpannut aikomukseni tarttua toimeen.




Rebekka-kutusta tuntuu olevan hauskaa, kun affet palasivat takaisin. Varmaan tuntevat keskenään jotain sielujen sympatiaa, vekkuliluonteiset sarvipäät. Mikäli Rebekan masun pyöristymisestä voi jotain päätellä, niin näyttäisi siltä, että Reppuli saa ensi kuussa vihdoin myös kaivattua vuohiseuraa. Pikkuinen kili olisi enemmän kuin tervetullut, toivotaan siis että vuohen vatsakummun pyöristyminen johtuisi siitä, eikä Antin uutterasta vihreän niittämisestä.




Lauantaina taivas täyttyi tummista pilvistä, ja ensimmäisten sadepisaroiden tihkutessa hakeuduin ikkunan ääreen tuijottelemaan ulos eteerisen haikeana vesisadetta odotellen. Juuri kun aloin päästä vauhtiin haikean tunnelmallisessa kesätihkun tuijottelussa, taivaalta alkoi sataa listoja, levynkappaleita ja muovisia tapetinriekaleita. Tämän paikallisen purkujätekuuron myötä päättelin yläkerran remontin viimein alkaneen.

Runollisen haaveileva tunnelma saattoi ehkä hiukan kärsiä, mutta muutoin en kyllä valita. Jos saisimme edes yhden makkarin ennen joulua käyttökuntoon, olisin ikionnellinen. Sängyn heivaaminen pois olohuoneestamme ihan oikeaan makuuhuoneeseen toisi lisätilaa edes alkeelliselle työpisteelle. En myöskään pistäisi pahakseni, vaikka saisimme koko perheen vaatesäilytystä varten hiukan lisätilaa olohuoneen lipaston lisäksi.




Purkaminen loppui kuitenkin lyhyeen, sillä pian remppa-reiska valahti ulos kattoluukusta päivitellen, kuinka oli juuri tullut napanneeksi seinälevyn mukana irti ison siivun ampiaispesää. Loppuilta menikin sitten pohtiessa, mitä pesälle pitäisi tehdä ja kuinka monta niitä löytyy vielä lisää. Koska yläkerrasta on tällä hetkellä mahdotonta kararata suivaantuneita ampiaisia tilanteen vaatimalla nopeudella, päätimme pitää pienen tuumaustauon ja laatia toimintasuunnitelman. Katsoa purkamisen jatkoa uudestaan, kunhan keksimme, miten vastapaljastuneiden alivuokralaistemme kanssa kannattaisi menetellä.


Olisiko teillä vastaavanlaisesta tilanteesta? Hyviä vinkkejä ja niksejä otetaan riemulla vastaan!


Herrasväki Kanatuisen versiointi 'Abbey roadista'.



12 kommenttia:

  1. Kuvasi on kyllä aina niiiin maalaisidylliä huokuvia parhaimmillaan 😍 ..ja on niin maan mainio idea tuo pitsiverho tuossa ikkunassa, että täytyypä käydä huomenna pyörähtämässä kierrätyskeskuksessa löytyisikö jotain kivaa vanhaa pitsiverhoa keittiön ikkunaan niin saataisiin kunnon tuuletukset päällensä 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ja min kun nään niissä kaikenmaailman epämääräisiä hukkaheinäkasoja ja aitalangan pätkiä vaan :D Mutta omanlaistaan idylliä tietty nekin!

      Näinkin instassa sun hyttysverkon, ihana <3

      Poista
  2. R.I.P persilja siellä, täällä R.I.P punaiset viinimarjat. Kanat äkkäsivät pensaat.. no ajattelen että syön ne marjat kanamunien muodossa.. jos vaan löydän ne munat.. ovat ensimmäistä kertaa ikinä alkaneet munia piiloihin:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei, ihme kyllä, ole vielä kanat hoksanneet pensaita! Viime vuonna samat kanat kuitenkin kalusivat ne tyhjiksi :D Munien kanssa täällä sama ongelma... Koko kesänä on saatu varmaan yhteensä kymmenen munaa. Loput varmaan löytyvät tuttuun tapaan sitten syksyllä, kun lehdet tippuvat pensaista :/

      Poista
  3. Hei!

    Olen samaa mieltä,että kuvasi ovat aina niin kauniita ja mukavia katsella. Ja yhdessä kuvassa näkyi olevan kaksi kaunokaista!:)Ja vielä oikein paljon onnea Villifarmille,aivan mahtavaa juttu!:)

    VastaaPoista
  4. Ampiaisia on tänä vuonna kamalasti. Harmi ettei mehiläisiä ole niin paljoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole nähnyt mehiläisen mehiläistä, ampiaisia kyllä tunkee sisään ovista ja ikkunoista! Viime kesänä katselin tuolla pihalla, että sentään jotain positiivista jättipalsamissa, kun niissä sentään mehiläisiä tykkäsi pörrätä. Nyt kyllä jättipalsamit voivat hyvin ja rehottavat, mutta mehiläisten surinaa ei niistä kuulu :/

      Poista
  5. Mummillani oli vastaava ampparitilanne, ja hän löysi jostakin henkilön joka osasi siirtää pesän muualle. Googlesta varmaan löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ensimmäinen pesä meni harmillisesti jo rikki, kun oli tehty kiinni seinälevyyn. Nimenomaan sinne seinien väliin, niin ettei päällepäin näkynyt. Levyä irti nypätessä sitten lähti myös puolet pesästä. Mutta täytyypä googlailla, josko purkaessa tulisi vastaan vielä lisää pesiä :)

      Poista
  6. Ihania kuvia. Lampaat ovat kyllä kivoja ja minua kiehtoo nuo vuohet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lampaat ovat omalla tavallaan niin huippuja, varsinkin tuollaisina paijailtavina ja haliteltavina versioina <3 Ja vuohet ne vasta oma lukunsa ovatkin :) Meidän Rebekan masu paisuu nyt kuin pullataikina, eli varmasti pian tulee blogiinkin vuohijuttuja tuutin täydeltä!

      Poista