Villivihannesvalmennuksen opettavainen kuukausi & Villikakut-raakakakkukirja

30.5.19
Yhteistyössä: Hortoilu.fi



Toukokuisesta luonnosta on mahdotonta olla inspiroitumatta. Pihamaamme muuttuu päivä päivältä enemmän puolen hehtaarin viidakoksi. Säntillisempi puutarhuri olisi tämän nähdessään kauhuissaan, mutta minä nautin. Luonnontilainen puutarha on kuin valtava hyötytarha: minne tahansa kyykistyykin, saa vasun kerättyä hetkessä täyteen tuoretta, heleän vihreää ja ravinnerikasta syötävää! Alkukesän aika on hortaan hurahtaneen paratiisi.

Villivihannespuutarhaa voi, ja kannattaakin, hoitaa. Monet hortakasvit, kuten vuohenputket ja nokkoset, versovat uutta satoa koko kasvukauden, kunhan vanhempaa pöheikköä kerätään ja niitetään pois.





Luonnon vihreyden ja vehreyden herättämä inspiraatio yhdistettynä meneillään olevaan Vaurastu villivihanneksilla -hortatuotevalmennukseen on totta puhuen vaarallisen villiinnyttävä yhdistelmä.

Valmennuksen tiimoilta mennyt kuukausi on tarjonnut paljon oppia hortatuotteiden valmistuksen, myynnin, pakkaamisen ja muun käytännön puolen osalta. Villivihannestuotteiden kehittämisessä on todellakin rajattomat mahdollisuudet vaikka mihin. Ennen valmennuksen alkua olin jotenkin jässähtänyt sellaiseen ajatukseen että no, senkun kerään kasvit, käsittelen ne asianmukaisesti, pakkaan pussiin ja painun nyssäköineni torikojuun tekemään kauppaa. Tässä ei tietenkään ole mitään väärää, mutta totuus on, että pussillinen "rikkaruohoja" Tammelantorin laitakojussa ei myy itse itseään. Tuotteen on oltava sellainen, että se herättää mielenkiinnon, halun maistaa ja tuoda villikasvien herkulliset maut ja hyväätekevät ominaisuudet esiin parhaalla mahdollisella tavalla niin, että asiakas ihastuu ikihyviksi. Artesaanituotteena valmistetun herkun korkeampi arvo markettihyllyjen bulkkituotteisiin verrattuna täytyy olla selkeästi perusteltu, jotta asiakas ymmärtää eron ja nappaa tuotteen ostoskoriinsa. Ja ennen kaikkea, tuotteella täytyy olla tarina. Tarina herättää mielenkiinnon, loistava tuote hoitaa homman siitä eteen päin.






Valmennuksen parasta antia ovat kuitenkin olleet tiimeinä tehdyt ryhmätyöt.

Tiimityöskentely samasta asiasta innostuneiden, motivoituneiden ja idearikkaiden kanssakurssilaisten kanssa on ollut kertakaikkisen inspiroivaa. Tehtävät ovat olleet haastavia ja pistäneet meidät kurssilaiset laittamaan luovuutensa, tietämyksensä ja oivalluskykynsä peliin. Tiimitöiden aikana olemme saaneet yhteistuumin sellaisia kuningasideoita, että olemme todella innostuneet miettimään ideoiden toteuttamista oikeiksi tuotteiksi!

Hienointa tiimitöissä on ollut tutustua ihmisiin, joilla on yhteinen päämäärä ja palo viedä villivihannestuotteiden tunnettavuutta yhdessä eteen päin. Koko ala on vielä hyvin pieni ja jokseenkin hajanainen. Omassa kuplassani huomaan hortan olevan jo monen arkipäivää, mutta tiedän, että suurelle osalle ihmisistä se ei sitä vielä ole. Asenteet "rikkaruohojen" syömistä kohtaan saattavat olla jopa ennakkoluuloisia, eikä niiden monista hyödyistä vielä tiedetä.

Siinäkin mielessä asiansa osaavien, ammattitaitoisten ja vastuullisten toimijoiden verkostoituminen tällä kentällä on kaikkien etu. Enkä tarkoita vain kaupallisessa mielessä: villivihannestuotteiden saadessa näkyvyyttä yhä useammat ihmiset tulevat tietoisiksi siitä, minkälaisia aarteita luonto on pullollaan keväästä syksyyn. En myöskään pistäisi pahakseni ajatusta, että kotimaiset, luonnonmukaisesti kasvaneet ja lähellä tuotetut villivihannestuotteet saisivat enemmän jalansijaa ulkomailta rahdattujen tuotteiden rinnalla, ihan jo ekologisesta näkövinkkelistä katsoen.





Ensimmäinen tiimityö oli samalla pilke silmäkulmassa toteutettu kilpailu, jonka meidän suunnittelutiimimme voitti. Palkinnoksi saimme Raija Kivimetsän ja Taina Salosen upean Villikakut -raakakakkukirjan.

Kun villiruokakokki ja villiyrttitietämyksen huippuasiantuntija yhdistävät osaamisensa ja päättävät kirjoittaa kirjan, on lopputulema todellakin paitsi terveellinen, myös herkullinen. Villikakut sisältää 32 raakaleivonnaisreseptiä. Reseptien lisäksi kirjasta löytyy kattavasti tietoa villikasveista ja marjoista. Jokainen resepti sisältää tietopaketin siinä käytettyjen ainesosien kehoa hellivistä vitamiineista ja ravintoaineista. Lisäksi ne kaikki ovat sokerittomia, gluteenittomia ja vegaaneille sopivia.

Minulla ja leipomisella on hyvin ristiriitainen suhde. Tykkään leipoa, mutta jostain syystä aina leivontahommiin päästessäni kiroilen kulhojen ja kippojen keskellä niin, että sitä kuunnellessa vanha merimieskin punastuisi. Se on minulle eräänlaista raivoterapiaa, jonka äärellä saatan purkaa vapautuneesti kaikki padot auki. Koska en ole kummoinenkaan leipuri, koko idea kääntyy itseään vastaan, jos resepti on liian monimutkainen. Villikakut-kirjan reseptit ovat vaikuttaneet tällaisen hyvän päivän kiroilijaleipurinkin silmään sopivan simppeleiltä ja helposti toteutettavilta. Ja mikä parasta, niitä ei tarvitse paistaa. Koska jos jossain sössin, se on se paistamisvaihe.







Kunhan saamme hektisen lampaiden laitumillelaskemisviikon pakettiin, ajattelin tarttua Villikakut-kirjaan ja ryhtyä testaamaan perheraadilla kirjasta valikoituja reseptejä. Olen aika varma, että siitä löytyvät myös tarjottavat kuopuksemme heinäkuisten syntymäpäiväkekkereiden paakelssipöytään.

Raporttia villien raakakakkujen leivonnasta on siis varmasti luvassa! Ihan jo innostuin ja ehdotin isännälle, että voisin tehdä aiheesta videopostauksenkin. Antti kuitenkin tuumasi, että sitä ei kestäisi kukaan.

Aha.





Aiemman blogikirjoitukseni Vaurastu villivihanneksilla -valmennuksesta löydät täältä:

Vaurastu villivihanneksilla - mietteitä alkaneesta hortatuotevalmennuksesta

4 kommenttia on "Villivihannesvalmennuksen opettavainen kuukausi & Villikakut-raakakakkukirja"
  1. Ihanan näköisiä kakkuja, teki melkein heti mieli lähteä kirjakauppaan vain kuvien perusteella... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakut ovat todellakin herkullisen näköisiä ja reseptejä lukiessa herahtaa vesi kielelle! Moniakaan villiyrttejä en osaisi itse ensimmäisenä yhdistää makeisiin leivonnaisiin, mutta kirjaa selailtuani voin kuvitella, että maut tuovat varmasti raikkauta ja keveyttä muuten makeisiin kaakkuihin :)

      Poista
  2. Kuulostaa kivalta tuo hortoiluvalmennus, ettei tule hortoiltua vaan suuntaan ja toiseen päämäärättömästi. ;)

    Ne kerrat kun olen maistanut raakakakkuja ovat kyllä jääneet mieleen, niin herkullisia makuja. Mutta itse en ole saanut aikaan kokeilla niitten tekemistä, muutenkaan en ole leiponut vuosiin. Aiemmin tykkäsin leipoa, mutta en ole koskaan ollut kovin perinteinen siinä(kään) hommassa, epäsovinnainen ennemmin. Esimerkkinä pullat, joista aina onnistui tulemaan pommeja, vaikka mitä tein. Tai no parhaimmista tuli sellaisia skonssin tyyppisiä ja ne olivat ihan hyviä. :D En ole koskaan tykännyt laittaa ruokaa - tai leipoa - tarkan reseptin mukaan, siinä varmaan syy. Ruoanlaitossa intuitiivinen ote toimii, leipomisessa ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, lähtökohtaisesti mukavampaa hortoilla niin ettei mene heti alkutekijöissä ihan vikasuuntaan :D

      Mä en ole koskaan maistanut raakakakkuja, mutta ainakin kirjan reseptejä katselee niin herkulliselta vaikuttaa! Mulla on ihan prikulleen sama juttu kokkauksen ja leipomisen kanssa! En tiedä miksi onkin niin sula mahdottomuus noudattaa reseptejä tarkalleen, aina pitää sooloilla. Ehkä siksi on jäänyt leivontapuoli vähemmälle, kun siihen tuo säveltäminen sopii paljon huonommin kuin ruuanlaittoon :) Sekin Villikakut-kirjaa selaillessa viehätti, että resepteissä näkyy olevan ainakin paperilla paljon tuota soveltamisvaraa :D

      Poista