Yläkerran remonttirealismia

17.8.19

En tiedä, onko ihan suoranaisesti totta jos väitän, että yläkerran remontti on edistynyt viime aikoina. Sitä mukaa, kun välipohjan eristeet ovat huvenneet tieltä pois ja rakenteita on päästy lähemmin syynäämään, on kaikenmaailman katastrofin aineksia paljastunut aina vain lisää ja lisää.

Sinänsä nurinkurista, että mitä enemmän Antti yläkerrassa hommia painaa, sitä enemmän tehtävää työtä nurkista paljastuu. Tämän tästä pohdimme, että vähempikin annos vanhan talon rempparealismia riittäisi.





Välipohjan eristeistä paljastui samaa moskaa, mitä aikoinaan saimme lapioida myös alapohjasta: jonkinlaista hienoa betonijauhetta ja -murskaa, jonka sekaan on heitetty sammalta, puruja ja mitä nyt käsillä on suinkin sattunut olemaan. On muuten miellyttävää lapioitavaa tuo betonihöttö, erityisesti kun se on oikein pakkautunut ja painunut ja sekoittunut sammalmattojen sekaan. Onneksi jauhoa oli laitettu välipohjaan vain muurin läheisyyteen, muu oli helpommin lapioitavaa purua.

Koska yläkertaamme ei tällä hetkellä kulje kuin pienen ihmisen mentävä luukku ja tikkaat, rakensi Antti eristeiden poistoa varten eräänlaisen luiskan, johon putua voi lapioida. Luiskan päädyssä on putki, jonka alapäässä on teline jätesäkille. Eristettä on siis voinut lapioida putken kautta ulos ikkunasta jätesäkkiin.





Vuosikymmenten ajan tyhjänä seisoneessa töllissä ei toki tule yllätyksenä, että jokin tupajumiyhdyskunta on ottanut tilaisuudesta vaarin ja käynyt rakenteissa karkeloimassa. Se kuitenkin vähän yllätti, kuinka perusteellista työtä ne ovat ehtineet välipohjan rakenteissa tehdä. Kannattavissa niskoissa on paikkapaikoin ollut tervettä, ehjää puuta vain noin neljän sentin paksuinen kaistale jäljellä.

Vanhojen talojen kunnostuspuuhissa törmää usein fraasiin jos se toimii, älä korjaa. Siinä mielessä siis helpottaa päätösten tekoa, kun ei tarvitse pohtia, säästetäänkö vaiko eikö, kun puu hulahtaa kevyenä pölynä imuriin.


Hirsirungon yläkulma, eli alhaalta katsoen keittiön ulkoseinän puoleinen yläkulma, on myös aikamoiseksi muhjuksi nakerrettu.

Käytäväosuudessa ei ollut betoni-sammal-purueristettä, ja siellä rakenteet olivat säilyneet terveinä. Selluvillaeristeet sinne laitettiin jo pari vuotta sitten, jotta kuistiosa pysyy lämpimänä.

Tuholaisten tekemät vahingot ovat sijoittuneet yksinomaan eristeiden kohdalle, ihan kuten alapohjassakin aikoinaan, kun sen kanssa lähes kolme vuotta sitten rimpuilimme. Kosteus on varmaankin vuosien saatossa noussut litimärästä alapohjasta välipohjan eristeisiin saakka. Vintin lattioissa olleet muovimatot eivät varmasti ole auttaneet kosteuden haihtumisessa.

Keittiön puolen alapohjaa purkaessa jouduimme paikkauttamaan seinähirsiä ammattilaisen avustuksella. Nyt Antti aikoo tuolloista operaatiota sivusta seuranneena paikata vaurioituneet hirret itse. Kärsinyt puuaines koverretaan pois ja sen tilalle tehdään paikat 32-millisestä lankusta, joiden väliin laitetaan pellavakaistaletta. Kannattajapalkit vahvistetaan molemmin puolin lankulla, jotka läpipultataan toisiinsa kiinni.


Töllin pohjoisseinustalla, noin olohuoneen ja keittiön välisen kulman kohdalla, on vanha kattovuoto. 

Vanhalla kissanvintillä on ollut aikoinaan kattovuoto. Sitä, kuinka kauan vuotokohdasta ehti vettä lorottaa ennen kuin mökin entiset lyhytaikaiset omistajat ehtivät uusia katon, voi vain arvailla. Emme ole vielä päässeet sinne saakka eristeitä tyhjentämään ja tutkimaan, miltä välipohja mahtaa siltä osin näyttää. Onneksi tuossa tilassa on sentään päässyt ilma kiertämään. Elämme siis jännittäviä aikoja kun pian pääsemme tutkailemaan, mitä ylläreitä kissanvintin eristeiden alla muhii!


Täältä voit käydä lukemassa aiemman postauksen yläkerran remontista ja
täältä lähtötilanteesta (huom. sisältää kummitusjuttuja!)

Blogin kaikki vanhan talon kunnostuspostaukset löytyvät Vanha talo & remontti -tunnisteen takaa.


Tänään kuitenkin jätämme remppa- ja muutkin hommat hetkeksi. Isäntä täytti eilen 31 vuotta, ja anoppi järjesti meille syntymäpäivälahjaksi treffit. Minulle ja Antille siis, ei meille ja anopille. Tarjottu ravintolaillallinen, kyyditykset, lastenhoito ja totaalinen tupajumien unohdus pariksi tunniksi kuuluvat pakettiin.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille teille muillekin!
10 kommenttia on "Yläkerran remonttirealismia"
  1. Hyvää realismia etenkin aloittelijalle, joka pohtii kannattaako tehdä itse ja mitä. Sekä tietysti niille tarinoille joissa kaikki vanhan talon ominaisuudet on romantisoitu pinkillä kuorrutteella tupajumit unohtaen :D
    Onpas anoppi järjestänyt kivan lahjan, mukavaa viikonloppua (se mitä on enää jäljellä) teidän pesueelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin joo :D Meille on korostunut tässä muutaman vuoden varrella erityisesti se, kuinka ehdottoman tärkeää oli teettää huolellinen kuntotarkastus ennen talokauppoja. Sen myötä pystyi puntaroimaan, mitä tulevaisuudessa voisi olla vastassa ja miettiä omia taitojaan ja voimavarojaan. Välipohjan kunto oli tietty yllätys mutta ei mikään järkytys, ja alapohjan kanssa aikoinaan saman läpikäyneinä osasimme vaan todeta että "jaaha, taas tätä" :D Ja kyllä vain, se pinkillä päällystetty vanhan talon sisustussipistely ja "ihanien pintojen ja tapettien valinta" ynnä muu on tästä kaikesta loppujen lopuksi olemattoman pieni siivu, vaikkakin tietysti palkitsevaa. Valtaosa onkin sitten pölyn köhimistä, voimankäyttöä, lapioimista, pitkiä päiviä ja ärräpäitä.

      Poista
  2. Tutun näköistä, meillä ei ole kajottu yläpohjan eristeisiin koska yläkerta on rakentamaton ja sellaisena pysyy ainakin meidän aikana. Mutta alapohja, yhdessä huoneessa oli paksusta hirrestä vain pari senttiä jäljellä. Vanha vaurio mutta totaalinen. Samalla systeemillä korjattiin iso osa vaurioista, lankkua tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä yläkertaan oli tehty kaksi huonetta, mutta huoneet ovat olleet kesäkammareina ja katto ollut sitä myöten eristämätön. Välipohjaan emme mekään olisi välttämättä koskeneet muuten, mutta tulevat katon eristeet laskevat sen verran huonekorkeutta, että lattiaa on pakko madaltaa. Vaan tuleepa nuokin nyt onneksi korjattua! Vanhoja vaurioita onneksi nämä meidänkin töllin hommelit ovat laatuaan, mutta aika pyyteettömästi ovat kyllä tupajumit juhlineet kun niin huolella on joka paikasta nakerrettu.

      Poista
  3. Voi kauheaa! Meidän navetta oli tuon näköistä hirttä kauttaaltaan. Mutta onneksi täältä talosta ei ole tuollaista löytynyt.... vielä!
    Meillä olisi tarkoitus syksyn aikana purkaa yläkerrasta alko-ovi ja tehdä se uudestaan. Hieman hirvittää, mitä sieltä löytyy. Halteksilevyt ovat meinaan ihan kiinni kattorakenteissa ja mitään tuuletusrakoa ei ole tehty. No, sitten sen näkee, tuleeko meille kattoremppa siinä sitten samalla! =O

    Ihana lahja ja ajatus, että saitte yhteistä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se aina ärsyttää kun nuo vanhat vauriot teettävät lisätöitä, mutta on ollut huojennus huomata että ne ovat nimenomaan vanhoja, eikä tuholaisia sentään enää löydy :D Monesti se, että talo on ollut pitkään kylmillään, saa nuo jumit hakeutumaan rakenteisiin kuhisemaan. Näin olen käsittänyt, että peruslämmön pito karkoittaa ne muualle. Kävimme tämän läpi ennen muuttoa keittiön päädyn kanssa ja tiedämme, että sama rumba odottelee myös tämän tuvan puolen kanssa sitten, kun sinne saakka päästään. Ei olisi kyllä enää välipohjasta tarvinnut tätä löytää, mutta toisaalta olimme sen huomatessamme vaan että "jaaha, taas mennään" :D Onneksi nämä ovat korjattavissa, vaikka makuuhuoneen saaminen nyt vähän viivästyykin! Toivotaan, että teiltä ovat pysyneet jumit ja muutkin ötöt poissa, kun käytte yläkertarempan kimppuun.

      Lahja oli todellakin ihana <3 Tässä pikkulapsi-, remppa- ja kaiken muun hulabaloon keskellä kahdenkeskinen aika on enemmän kortilla, kuin mikään muu.

      Poista
  4. Savottaa riittää siis, huh. Voimia projektiin! Kun ei liikaa aikatauluihin jää kiinni, hyvä siitä tulee. Helppo sanoa, mutta olen ikuinen (inhorealistinen) optimisti. Meidän mökkerössä on yläkerta eristämätöntä tilaa ja suuroperaatio, mikäli siitä talvilämmintä tilaa haluaisi joskus. Välikattoon kurkattiin vuosi sitten, se oli silloin ihan ok, mutta mistä näistä tietää ellei tarkemmin tutustu. Näin entisenä perfektionistina olen todennut olevani enemmän Scarlett O'Haran kaltainen kuin ehkä on edes hyväksi, mutta vanhojen talojen kanssa se auttaa. :D

    Muistankin lukeneeni nuo kummitusjutut silloin kun blogiisi törmäsin ja nuket kammottavat itseänikin, huomattavasti enemmän kuin satunnaiset kummitukset. Kun olen jo tälläinen ikäloppu, muistan sellaisen aivan pelottavan kamalan tv-sarjan 80-luvulta kuin Hiidenvirta. On jäänyt ainoastaan mieleen nainen, joka istuu keinutuolissa nukke sylissä, ja nuket muutenkin. Vaikken silloin lapsena vielä nukkunut muuten kovin huonosti, niin tuollaiset ohjelmat kyllä pitivät hereillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensimmäisenä tämän töllin oston jälkeen opimme vanhan talon remontista sen, että mitään aikatauluja ei kannata pitää kiveen hakattuina :D Juurikin tämän takia, että aina, siis ihan aina, tulee ylläreitä. Ja yltiöoptimismia on pakko löytyä, muuten ei tule mitään! Eli sun asenne on oikein hyvä, tunnustan itsekin hokevani hyväsiitätulee-mantraa joka käänteessä.

      Mä olen kammonnut nukkeja (ja pellejä) ihan pienestä saakka. Nyt on ollut pakko noihin uudemman sorttisiin nukkeihin hieman siedättyä, kun lapset ovat saaneet niitä lahjaksi sukulaisilta. Vanhat nuket ovat sitten asia erikseen, niistä menee yöunet jo takuuvarmasti, eikä se vintiltämme löytynyt möllösilmäinen nukke todellakaan ollut poikkeus :D Vieläkin menee kylmänväreet selkää pitkin kun muistelen, kun se osui taskulampun valokeilaan... Kun pyysin Anttia hävittämään sen, olin pitkään ihan varma, että joku kaunis päivä se ilmestyy itsekseen takaisin kotiportaillemme.

      Poista
  5. Ihan kuin olisi mun yläkerrasta kuvia <3 tosin mä rakennetutin ulkokautta portaat ja osa välipohjan eristeistä lähti vuokrapuruimurilla, sammaleet ja muut sitten lapioimalla. Lattian tukipuut piti tukea 2*8 lankuilla läpipultaten ja kattoon varmaan tulee samanmoiset. Eilen istuin isäni kanssa yläkerrassa levittämässä hamppua välipohjaan.. paljon mielyttävämpää touhua kuin vanhojen eristeiden poistaminen..seuraavaksi ohjelmassa olisi lattian nakuttelu. Lämmin syksy ois ihan jees

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullahan on siellä sitten hyvällä mallilla jo Operaatio Yläkerta, mahtavaa <3 Se loputtomalta tuntuva vanhojen eristeiden poisto on kyllä ihan hanurista, se on sitten kirsikka kakun päälle kun eristeiden alta löytyy haperoksi pölyksi nakerretut rakenteet :D Innolla odottelen sitä vaihetta, kun päästään laittamaan uutta eristettä! Todellakin, toivotaan lämmintä syksyä. Vilu tulee täälläkin, jos pakkaset ehtivät päälle ennen kuin saadaan jonkinlaista eristettä keittiön ylle.

      Poista