Suuntana omavaraisempi elämä: Työleirin esittely ja talvisia puhdetöitä

4.2.20

Omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneiden bloggaajien yhteispostaussarja, Suuntana omavaraisuus, alkaa tänä vuonna jo kolmannen kerran. Tarkalleen se alkoi jo viime kuussa, mutta yritän kiriä kelkkaan mukaan näin jälkijunassa.

Lukijoiden joukossa saattaa olla porukkaa, joille sarja on uusi tuttavuus. Pääpiirteittäin idea on tämä: Suuntana omavaraisuus -sarja on usean bloginkirjoittajan yhteinen projekti, jossa seurataan omavaraisuusasteensa kohottamisesta kiinnostuneiden ihmisten vuodenkiertoa jokaisen omista lähtökohdista käsin. Osallistujia ei ole rajattu tai valikoitu omavaraisuusasteen, tavoitteiden, asuinpaikan tai asumismuodon mukaan, vaan kirjoittajaporukkaan ovat tervetulleita kaikki, joita omavaraisuus kiinnostaa pienemmässä tai kokonaisvaltaisemmassa mittakaavassa. Yhteiskirjoitukset julkaistaan joka kuun ensimmäisenä maanantaina (paitsi minä nyt tällä kertaa, en ehtinyt. Siihenkään.) Julkaisuissa raameina toimivat ennalta yhdessä päätetyt teemat, mutta koska jokaisen rytmit, projektit ja tavoitteet ovat erilaisia, eivät annetut aiheet ole alkuunkaan kiveen hakattuja. Joka kuukausi tarinoita on siis varmasti luvassa laidasta laitaan.

Kaikki viime vuoden sarjan osat löytyvät tästä blogista Suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa. Kuukauden yhteisjulkaisuun osallistuvien linkit puolestaan löytyvät tämän postauksen lopusta.





Helmikuun yhteispostauksen teemana ovat esikasvatus ja puhdetyöt. Koska tammikuinen esittelykierros jäi välistä, ajattelin lykätä samaan syssyyn pienen intron ja samalla hiukan harhauttaa kaikkia (pääasiassa itseäni) siitä seikasta, etten ole ehtinyt uhraamaan vielä montaakaan ajatusta esikasvatuspuuhille.

Meidän perheemme kotitarvefarmi sijaitsee Tampereen maaseudulla Teiskossa. Asumme punaisessa, pienessä mummonmökissä, metsien ja soisten järvien keskellä, noin puolen hehtaarin kokoisella maatilkulla. Kasvuvyöhykekartalla sijoitumme III-vyöhykkeelle, joka on kuvauksen mukaan "suomalaista perusmaisemaa".

Muutimme Teiskoon pieneen tölliimme aika tarkalleen kolme vuotta sitten. Omat intohimoni ja puuhani täällä keskittyvät pääasiassa luontoon ja sen antimien keräilyyn, eläimiin ja niiden hoitoon, sekä kaikenlaiseen kokeilevaan kotitarveviljelyyn permakulttuurin ja luonnonmukaisuuden hengessä. Mieheni Antti ei ole innostunut viljelytouhuista, pusikoissa rämpimisestä tai eläintenhoitopuuhista, mutta kokee sitäkin suurempaa paloa rakentamiseen, remontointiin, nikkarointiin ja kaikenlaiseen käsillä tekemiseen. Tällainen työnjako toimii meillä loistavasti, eikä molemmille mieluisa tekeminenkään lopu tässä paikassa ihan heti kesken. Vanhan hirsitöllimme kunnostamisesta löytyy lisää tekstejä Vanha talo & Remontti -tunnisteen takaa.






Perheeseemme kuuluvat lisäksi 4- ja 1,5-vuotiaat tyttäremme Venla ja Eevi, sekä liuta eläimiä. Meillä on pieni maatiaislammaskatras, sekalainen sakki kanoja, neljä kania, kaksi koiraa, viisi kissaa ja hevonen, joka asustaa viereisen talon pihassa olevalla kotitallilla naapurin tamman seuramiehenä. Eläimet ovat meillä ensisijaisesti lemmikin virkaa toimittamassa, mutta kanat huolehtivat samalla myös munaomavaraisuudestamme. Lampaista ja angorakaneista saamme villaa.

Olen perustanut mikrokokoisen tilamme yhteyteen pienen oman yrityksen, jonka kautta valmistan ja myyn pääasiassa lampaiden ja kanien villoista tehtyjä käsityötuotteita, mutta myös oman puutarhan ja luonnon antimista valmistettuja yrttituotteita pienissä määrin ja sesonkien mukaan. Leipätyönäni hoidan kotitoimistoasioita mieheni yrityksessä, ja lisäksi touhuan tallityöntekijänä läheisellä hevostallilla.

Omavaraisuushaaveitamme kuvailisin ehkä osuvimmin maltilliksi, mutta pidemmällä tähtäimellä kuitenkin melko kunnianhimoisiksi. Toisin sanoen, pyrimme edistämään riippumattomuuttamme elämän eri osa-alueilla niin pitkälle, kuin rahkeet riittävät, mutta vailla sen suurempia paineita tai stressiä. Ajatus omavaraisemmasta elämästä on ikään kuin saumaton osa elämäntapaamme.





Kotitarveviljelijän kausi alkaa jo sydäntalvella, sillä monet puutarhan hyötykasvit vaativat pitkää esikasvatusta sisätiloissa. Yleensä olen ollut näin helmikuussa jo täpinää täynnä kylvöjen ja siemenhankintojen suhteen, mutta tänä talvena tulevaan kevääseen virittäytyminen on ollut inasen tahmeaa. Talvi alkoi täällä Teiskossa vasta viime viikolla, ja senkin kanssa on ollut vähän kiikun kaakun, sulattavatko satunnaiset vesisateet tämän vähänkin lumen pois. Nyt parhaillaan päällä olevan muutaman päivän viileämmän jakson jälkeen on jälleen lupailtu kunnon plussakelejä, joten yritän saada talvikiintiöni täyteen näiden muutamien pakkaspäivien aikana ja tehdä inventaarion siemenvarastooni. Ehkä siten kelien taas lämmetessä kevään tulo alkaa kutkutella ja kylvöpuuhat jälleen kiinnostella.

Viime kesänä valmistunut kasvihuone auttaa tänä keväänä paljon myös kylvöpuuhien suunnittelussa. Koska töllimme on pieni ja kylvöpurkkien sijoittelu vuodesta toiseen yhtä tuskaa, helpottaa ajatus siitä, että tänä keväänä ainakin taimien karaisu onnistuu kasvihuoneen suojissa. Osan siemenistä pystyn myös kylvämään suoraan kasvihuoneeseen ja siirtämään avomaalle hallanvaaran mentyä ohi.

Esikasvatussuunnitelmissani ovat tänä vuonna pääosassa tomaatit, joita aion laittaa useampaa eri sorttia. Tomaattien ohella kylvän myös monivuotiset yrtit hyvissä ajoin. Loput kylvöt ja esikasvatukset suoritan kevään koittaessa suoraan kasvihuoneeseen ja avomaalle. Toivokaamme, ettei välistä jäänyt talvi päätä ilmestyä äkkiarvaamatta keskellä kesää.







Suurin osa talven puhdetöistäni liittyy tavalla tai toisella villaan ja sen käsittelyyn. Villan matka lampaan päältä työstökelpoiseksi materiaaliksi on monivaiheinen ja aikaavievä. Siksi se onkin puhdetyötä parhaimmillaan: roskien puhdistaminen ja myllyllä karstaaminen sujuvat mukavasti vaikka puuhellan lämmittämisen ohessa, ja usein katselen myös suosikkisarjojani läppärin ruudulta samalla, kun erottelen tapuleja tai pyöritän karstamyllyn kampea.

Karstattua villaa käytän niin kehruuseen kuin neulahuovutustöihinkin. Langan kehrääminen on niin ikään mukavaa puhdehommaa. Nojatuolissa lojuminen saa tuottavia ulottuvuuksia, kun samalla hurruttaa rukkia. Aika-ajoin kehrääminen voi olla myös rentouttavaa, sikäli mikäli puolitoistavuotias ei ole jatkuvasti tunkemassa pikku näppejään vinhasti pyörivän pyörän puolapuiden väliin, tai silloin kun vanha perintörukki suvaitsee olla oikkuilematta turhia.

Kausittain innostun myös neulomaan. Viimeksi innostuin kilisyttelemään puikkoja, kun saavuin Shetlannin-matkalta tuliaislankoineni ja tarvitsin uuden villamyssyn talvea varten. Samaan villitykseen neuloin myös villasukat kotikäyttöön ja toiset veljelleni joululahjaksi. Ehkä uusi neulontavillitys iskee jälleen, kunhan saan omia villoja valmiiksi langoiksi.






Muut helmikuun yhteiskirjoitukseen osallistuneet julkaisivat tekstinsä jo eilen aamulla, omista esikasvatussuunnitelmistaan ja puhdetöistään kertoen. Omavaraistelevan joukon kuulumisia pääset lukemaan näistä linkeistä:


Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-2/


Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/unelmana-omavaraisempi-elama-kylvot.html


Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/02/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-2.html


Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/


Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/02/esikasvatus-vai-valmiiit-taimet.html


Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2020/02/03/suuntana-omavaraisuus-puhdetoita-ja-kevaan-kylvojen-suunnittelua/


Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/02/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-2.html


Urban farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/yhteiskirjoitussarja-kylvovalmistelut.html


Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/02/helmikuun-yhteispostaus-2020.html


Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu-2020/


Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/muistojen-murusia.html


Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-kylvo,-esikasvatus-&-puhdetyot


Rakkautta ja maan antimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisuus-2020-puhteet-ja.html

Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-2020-puhdehommia.html


Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=3757


Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1109


Rouva Yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/02/helmikuisia-hommia.html









13 kommenttia on "Suuntana omavaraisempi elämä: Työleirin esittely ja talvisia puhdetöitä"
  1. Teillä on todella idyllisen näköinen paikka! Hattua nostan, että asutte pienten lasten kanssa pikku mökissä ja että vielä mahdut käsittelemään ja karstaamaan villoja siellä! Kun musta tuntuu, etten pelkästään kahden kissankaan kanssa oikein mahdu :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, aika rempallaan täällä nurkat ovat suurimman osan ajasta ja kaikki vähän hakee paikkaansa, mutta kai sieltä joskus vielä idylli esiin kuoriutuu :D

      Tuosta mahtumisesta voisi olla montaa mieltä! Perhe on ajettu olohuoneeseen syömään kun puoli keittiötä pöytä mukaan lukien on villan peitossa :D Tulevaisuuden haaveissa olisi tehdä kunnon työtilat sekä mulle että isännälle tuonne piharakennukseen, eristyshommia siellä on jo hiljalleen aloiteltu mutta se on kanssa ollut sellainen projekti, mitä tehdään silloin jos jostain luppoaikaa ilmestyy. Nelivuotias onneksi jo ihan innolla osallistuu ja auttaa villankin kanssa, hän aina mielellään pyörittää karstamyllyä. Nuoremman kohdalla sitä vastoin vielä toistaiseksi toivoisi, että auttamisintoa olisi vähän vähemmän ;)

      Poista
  2. Kaikkea kiintoisaa siellä teillä on taas meneillään! Kasvihuoneen muistankin viime vuodelta, se on kyllä hieno ja varmasti auttaa mukavasti (esi)kasvatushommissa. Erilaiset tomaatit ovat kyllä niiin hyviä, harmi kun mun kroppa ei jostain syystä salli suuria määriä koisokasveja.

    Tuollaisen karstamyllyn näin just viikonloppuna jossain juutuubivideossa, jossa tehtiin edesmenneen äkäisen pässin karvasta myssyjä ja siinä oli käytössä tuollainen. Huisin hauskannäköistä touhua. :D (Itse katson kyllä mielelläni tv-ohjelmia yms., mutta muuten videot eivät oikein aina puhuttele mua, luen mieluummin tekstinä. Muru sensijaan katsoo kaikenmaailman amerikkalaisia remppareiskoja ja erilaisten koneitten korjaajien videoita ihan onnessaan, sitä kautta tuohon äkäiseen pässiinkin törmäsin. Hyvin symppis otus oli, muistutti kovasti meidän 'lammasta' eli vesikoiraa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karstamylly on valtavan kätevä vehje, varsinkin kun pitää saada karstattua isompia määriä. Ja hauskahan sillä on veivailla, sellaista aivot narikkaan -touhua :D Mulla on videoiden kanssa vähän sama juttu, mieluummin luen blogeja kun seuraan esimerkiksi vlogeja, muutamaa harvaa Youtube-kanavaa jaksan aktiivisesti seurata esim. justiin villaa karstatessa :)

      Poista
  3. On kyllä aivan ihanan näköistä siellä teille ja aina ihastelen eläinkatraan kuvia instagramissakin. Kovasti olisi itselläkin haaveissa sitten seuraavaan osoitteeseen ottaa kanoja ja lampaita mutta kyllähän niiden hoitoon sitoutuminen pelottaa. Onneksi on olemassa paljon lampaita jotka etsivät kesäkoteja ja ystäväni lupasi muutaman kanankin kokeiluun että pääsee vähän tunnustelemaan tultaisiinko toimeen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitoksia! Instagramia pitäisi opetella käyttämään vähän aktiivisemmin, sen kanssa tulee oltua vähän laiska :) Eläinten pito on kieltämättä sitovaa puuhaa, tosin tällaiselle kotihiirelle se sopii hyvin. Lainaeläimillä hommaa on tosiaan hyvä tunnustella ensin niin saa vähän kuvaa, sopiiko homma itselle vai ei! Lampaat ja kanat ovat siitä mukavia, että olosuhteita muokkaamalla niiden hoidossa pystyy helpottamaan paljon omaa työtaakkaa :) Esimerkiksi pihatto-oloissa lampaita ei tarvitse itse kuskailla aamuin illoin ulos ja sisään, ja toimivalla heinätelineellä saa järjestettyä vapaan ruokinnan niin ettei heinää tarvitse olla heittämässä montaa kertaa päivässä. Hyvin pitkälti sama juttu on kanojen kanssa. Lampaiden ympärivuotisessa pidossa nuo kerinnät taitavat olla se suurin yksittäinen urakka kahdesti vuodessa, varsinkin jos lampaita on vähän isompi porukka :) Mutta suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan, jos ajatus tuntuu vähänkään omalta <3

      Poista
  4. Herttaisen näköinen mökki! On noiden villojen kanssa varmasti puhteita, niin illoiksi kuin aamuiksikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niissä puuhaa riittää, monesti varsinkin talvivillat voivat kaivata pesuakin ennen varsinaista käsittelyä. Mutta villan parissa touhuaminen on sellaista mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, mitä mielellään tekee :)

      Poista
  5. Tuo kehrääminen kyllä kiinnostaisi kovasti! Haluaisin käydä jonkun kurssin, mutta täällä meillä päin ei taida ihan kauheasti sellaisia olla tarjolla. Jos bongaat Tampereen seudulla sellaisen, viitsitkö vinkata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, itse asiassa Lähiruokapuoti Lempi Tampereella Tammelassa on nyt hiljakkoin alkanut järjestää kehruukursseja ja muitakin villaan liittyviä iltamia! Itsekin pari vuotta sitten manailin kun mistään ei tahtonut löytyä kursseja järkevän matkan päästä, opettelin niitä odotellessa sitten itse ja menetin hermoni moneen kertaan... Mutta kannattaa tsekata se Lempi, ymmärtääkseni siellä opetellaan juurikin vanhoilla perinnerukeilla :)

      Poista
  6. Voi kun kirjoittaisit lisää! Löysin blogisi vähän aikaa sitten ja luin alusta asti. Niin hyvin kirjoitettu! Hönö-Hempukka on mun suosikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tervetuloa, kiva kun löysit tänne! Kirjoitustauko on venähtänyt sen verran, että kunnon kirjoittajan blokki on päässyt iskemään. Tulipa tästä kommentista kuitenkin niin hyvä mieli, että aloitan taas, lupaan!

      Poista
    2. Oi tää blogi jää ehdottomasti seurantaan!

      Poista