torstai 9. elokuuta 2018

Marjapensaiden syyslannoitus kiertotalouden tapaan

Minun oli alun perin tarkoitus tehdä tästä postaus videona, mutta menetin hermoni. En ole mikään maailman luontevin yksikseni kameralle höpöttäjä, ja kun yhtälöön lisättiin lähes tauotta syliä vaativa vauva, kaikkialle lapioineen ehtivä 2,5-vuotias ja armotta tomaattipenkkejäni tuhoavat kananuorisokriminaalit, heitin videon teon suhteen hanskat tiskiin. Valokuvia otettaessa on helpompi keskeyttää homma hetkeksi kanoja hätyytelläkseen, ja tekstiä voi näpytellä yhdelläkin kädellä sillä välin, kun hytkyttää pikkuihmistä sylissä toisella. Eivät nämä meikäläisen tekstituotoksetkaan välttämättä mitään priimaa pukkaa, etenkään näiden taustajoukkojen hääriessä ahkerasti ympärillä. Mutta ainakaan ette joudu kitumaan kuunnellessanne kankeaa öö-öö-öötä videolta ajatukseni katkeillessa!



Mikä voisi muka mennä vikaan, kun on tällaiset apujoukot?


Maatiaiskanasen elämää -blogissa muistuteltiin hiljakkoin, että nyt on aika ryhtyä tekemään puutarhan syyslannoitusta. Meidän pihallamme kasvaa toistakymmentä ikivanhaa ja suuntaan jos toiseenkin hassattavaa herukkapensasta, joita tuskin on lannoitettu vuosikymmeniin torppamme oltua tyhjillään. Niinpä tuumailin, että pensaat tuskin pistäisivät pahakseen annosta lisäravinteita.

Vaikka kesä tuntuu olevan lämpötilojen puolesta vielä täydessä vauhdissa ainakin täällä Tampereen seudulla, on syyslannoitus hyvä tehdä jo nyt, kun sato on kerätty talteen ja pensaat eivät ole vielä tiputtaneet lehtiään. Tänä vuonna sain kuin sainkin marjapensaiden sadon talteen pakkaseen, kiitos armaan anoppini. Aloitin marjojen keruun itse, vauva kantorepussa keikkuen ja 2,5-vuotiaan "avustaessa". Kolmessakympissä huitova helle liimasi minut ja vauvan mahoistamme hiellä yhteen samalla kun ihmettelin, miksei marjasanko tuntunut täyttyvän, vaikka keräsin minkä kerkesin. Vilkaistessani selkäni taakse huomasin, että sitä mukaa, kun ämpäri täyttyi, kauhoi Venla marjoja sieltä pikkuisiin kouriinsa ja heitteli niitä nurmikolle kanojen napsiessa niitä nokkiinsa täydessä hurmiossa! Helsingissä asuva anoppi sattui kuitenkin olemaan juuri sopivasti kesälomia viettämässä täällä Pirkanmaalla, ja lupautui meille marjanpoimijaksi. Parissa päivässä hän noukki sadon talteen ja varmisti, että meillä on mehu- ja aamupalamateriaalia talven yli. Anopille siis suuret kiitokset vielä tätäkin kautta.




Ennen vanhaan maaseudulla taloutta on pyöritetty pitkälti niin, ettei mitään ole heitetty hukkaan, vaan kaikki on pyritty käyttämään mahdollisimman pienellä hävikillä hyödyksi. Ennen tämä on ollut itsestäänselvyys, mutta nykyään sille on olemassa hieno moderni termi, kiertotalous. Wikipedia ilmaisee asian pähkinänkuoressa näin:


Kiertotalous pyrkii maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien sekä niihin sitoutuneen arvon kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään. Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä.


Koska meillä on eläinten vuoksi ehtymätön lähde lannoitteeseen kotieläintemme tuottaessa loputtomasti lantaa, olisi sulaa hulluutta turvautua keinotekoisiin tai ostettuihin lannoitteisiin. Olemme säästelleet talteen hevostemme jättämää lantaa ja käyttäneet sitä muun muassa kohopenkkien kasaukseen. Kanalasta siivotut kuivikkeet kippaamme kotitalous- ja haravointijätteen kanssa kompostiin, ja kanien ja vuohen kuivikkeet käytämme katteena kasvimaalla. Kun saimme syksyllä käyttöön lampaiden uuden pihattosuojan, ryhdyimme kuivittamaan sitä kestopehkulla. Teimme pohjan hamppukuivikkeesta sekä varastoon lojumaan jääneistä kuiviketurpeista. Kestopehkun ideana on, ettei kuivikkeita tyhjätä pois, vaan talven mittaan kuivikekerroksia lisätään tarpeen mukaan. Sekaan jäänyt lanta ja pissa palavat kerrosten alla kuivikkeen seassa tuottaen samalla lämpöä, joten erillistä lämmitystä eläinsuojaan ei tarvitse viritellä. Kestopehku toimii kompostin tapaan, ja orgaaninen aine hajoaa palaessaan ravinteikkaaksi muhjuksi. 

Kanalassa en ole koskaan onnistunut rakentamaan kunnolla toimivaa kestopehkua, vaan kanankakan ammoniakki on tuntunut puskevan aina läpi. Tämä tosin on ollut vain omasta osaamattomuudestani kiinni, sillä kestopehkua käytetään ihan yleisesti ja hyvällä menestyksellä myös kanaloissa. Lampolassa pehku lähti kuitenkin toimimaan paremmin kuin hyvin. Sieltä saammekin nyt läjäpäin ihan mahtavaa, palanutta lannoitetta, joita ajattelin kasvimaan maanparannuksen ohella hyödyntää myös marjapensaiden lannoituksessa.




Hoidin marjapensaiden lannoituksen kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että kitkin suurimmat rikkakasvipöheiköt ensin pois pensaiden juurelta. Lapioin lampolasta kauhomani pehkun silmämääräisesti sopivaksi keoksi pensaiden juurelle, ja homma oli valmis! Juurelle kasattu lannoite olisi hyvä vielä kastella, jotta ravinteet imeytyisivät kunnolla puskien juuristoihin saakka, mutta koska näille seutuville on lupailtu vesisateita, päätin jättää kastelun sateiden huoleksi ja säästää näin itse vaivaa, aikaa ja vettä.


Kottikärryyn nojaava luuta ei suinkaan ollut työkaluna lannoitteen levityksessä, vaan toimi välineenä kanojen häätöön tomaatti- ja basilikapenkistä.


Hienoin juttu kiertotaloudessa on, ettei marjapuskien lannoitus välttämättä suinkaan vaadi omaa lammasfarmia tai kanalaa. Jo hyvinkin pienelle pihalle saa rakennettua täysin toimivan kompostin. Silloin, kun meillä ei vielä ollut tällaista eläinkatrasta ja asustelimme omakotialueella rintamamiestalossa, teimme pihaamme pienen kompostin ja käytimme siinä herätteenä omaa pissaamme! Sen lisäksi, että pissasin itse pottaan, patistin myös Antin ja kaikki kyläilijät kusaisemaan vesivetoisen wc-pöntön sijasta vanhaan kunnon emalipyttyyn. Voin kertoa, että juhannusvieraidemme ilmeet olivat aika korvaamattomia, kun vessanpöntön yläpuolelle oli teipattu muistilappu, jossa kehotettiin hoitamaan ykköshätä pottaan, tai miesten tapauksessa suoraan kompostiin. Onneksi kaikki tiesivät minut jo entuudestaan sen sortin sekopääksi, etteivät sosiaaliset suhteemme tämän vuoksi (ainakaan kamalasti) kärsineet.

Omalla pissalla kyllästetystä kompostista saimme kuitenkin aikaiseksi niin muhevaa multaa, että muuttaessamme tänne Kesärantaan pakkasin myös kompostin sisällön muuttokuormaan ja pistin koko komeuden hyötykäyttöön perunamaalla. Omavaraisuus ja kiertotalous eivät siis välttämättä vaadi tässäkään tapauksessa isoa pihaa ja eläinliutaa - korkeintaan muutamia kummeksuvia katseita ja kompaktia kompostia. Jos sinulla siis ei löydy lampolaa omasta takaa, niin ei muuta kuin vanha kunnon potta käyttöön! Sillä lannoitat jo vallan hienosti marjapensaasi ensi vuoden syksynä.