Uuden vuoden uutinen ja lupaus

14.38



Nyt olisi ehkä paikallaan kirjoittaa yhteenvetopostaus vuodesta 2017 ja tarinoida maalailevin sanankääntein siitä, mitä vuosi antoi tullessaan minulle ja pikkuiselle perheellemme. Nyt tuntuu kumminkin siltä, että kun koitan palautella mieleeni kulunutta vuotta, pääkopassani riehuu vain sellainen hullunkiilto silmissään virnuileva leluapina, joka hakkaa lautasia yhteen.

Jääkööt siis menneen vuoden muistelot tältä erää.

Jäljistä päätellen hurja määrä kaikenlaista vipeltäjää oli seikkaillut Nuorajärven jäällä

Vaikka eletään vasta vuoden 2018 ensimmäistä päivää, tiedän jo nyt, että tästä vuodesta on tulossa perheellemme yksi tärkeimmistä vuosista. Sellainen vuosi, jonka muistamme aina. Ensi kesänä saamme nimittäin bändin jatkoksi yhden uuden tyypin lisää. Pikkuihmisen olisi näillä näkymin määrä syntyä heinäkuussa. Ihan alkupään raskausviikoilla kävimme varhaisultrassa varmistamassa, että mahassani ylipäätään on joku, ja olihan siellä. Huomenna suuntaamme ensimmäiseen neuvolan ultraan, jossa virallinen laskettu aika sitten varmistuu.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen olen lähinnä taistellut pysyäkseni hereillä ja kroonisen kestoväsymyksen ohella olen voinut melko huonosti. Toivon, että toinen kolmannes toisi hiukan helpotusta olotilaan ja saisin sen myötä kammettua itseni zombimoodista takaisin elävien kirjoihin.


Huh, tuntuupa helpottavalta saada kakistettua ulos täälläkin vihdoin todellinen syy sille, miksi blogi on painanut puolitehoilla syksystä saakka. Vaikka blogini toimiikin ihan täysin harrastuspohjalta eikä kenenkään elämä varmastikaan hetkahda suuntaan taikka toiseen hiljaisemmasta postaustahdista, olen ollut kiukkuinen itselleni siitä, että olen antanut tämän rakkaan harrastuksen, pikkuisen ajatuspurkamoni, lipsua hunningolle. Paussin aikana olen kuitenkin saanut myös tilaa tuulettaa ajatuksiani blogin suhteen ja miettiä, mitä haluaisin sitä kirjoittamalla tarjota ja tavoitella, ja miksi ylipäätään haluan blogia kirjoittaa.

Näiden ajatusten purkaminen on jo oma postauksen aiheensa, joten palatkaamme asian äärelle pian uudestaan. Yleensä en tee uuden vuoden lupauksia, mutta nyt ajattelin heittäytyä höveliksi ja luvata jotain: Lupaan, että Kesärannan tölli -blogi porskuttaa vuonna 2018 eteen päin uudenlaisella panostuksella ja innolla!



20 kommenttia on "Uuden vuoden uutinen ja lupaus"
  1. Voi että! 🤗 Täällä onkin jo kuulumisia odoteltu! Kertakaikkisen ihania uutisia! Onnea onnea sylin täydeltä odotukseen! Ja jaksamis tsempit, kesä tulee sieltä taas nopeampaa kun arvaakaan! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos Outi <3 Niin varmasti tulee, vaikka tällä hetkellä onkin sellainen olo, ettei kesä voisi enää kaukaisemmalta tuntua! :D

      Poista
  2. Mahtava juttu, onnea tulevalle basistille ja muulle bändille! <3

    VastaaPoista
  3. Oikein paljon onnea uuteen vuoteen ja onnea odotukseen,ihana uutinen!:)

    VastaaPoista
  4. Oi miten mahtavaa, paljon onnea! <3 Mietinkin jo otsikkoa lukiessa että joku uusi tulokas sinne varmaankin on tulossa, mutten osannut arvata olisiko se karvainen vai karvattomampi malli. :D Tsemppiä ja jaksamista noihin kurjempiin olotiloihin! Toivottavasti pian helpottaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ei aina voi tässä perheessä mennä takuuseen :D Jos tämä yksi karvattomampi vielä, jonka jälkeen sit vain niitä pörröisempiä tulokkaita :D Kiitos paljon <3

      Poista
  5. Onnea isosti! ♥♥♥ Itse olin ensimmäisen kolmanneksen aivan ranto ja toisen kolmanneksen sitten ihan piriorava :D Heräsin tikkana aamuyöllä ja hirveä motivaatio lenkkeillä ja siivota kaikki paikat. Nyt vikalla kolmanneksella olen vähän hitaampi, mutta edelleen aamuyöllä hereillä. Onnea odotukseesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ♥ Piriorava-vaihe olisi tännekin tervetullut, toiveikkaana odottelen että se sieltä vielä saapuu :D Ainakin vaihtelua tähän väsyneessä sumussa haahuiluun, jos ei muuten!

      Poista
  6. Tiedätkö jo kumpi on tulossa? Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vielä, mutta mielellämme kyllä asiasta seuraavassa ultrassa selvä otetaan, mikäli pikkutyyppi ei intoudu ihan jalat ristissä olemaan :) Kiitoksia onnitteluista!

      Poista
  7. Uuh, osaan ymmärtää nuo raskauspahoinvoinnit; saman kokenut kahdesti ja kolmatta mies ei kuulemma enää jaksa kuulla 😄 Tsemppiä -ja tässä onneksi lopussa kiitos seisoo - tai uinuu ja tuhisee suloisesti sylissäsi ❤️ Blogin nimi on oikein hyvä uudella ytimekkäällä ilmaisullaan; sillä nimellä taisin joskus blogiisi myös eksyä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, täällä ihan sama juttu, saa luvan olla viimeinen kerta! :D Vaikka kyllä vaan sen pahoinvoinnin ja muut vaivat pyristelee vaikka päällään seisten, ne unohtuu siellä synnärillä sitten kumminkin kun sen tuhinamytyn saa sylkkyynsä <3 Ja kiitos kannatuksesta nimimuutoksen suhteen :)

      Poista