Perjantaisia mietteitä ja pikkupuuhasteluja

13.59



Tässä eräänä aamupäivänä ajoin neuvolasta kotiin. Kevätaurinko sai talviselta näyttävän maiseman kimaltamaan kauttaaltaan puiden oksia myöten ja ilmassa leijui jäisiä, kimmeltäviä hiutaleita. Maisema oli niin kaunis, että minun oli pakko hiljentää vauhtia, jotten ihastellessani ajaisi ojaan.

Kuten niin usein ennenkin, taas harmittelin, etten siinä aamulla taapero kainalossa ja tukka sotkussa kotoa lähtiessäni tajunnut ottaa kameraa mukaan. Usein varta vasten kameran kanssa ulos lähtiessä mielenkiintoista kuvattavaa ei meinaa löytää. Ne ikuistettavimmat hetket osuvat kohdalle juuri niiden arkisten asioiden lomassa, mikäli vaan muistaa silloin tällöin vähän vilkuilla ympärilleen.

Kotiin päästyäni kiirehdin hakemaan kameraa sisältä ja painuin pihalle siinä toivossa, että saisin tuosta maagisesta kevättalven näystä edes rippeet kameralle. Pilviverho oli kumminkin ehtinyt jo peittää taivaan ja satoi hiljalleen lunta. Kaunista oli silti: tarvoin polkua pitkin rantaan ja katselin, miten erilaiselta tuo sama järvimaisema saattoikaan näyttää eri vuodenaikoina.

"Eläminen lähellä luontoa" tarkoittaa minulle ennen kaikkea vuoden kierron mukana elämistä. Tottahan toki ne vuodenajat vaihtelevat kaupungissakin, mutta täällä elämä rytmittyy kuin huomaamatta eri vuodenaikojen tahtiin. On hätkähdyttävää, kuinka voimakkaana vuodenkierron täällä kokee. Uskon vakaasti siihen, että luonnon saneleman rytmin mukana elämisellä on myös iso vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Ennen vanhaan tämä oli itsestäänselvyys: kesäaikaan otettiin hyöty irti valosta ja lämmöstä hommia painaen, syksyllä alettiin rauhoittua luonnon mukana ja talviajaksi vetäydyttiin säästämään energiaa sisälle tupiin, odottelemaan kevättä ja aurinkoa.

Vaikka ulkona sataa nyt lunta, on ilmassa jo selvästi kevättä. Lisääntynyt valo ja kohoamaan päin oleva lämpötila siitä jo koittavat hiukan kieliä. Tuntuu ihan hullulta, että pian tuo kuvien talvinen maisema on taas aivan eri näköinen sulavine jäineen ja pajunkissoineen, ja pian myös hiirenkorvineen. Ihan tässä alkaa jo jännittää!


Sama kotijärven maisema viime syksyltä

Vaikka sama ruljanssi pyörii täällä kotifarmillamme arkena ja pyhänä, on näissä perjantaissa aina silti joku erityisen kiva fiilis. Tämä perjantai on lähtenyt käyntiin päivittäisten puhteiden ohella kanalan kevätsiivouksen aloittamisella. Siinä ohessa päätin kevätsiivota myös kanat, sillä kaikki ne näyttävät enemmän tai vähemmän nuhjaantuneilta pitkän sisätiloissa kökkimisen jäjiltä.

 Hönö-Hempukka pesulla ja sen jälkeen tyytyväisenä kuivattelemassa.


Tälle viikonlopulle olemme suunnitelleet paljon koko perheen keskistä ulkoilua ja siirtotallin remontoimista. Nyt kun hevoset ovat lähteneet, olisi talli tarkoitus muuttaa hiukan paremmin tarpeitamme palvelevaksi tilaksi. Toiseen päätyyn nikkaroidaan karsina, jota voidaan käyttää niin vuohikarsinana kuin tarpeen tullen vaikkapa toipilas- tai poikimistilana. Toiseen päätyyn saamme mahtumaan kolme tilavaa kanikarsinaa, ja keskiväliin saamme tilan kauan ja hartaasti kaivatulle pienelle rehuvarastolle.


Palaan tässä viikonloppuna vielä operaatio Siirtotallin merkeissä ja kerron kuulumisia kuvien kera. Oikein rentouttavaa ja mukavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille täältä meidän koko orkesterilta!





6 kommenttia on "Perjantaisia mietteitä ja pikkupuuhasteluja"
  1. Ihana tuo Hönö-Hempukka pesulla... en tiennytkään, että kanat kylpevät myös näin - hiekkakylpyjen lisäksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mahtaako se kanalle varsinainen nautinto olla, mutta jos ovat onnistuneet jotenkin itsensä likaiseksi muhjaamaan eikä hiekkakylpy yksinään auta, niin silloin yleensä otan ja kylvetän :) Tosin olen kyllä huomannut, että usein kesällä ulkoillessaan kanat jäävät myös vesisateeseen mielellään ja antavat itsensä kastua läpimäriksi, joten ehkä sekin on niille ihan luonnollinen tapa putsata itsensä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hän on <3 suuri ja vähän hömelö persoona vaikka onkin kanalan pikkuruisin :D

      Poista
  3. Minulla on samanlaisia ajatuksia vuodenkierrosta ja siitä, kuinka nykyihminen on siitä valitettavan vieraantunut. Nyt kun olen ollut opiskelijana ja saanut aikatauluttaa itse elämääni, on elämä ollut ihan toisenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että joku jakaa ajatukseni :) Tämän asian huomaamisella ja sisäistämisellä on ollut niin valtaisan iso vaikutus omaan hyvinvointiini, että olen pohdiskellut asiaa paljon. On kyllä hienoa, jos on mahdollisuus aikatauluttaa oma elämä sen mukaan, että se mukailee luonnon rytmiä. Kroppa ja mieli varmasti kiittävät :)

      Poista