lauantai 26. toukokuuta 2018

Kesäillan villiniittyhaaveita




Touhukkaan viikon päätteeksi saimme laskea eilen puolet lammaskatraasta, Nuunun, Nanan, Ansan sekä karitsat, Liutun maalaistalon kauniille tiluksille laiduntamaan. Saateltuamme päkättimet kesälaitumille päätimme Antin kanssa, että nyt voisi olla hyvä aika raivata pihasaunaa talviteloilta ja lämmittää kunnon löylyt ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn.

Saunan lämmetessä lähdin tontin reunaan viikattamaan vihreää iltapalaa vielä kotiin jääneille lampaille, Rebekka-kutulle ja kaneille. Puna-ailakit ja metsäkurjenpolvet hehkuivat upeissa väreissä illan valossa. Mielikseni pistin merkille, että kukkameri ylettyi laajemmalle, kuin viime vuonna. Pihallamme ja sen ympäristössä kasvaa upea lajikirjo villejä, kotoperäisiä niittykukkia, ja veikkaan, että ne ovat kukkineet täällä aikoinaan lähes koko tontin mitalta ennen kuin viheliäinen puutarhakarkulainen, jättipalsami, on tullut ja valloittanut niiltä aimo siivun elintilaa.






Hevoset mylläsivät viime kesän sateiden jäljiltä vettyneen savitarhan pohjan syksyllä aivan karmeaan kuntoon. Vanha tarhanpohja on nyt jässähtänyt muhkuraiseksi ja paljaaksi savikoksi, jossa ei myllääntymisen myötä tunnu kasvavan mitään. Paitsi sitä pirun jättipalsamia. Se puskee edelleen sitkeästi esiin rutikuivasta savesta kuin nauttien täysin palkein siitä, että loputkin heinät ovat hävinneet sen ympäriltä häiritsemästä. 

Ihana Klasu-kissa naapurikylältä poikkesi seurakseni pinkkiä ja lilaa kukkaloistoa ihastelemaan ja viereiseltä savikentältä pilkistäviä palsamin taimia päivittelemään. Kovin kauaksi aikaa emme kuitenkaan jääneet siihen ihmettelemään, sillä hyttyset pörräsivät kimpussamme niin sankkana parvena, että olin pian naamaa myöten paukamilla niiden pistoista. 

Pyörähdettyämme vielä pikaisesti rannassa päätti Klasu lähteä jatkamaan kesäretkeään. Minä otin lopputilin miljoonan itikan seisovana pöytänä toimimisesta ja karkasin turvaan saunan lauteille. Siellä löylyn lämmössä laadin sotasuunnitelmaa, jolla saisin hävitettyä kiusallisen tehokkaasti leviävän jättipalsamin tontiltamme ja avitettua sinne kuuluvia niittykasveja valtaamaan vanhan pellonpohjan takaisin valtakunnakseen.



Onko siellä muita, jotka ovat muuttaneet isompia tai pienempiä alueita pihaltaan kukkaniityiksi? Kuinka olette lähteneet niittyhanketta toteuttamaan, ja kuinka se on onnistunut? Kaikki vinkit, neuvot, kokemukset ja ajatukset ovat oikein tervetulleita!



6 kommenttia:

  1. Luin jostakin että jättipalsamin hävitys on parasta tehdä manuaalisesti eli käsin yksitellen repimällä ennen siementämistä ja tunkea jätesäkkiin. Jätesäkissä ne annetaan olla vähintään vuoden ja sitten ne voi haudata maahan. Näin tein itse viime kesänä,tuli toistakymmentä jätesäkkiä - revityt ovat edelleen jätesäkeissä enkä ole vielä loppusijoituspaikkaa keksinyt - hieman kun epäilen niiden uudelleen maahan hautaamista. Tänä keväänä ei ole ollut kuin pari kolme viime vuonna peratulla alueella mutta kyllähän niitä vielä varmaankin löytyy ja eikun säkkiin. Eräs tuttavani sanoi, että häneltä meni kolmisen vuotta jotta sai kaikki kitkettyä eli maltti se kai on valttia tähän(kin ;) asiaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vinkistä! Itse asiassa juuri tuota oikeaoppista hävittämistä olen pähkäillyt, tuo jätesäkkikikka kuulostaa varsin järkevältä. Maahan hautaamisesta tulee kyllä kieltämättä mieleen, että alkaako mielessä sitten kummitella, että vieläköhän ne pirulaiset sieltä takaisin maahan päästyään virkoavat ja alkavat versomaan.. :D Jospa kasvien antaisi ensin rauhassa leppyä ja näivettyä jätesäkeissä, ja sitten vielä hävittäisi polttamalla?
      Vanhalla kotikylällämme omakotiyhdistys on nyt useampana vuotena hävittänyt jättipalsamia talkoilla tien pientareilta, ja yhä edelleen saavat siellä kasvia vastaan taistella. Kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa siis tosiaan :)

      Poista
  2. Vai on se viheliäinen jättipalsamia, nytpä tiedän! Viihtyy meidän pihassa myös ja kyllä viekin elintilaa. Hävityksestä ei ole mitään käryä, mutta ehkä toimin kuten Tiina-Mari kirjoitti.

    Kauniita kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina-Marin konsti tosiaan kuulostaa varsin hyvältä. Itse olen ainakin huomannut, että vaikka kasvin repisikin juurineen maasta, niin se vaan jatkaa kasvuaan vaikka olisi säkissäkin. Tuo vuoden muhituttaminen jätesäkissä varmasti auttaa siihen ongelmaan :) Onnea ja menestystä sinne tuon maanvaivan hävittämiseen!

      Poista
  3. Balsamileirillä niitä revittiin käsin, lähtevät yllättävän helposti. Kukat pitäisi katkaista mahdollisimman aikaisin, etteivät pääse siementämään. Kasvijäte pitää hävittää polttamalla.

    Helsingin Vuosaaressa ne ovat vallanneet rantoja ja ovat ihan mielettömän kokoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin jättibalsamin ainoa hyvä puoli, että sentään irtoaa helposti :) Onneksi juuret kasvavat ihan pintaa pitkin.

      Täällä meillä tuo pirulainen on valloittanut melkein puolet naapurin kesämökin tontista, sitä on ihan silmittömästi. Sieltä se on sitten hivuttautunut tien viertä pitkin meillekin. Kyllä sitä niin paljon mieluummin nättejä, kotoperäisiä niittykukkia ihailisi niiden tilalla!

      Poista