Kohti omavaraisempaa elämää 2018: Puutarhamania ja vahingossa perustettu kasvimaa

12.00
En voinut kuin ihmetellä huuli pyöreänä, kuinka paljon on voinut maisema muuttua sitten viimekuisen postaussarjan kirjoituksen. Saatika sitten toissakuisen, silloin oli vielä niin paljon lunta, ettei ulkona viitsinyt edes kuvata! No, jos tässä postaussarjassa olenkin aiemmin valitellut pitkään venynyttä kevättä ja sitä, että lumet ei sula ehkä ikinä, niin nyt on kyllä luonto kirinyt kevään kiinni ja porskuttanut vielä pitkälle kesäänkin.

Se olisi siis kesäkuun ensimmäinen maanantai, ja omavaraistelevien bloggaajien yhteiskirjoituksen aika. Linkit muiden mukana olevien bloggaajien kirjoituksiin löydät tämän postauksen lopusta. Jos et ole sarjaa vielä seurannut, tämän blogin aiemmat kuukausikatsaukset löytyvät täältä:

Helmikuu: Suunnitelma
Maaliskuu: Lähtötilanne
Huhtikuu: Taimiviljelmät ja kutun astutus
Toukokuu: Puutarha alkaa hahmottua

Nyt olisi tarkoitus katsastaa, mitä olemme saaneet kuukauden aikana aikaiseksi, ja kuinka omavaraisuusasteemme nostamissuunnitelmat ovat edenneet. Mistähän sitä aloittaisi...?






KOHOPENKIT

Yksi tärkeistä missioistani oli saada alulle puutarhan rakentaminen syötävine ja rohdoskasveja sisältävine kohopenkkeineen. Koska tämä alue sijaitsee aivan kirjaimellisesti takapihallamme, oli siitä tarkoitus saada sekä hyödyllinen, että kaunis. Sain kasattua kolme kohopenkkiä, ja määrä riittää tälle kesälle mainiosti. Ehkä loppukesästä, kun vauva on syntynyt ja puhti riittää taas ja kunhan olemme saaneet raivattua keskellä pihaa kasvavan marjapuskaryteikön, aion väsäillä penkkejä muutaman lisää.

Vielähän kohopenkit ovat aika orvon näköisiä, sillä monetkaan niihin kylvetyistä siemenistä eivät ole vielä itäneet, tai ovat vielä ihan pikkuruisia. Olen istuttanut penkkeihin monivuotisten yrttien taimia, kuten laventelia, rosmariinia, mäkimeiramia, timjamia, sitruunamelissaa, piparminttua ja salviaa. Näiden kaveriksi kylvin rohdoskäyttöön ja pölyttäjien iloksi soveltuvia kukkia. Maanpeittokasviksi istutin mansikkaa, mutta tällä haavaa näyttää siltä, että kastelusta huolimatta kuivuus uhkaa viedä mansikan taimet mennessään. No, ainakin subtropiikin yrtit tuntuvat viihtyvän hyvin näissä välimerellisissä sääoloissa.


KASVIMAA

Hupsis. En oikein osaa selittää, mitä tapahtui sille aiemmalle olen-raskaana-säästelen-voimiani-enkä-ota-kasvimaaprojektia-vielä-tälle-keväälle-ei-ny-oteta-ressiä-kattokaas -linjaukselleni. Löysin nimittäin kaksi vanhaa lavankaulusta tuolta rempparomujen seasta pyörimästä ja istutin niihin tomaatintaimia, basilikaa ja avomaankurkkua ja siinä kylväessäni pistin merkille, että onpas varsin näppärää tuollainen lavankaulusviljely. Sitten jotenkin vain löysin itseni ostamasta kymmenen lavankaulusta lisää hurjan hyvään hintaan eräältä Torista löytämältäni myyjältä, joka sattui asumaan sopivasti Venlan mummalamatkan varrella.
Eli sen sijaan, että minulla olisi pihanurkassa iso pläntti avomaata, johon tehdä kasvimaa ehkä ensi vuonna, on minulla sittenkin nyt kahdentoista kasvatuslaatikon mentävä laatikkopuutarha. Alun perin kasvimaaksi kaavailemastani maatilkusta tuleekin nyt sitten näillä näkymin reilun kokoinen perunamaa. Näin ne tilanteet elää...

No, laatikkopuutarhassani kasvaa nyt avomaankurkkua, porkkanoita, punajuuria, erilaisia salaatteja, herneitä, persiljaa, vuonankaalia ja vihreitä papuja. Sinne tänne kasvien lomaan kylvin myös kehäkukkaa (erinomainen kasvi mm. ihonhoitoon), rohtosamettikukkaa (kasvien tuholaistorjuja) ja köynnöskrassia (varjostamaan paahteisimpia penkkejä, hyvä mehiläiskasvi).

Varsinaista perunamaata odotellessa pistin laitoin maahan pikkuiseen pottutilkkuun muutaman siemenperunan. Talvisäilöön perunaa tuskin riittää, mutta edes loppukesän ajan olisi kiva mutustella oman maan perunoita.






ELÄIMET

Eläinosastolla on tapahtunut sellaista perus edistymistä: tipuja tulee nyt joka tuutista, hankimme kaksi ahvenanmaanlammasta ja päkättimien lähdettyä laitumille pääsemme taas jälleen kesäksi eroon ostoheinän metsästyksestä. Myös kanojen ulkonapitokiellon päättyminen säästää meiltä rehukuluissa, sillä kanat viipottavat nyt aamusta iltaan vapaana ulkosalla tonkien ruokansa pääosin minun yrttipenkeistäni luonnosta. Miinuspuolena tässä voi toki olla se, että kotkottimet menevät muiltakin osin kesän ajaksi jälleen viidakkokanamoodiin, ja alkavat myös munia pesäkoppien sijasta jonnekin tuonne villiin luontoon. No, pysyypä mieli virkeänä näin äitiyslomalaisellakin, kun saa mönkiä päivät pitkin pusikoita munia metsästämässä.


... JA SITTEN NE JUTUT, JOTKA EIVÄT OLE EDISTYNEET IHAN SUUNNITELMIEN MUKAAN

Alkuperäisen suunnitelman mukaan maakellarin kunnostuksen ja tontin aitausprojektin aloituksen piti olla työlistani kärkipäädyssä tänä keväänä, mutta nuo hommat eivät ole edistyneet tuumaakaan. Kellarin sisäänmenoaukon tukipöllit romahtivat alkukeväästä vielä entisestään, ja vaativatkin nyt suunniteltua isompaa operointia. No, kellarihomma ei onneksi ole kiireellinen siinä mielessä, että säilöttävää sinne olisi tarkoitus varastoida vasta syksyllä.
Tontin täysaitaamiselle aika ei riitä tänä vuonna millään. Niinpä tyydyn tämän kesän osalta kompromissiin, ja hyödynnän vanhan ankka-aitauksen verkkoja ja tolppia aidatakseni lavankauluskasvimaan. Jos saisin edes sieltä pidettyä erinäiset eläimet poissa, niin se olisi jo jotain se.

Myöskin alkuperäisessä suunnitelmassa komeileva toimivan kompostisysteemin rakennus on vielä työn alla. Komposti meillä kyllä on, sellainen verkkohäkkyrä, ja se toimii hyvin ensi hätään. Edelleen suunnitelmissa on silti saada vielä kompostijätteelle oikein kunnollinen, kaikin puolin toimiva ja funktionaalinen ratkaisu.

Onneksi kesää on vielä kosolti jäljellä.



Hönö-Hempukkaan voi aina luottaa, kun munille tarvitaan hautojaa ja tipuille hoivaajaa.



Mitäköhän jännää muut omavaraisuusbloggaajat ovat saaneet tonteillaan, palstoillaan ja tiloillaan aikaiseksi? Täältä selviää!

Maatiaiskanasen elämää
Korpinkiven tupa
Kiireetön elämä
Olipa kerran arki
Rakkautta ja maan antimia
Mrs Sinn
Korkeala
Villa Koira

19 kommenttia on "Kohti omavaraisempaa elämää 2018: Puutarhamania ja vahingossa perustettu kasvimaa"
  1. Voi, mitä tipusia. oijoijoi, ihania!
    Paljon sielä on tapahtunut. Olet melkoisen toimelias nainen <3 Mukavaa kesäkuuta ja koita ny kuitenkin malttaa lepäilläkkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva asia on yhtä söötti kuin tuollainen ihan pikkunen tipu :) Mukavaa kesäkuuta sinnekin, kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa olo olla sellainen, että pakko välillä huilatakin :) Vielä kun kutun puuhanurkkaus saadaan kuntoon, niin sitten annan itselleni luvan heittää oikeastikin sinne äitiyslomalle!

      Poista
  2. Ihana, että myös jollain muulla on lähtenyt käsistä tuo kylväminen. "Ihan vain muutaman kasvin pistän" on meillä nyt 13 lavakaulusta. Mutta toisaalta on niin ihanaa, kun saa oman maan satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sielläkö on toinen jolla ei ole pysynyt hanskassa, ihanaa :D <3 Just isännälle päivittelin, että kyllä tämänkin täytyy joku mielenhäiriö olla. Siinä ihan viattomasti niihin kolmeen kasvipenkkiisi jotain pientä laitat ja puf - päässä vaan pimenee ja kohta seisot keskellä lavankauluskasvimaata ja ihmettelet, että kuinkas tässä näin kävi!

      Poista
  3. Sinullahan on ihana blogi! Eksyin tänne maatiaiskanasen kautta ja alan heti lukijaksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja <3 Oikein paljon tervetuloa seurailemaan meidän touhotuksia :)

      Poista
  4. Oletpa tosiaan ollut touhukas! Ja kesä tosiaan tuli rysähtäen; kiire meinasi tulla ja villiyrtitkin jäivät kevätöiden jalkoihin. Mutta ihana on toukokuu ollut; aurinkoa saatu tuutin täydeltä ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että jonkunlainen pesänrakennusvietti iski päälle. Purkautui vaan vähän "väärällä" tavalla, sillä vauvaa varten en ole ehtinyt tässä hässäkän keskellä laittaa vielä mitään.. :D
      Myös täällä jäi villiyrtit kokonaan keräämättä ja säilömättä! Onneksi monia kasveja voi sentään keräillä, kuivatella ja pistää talteen talven varalle läpi kesän. Ja kyllä, ihanaa on vaan ollut, kun on ollut lämpöä <3 Viime kesänä sitä niin kaipasi, eikä sitä koskaan liikaa täällä Suomessa saa!

      Poista
  5. Mahtavaa toimintaa. Laatikkopuutarha näyttää niin ihanan houkuttelevan varjoisalta näin kuumana aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskipäivän paahteessa se jää vielä mukavasti varjoon, mutta siitä eteenpäin oikeastaan koko pihaamme porottaa aika railakkaasti koko päivän. Yritin vähän varjommassa viihtyviä kasveja kylvää tuonne salavan päätyyn, jossa varjoa riittää pisimpään. Saas nähdä, ovatko nuo toisen päädyn kasvit liikaa auringon armoilla, vai pitääkö siihen kehitellä jotain varjoa!

      Poista
  6. Vauhdikasta toimintaa! Ihana Hönö-Hempukka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt on mieli hyvä, kun ehti saada edes jotain aikaiseksi ennen synnytystä :) Hönis on kyllä korvaamaton pikku pörriäinen <3

      Poista
  7. Upeaa edistymistä teillä.
    Hönö-Hempukalla on paitsi upea nimi, niin myös suloinen ulkomuoto <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Hönö-Hemppu on ihan nimensä veroinen kana :D Ja kauniskin hän on, melkoinen näky tuolla maatiaisparven keskellä touhutessaan! On niin kiva, kun sille voi aina huoletta luottaa nuo varamamman hommat - kaikkien kanojen kanssa ei ole ollut yhtä hyvää onnea siinä suhteessa...

      Poista
  8. Ihanaa, silkkikana! :D Ei kun, piti sanomani, että hyvältä kuulostaa. Olen iloinen, että eksyin blogiisi taas omavaraisuuspostaussarjan linkitysten kautta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, silkit on kyllä :D <3 Ennen kun meille tuli moista, niin kuulin, että ovat vähän sellaisia hyväntuulisia hömelöitä. Pitää ainakin tämän meidän pölyhuiskan kanssa täysin paikkansa! Ja mä olen myös iloinen, että taas tänne löysit! :) Kiitos ihanasta kommentista ja kivaa viikkoa sinne :)

      Poista
  9. Ihania kuulumisia! Tää on niin semmonen hyvänmielen blogi <3 Meilläkin projekti pyörähti taas yhden pykälän lähemmäs omaa maatilaa, apua. Jännittää kyllä eikä auta kommentit "tiiättekö mihin ootte ryhtymässä". No rehellisesti, ei tiietä kun ei olla koskaan omaa maatilaa omistettu mutta näillä mennään. Intoa on ainakin ja se kantaa toivottavasti pitkälle! :)

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii, jännää! Onnittelut uudesta edistysaskeleesta. Nuo kommentoijat on tuttu juttu täälläkin, ja niitä riittää edelleen :) Alkuun se oli ärsyttävää, kun tuntui, etteivät nämä kommentaattorit osanneet sisäistää kaikesta tolkutuksesta huolimatta sitä, että tätä me oikeasti haluamme. Nykyään kommentit vaan naurattavat, tuntuu niin hassulta, että täällä me eletään juuri kuten itse tykätään ja nautitaan, ja joku jaksaa kauhistella, että miten me pärjätään :D
      Ja kyllä, se into ja halu saada homma toimimaan on oikeastaan kaikki kaikessa. Ei kannata suotta maalailla piruja seinille, pattitilanteita tulee välillä, mutta ne kannattaa ratkoa sitten, jos niitä kohdalle sattuu.

      Tsemppiä teille, jään innolla odottamaan kuulumisia, miten unelmanne toteutuminen edistyy <3

      Poista
  10. Juurikin näin! Yritä tässä nyt sitten kerrostaloasujille toitottaa "mut kun me halutaan tätä!"

    Aikanaan kun hankittiin toinen koira (ou mai gaad) niin se oli joillekin sydänkohtauksen paikka. Saati nyt sitten kun (toivottavasti) joukkoomme liittyy sulkaisia ja karvaisia kavereita! Jäämme odottamaan reaktiota mielenkiinnolla :D

    -Riikka

    VastaaPoista