Loputkin lampaat palasivat laitumilta

31.8.18
Ennen kuin päästään itse päivän aiheeseen, tiedotan kaikille teille, jotka olette siellä viikon hengitystänne pidätellen jännittäneet Rebekka-kuttumme poikimista, ettei täällä ole vieläkään syntynyt ensimmäistäkään kiliä. Muutama päivä sitten Rebekka alkoi tihkutella maitoa utareistaan, ja hiljalleen hiipunut toivoni ehti jo herätä uudelleen. Mitään muuta synnytykseen viittaavaa merkkiä kuttu ei kuitenkaan enää antanut. Omien, itsekkäiden tarkoitusperieni vuoksi halusin Rebekasta kilin, koska toivoin saavani kutusta sen myötä lypsikin. Sen suhteen suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, kun vuohi nyt tuntuu tuottavan maitoa ihan mukavasti joka tapauksessa. Rebekalle olisin kyllä mielelläni suonut kaverin syntyvästä kilistä, joten siinä mielessä harmittaa. Ellei osoittaudu, että olinkin laskenut lasketun ajan väärin ja jollei kuttu päätä vielä ihmekiliä maailmaan putkauttaa, täytyy minun kaiketi ryhtyä pohtimaan Rebekalle uutta poikaystävää, josko kokeilisimme uudelleen kutun saamista tiineeksi!

Mutta nyt itse asiaan: eilen Antti kävi hakemassa Liutun laitumilla kesälomia viettäneet lampaamme takaisin kotiin. Bambi, Sulevi, Ulpu ja Unni joutuivat palaamaan laitumelta jo aikaa sitten, ja nyt olikin ihanaa saada koko katras jälleen kokoon!




Voi sitä menoa ja meininkiä joka lammashaassa syntyi, kun katraat yhdistettiin. Erityisesti nuoriso-osasto meinasi seota sukkiinsa: tänä keväänä meillä syntyneet yllätyskaritsat Killi ja Aprilli olivat ehtineet jo lähteä laitumelle siinä vaiheessa, kun haimme kotiin ahvenanmaalaiskaritsat Ulpun ja Unnin. Karitsat menivät toistensa näkemisestä täysin sekaisin. Etenkin Unni-affella tuntui menevän ihan sipuli jumiin eikä se näyttänyt enää muistavan, mikä oli: lammasmaisen käytöksen sijasta saimme todistaa spektaakkelia, jossa pieni lammas koikkelehti kuin jokin kummallinen koiran ja vuohen sekoitus.

Myös isä-Sulevin piti ottaa pikku päidenpökkimiskilpa poikansa Killin kanssa, ihan vain varmistelumielessä ja muistutuksena, kuka se isäntä katraassa olikaan. Kun pakolliset alkuhepulit oli hepuloitu ja pökkimiset pökitty, laskeutui harmonia jälleen Kesärannan mäen ylle ja hämärässä illassa kuului tasainen, rauhallinen heinän rouske.


Ihana värikavalkadi

Oli jälleen mielenkiintoista huomata, minkä värisiksi lampaiden villat olivat kesän aikana muuttuneet. Vauvavilloissaan laitumelle lähteneet karitsat palasivat kotiin kuin eri lampaina: tummanruskea Killi oli vaalentunut isoisänsä Allun tapaan kauniin kinuskinruskeaksi, kun taas vielä keväällä musta Aprilli oli harmaantunut todella kauniisti, ja sen villa oli saanut vielä liukuvärimäisen, ruskean sävyn varmaankin auringon vaikutuksesta. Ihan jo sormet syyhyäisi päästä kerimään ja hypistelemään pehmeitä ja puhtaita kesävilloja! Joudun kuitenkin vielä hetken malttamaan mieleni, sillä polttiaisia on nyt riesaksi asti. Erityinen kiusa ne ovat vasta kerityille lampaille mönkiessään ohuen villan läpi iholle. No, kerintöjä odotellessa ehtinemme rakentaa toimivan lypsy- ja kerintäpöydän talliin: yhdeksän enemmän tai vähemmän huonokäytöksisen lampaan kyniminen perus fiskarsseilla sujunee hiukan helpommin kunnon kerintäpöydällä tallissa, kuin ulkona, jossa saa rytyyttää pitkin marjapusikoita kerintään kyrsiintyneen lampaan perässä samalla, kun miljoona polttiaista järsii päänahkaa.


Olen pohtinut tätä blogissa aiemminkin, mutta Aprillilla on äitinsä Nuunun tapaan tavattoman sielukas katse.

Tai no... Joo-o...

Unohtakaa se, mitä äsken sanoin Nuunusta ja sen sielukkaasta katseesta.

Sinällään menee taas ihan putkeen, että minulla on lampolassa vielä kevättyöt kesken: lampaiden viimetalvinen pehku lojuu edelleen pihaton pohjalla, enkä ole tyhjännyt sieltä kuin muutaman hassun kottikärryllisen marjapensaiden syyslannoitukseen. Isäntä ei ole vielä ehtinyt toimistaan opastamaan minulle Avantin käyttöä niin, että saisin kauhottua pehkun sen kuormaan ja ajamaan tavaran tulevalle kasvimaalle. Kerran jo haistatin homeet koko Avantille, julistin, ettei siihen ennenkään ole koneita tarvittu ja päätin tyhjätä koko komeuden ihan perinteisin menoin kottikärryillä kärräten. Vaan katsos mokomaa, kottarit tuntuivatkin jotenkin raskailta työntää. Paikansin ongelman puhjenneeseen renkaaseen. Tiedustellessani asiaa Antilta sain kuulla, että niijjoo kummää olin tua viikattamassa nimmää vanhingossa huitasin sen viikatteella puhki. Aha.

Palaan siis lampolan pehkunkevättyhjennyksen tiimoilta asiaan sitten syssymmällä.




Ja vielä tekninen tiedotus blogiin liittyen!
Olen tässä viime päivinä puurtanut selkeyttääkseni blogia ja täällä navigointia. Sivupalkki sai uuden hakukentän, josta voi hakea postauksia hakusanoja käyttäen. Tein blogin aiheista myös viisi pääkategoriaa, joiden avulla kirjoituksia voi selata aihealueittain. Näitä avainsanoja vanhoihin postauksiin muokkaillessani manasin itseni moneen kertaan alimpaan hevonkukkudeerukseen siitä hyvästä, että olen mennyt suoltamaan blogin niin täyteen sekavaa sillisalaattia. Mutta nyt se on tehty, ainakin pääosin, ja kuvakkeet pääkategorioihin löytyvät niin ikään tuolta sivupalkista.

Uudisraivaajan innolla päätin tehdä samaan syssyyn muutoksia blogin yläpalkin sivuihin. Uudistin blogin ja meidän takapirujen esittelytekstin, ja lisäsin oman esittelysivun farmin eläinasukkaille. 

Turhauduttuani edellä mainitsemaani karmeaan sillisalaattiin, päätin myös, että tästä lähtien blogiin ilmestyy uusi päivitys joka viikon perjantaina. Tuona julkaisupäivänä yritän pysyä ainakin joten kuten aiheessa, "tuottaa sisältöä", kuten kaikki vakavasti otettavat bloggaajat kai tapaavat sanoa. Saatan hyvinkin kirjoitella myös useammin, kuin vain kerran viikossa: nämä muut, sattumanvaraiset päivät olkoon sitten sitä vanhan kunnon sillisalaatin riemujuhlaa, jos siltä tuntuu.

Ja nyt kysyn sinulta, hyvä lukija: olisiko sinulla mielessä jotain erityistä, josta haluaisit täältä blogista lukea enemmänkin? Teitä on tullut paljon lisää, ja nyt olisikin kiva kuulla, etsittekö täältä jotain tietynlaista asiaa ja mitkä aiheet teitä erityisesti kiinnostavat. Myös muuta palautetta saa ja pitää antaa, nyt antakaa siis paukkua oikein luvan kanssa!

***

Ei muuta kun ihanaa perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Omani olen suunnitellut käyttäväni tallin ja lampaiden uuden heinätelineen kimpussa askarrellen sen mukaan, miten ehdin ns. "juoksevilta asioilta" (etenkin tuo 2,5-vuotias perijättäremme juoksee ihan saakelin lujaa joka suuntaan). Aion myös lämmittää saunan ja istua siellä pitkään ja hartaasti yksin, yrittäen edes jotenkuten palautua väsymyksestä, joka juontaa juurensa siihen tosiseikkaan etten ole vauvan vuoksi saanut nukkua kohta kokonaiseen viikkoon.
15 kommenttia on "Loputkin lampaat palasivat laitumilta"
  1. Hyvältä näyttää nää uudet navigointimahdollisuudet! Mua itseäni kiinnostais tietää vähän teidän perheen ravitsemuspuolesta. Elättekö nokkosilla vai kesäkurpitsoilla ja kuinka paljon pystytte sapuskoissa hyödyntämään oman pihan ja metsän antimia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos näyttää hyvältä ja homma niiden myötä vähän selkiytyy!
      Ja kiitos mainiosta aihe-ehdotuksesta. Syömäpuoli on kuitenkin tässä omavaraistelutouhussakin aika hallitseva asia, ja varmaan monilla, me mukaan lukien, sellainen juttu mistä koko touhua on helppo lähteä rakentamaan :)

      Täytyypä kirjoittaa aiheesta pian!

      Poista
  2. Meillä kutut poiki ensimmäistä kertaa viime syksynä/alkutalvesta. pitkään olin varma ettei sieltä mitään synny, kun varsinkin toinen kutuista panttasi kilejään kauan, kerran luulin että se alkaa tänään poikimaan,ja siitä menikin vielä ainakin kuukausi kilien syntymään. pukki oli ollut kesän niiden kanssa laitumella joten emme tienneet tarkkaa laskettua aikaa. Oletko kokeillut kutun mahan alta utareitten edestä, tunnetko kilin potkuja? Meillä ainakin tuntui lopussa todella selkeästi potkut, ja myös näkyi ihon läpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, mielenkiintoista, ja hyvä tietää! Meillä nyt ei sinällään ole ihan niin hirveästi tuota liikkumavaraa tuon lasketun ajan arvuuttelussa, että pukki oli meillä vain jokusen viikon. Lasketun ajan tosin laskin pukin saapumisen perusteella, sillä silloin ainakin näin pukin todistetusti kipuavan selkään!

      Olen koittanut tunnustella potkuja, mutta kunnolla en ole tuolta utareiden edestä päässyt kokeilemaan. Meillä kun Rebekkaa ei ole koskaan kunnolla lypsetty eikä se ole imettänyt, ja tottumattomana se ei oikein arvosta tuota utareiden seudun kopelointia... Mutta täytyypä koittaa nyt tunnustella vaivihkaa, vaikka sorkkien trimmauksen yhteydessä :) Kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Todella mielenkiintoista ja ilahduttavaa luettavaa tama sinun blogisi! Ja miten kauniita kuvia! On niin virkistavaa lukea ihan aidosta, oikeasta elamasta etta miten se ei aina mee niinku Stromssossa. Vahan niinkuin itsellakin. Ja kaytat todella taitavasti tata rikasta suomen kieltamme, seassa viliseee noita itsellekin tuttuja mutta jo melkein unohtuneita sanontoja ja aina tulee mieleen etta joo, noinhan se aitikin tai mummo sanoi silloin joskus! Ja tasta kaikesta saan myos paljon inspiraatiota omaankin blogiini. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et tiedäkään Sari kuinka paljon kommenttisi toi iloa päivääni <3 Kiitos, ja tervetuloa lueskelemaan kommelluksiamme!
      Todellakaan ei kaikki mene aina kuin Strömsössä, heh :) Välillähän se ottaa pattiin ja ankarasti, mutta toisaalta, eipähän pääse tulemaan tylsää kun aina sattuu ja tapahtuu. Nykyään blogeja, instagram-tilejä sun muita seuraillessa hairahtuu miettimään, että onko sitä ainoa sähläri, joka ei osaa ja saa aikaiseksi. Mutta on meitä onneksi muitakin, vaikkei se somessa aina päällepäin näy :) Ja se on aina kiva, jos voi tarjota muille sählääjille vähän vertaistukea tämän blogin kautta :D

      Nyt kun klikkasin profiiliisi, löysinkin blogisi. Täytyy ehdottomasti tutustua paremmin!

      Poista
  4. Kiva jos voin ilahduttaa! Kylla tuota sontaa tungetaankin somesta joka tuutista niin paljon etta ihan ihmetyttaa valilla etta miksei ihmiset jaksa olla vahan positiivisempia. Paljonko se on itselta pois jos toisia kannustaa ja tukee. Tulee itsellekin parempi olo siina samalla.
    Itsellakin maalaistalon tyttona ois kaipuu takaisin maalle ja rauhallisempaan ymparistoon ja kasvattelemaan vihanneksia ja yrtteja seka vain tonkimaan pusikoita. Asun ulkomailla (talla hetkella Ranskassa) ja talla hetkella olosuhteet eivat ole viela ihanteelliset mutta aina saa haaveilla. Blogiani aloin uudelleenkirjoittaa vahan aikaa sitten. Tassa on ensimmaisen blogini osoite (jos kiinnostaa) joka kertoo tanne tulossa pyoran selassa!
    https://myownpathfinder.wordpress.com/
    Hyvaa jatkoa sinulle ja koko konkkaronkalle! Kylla sinun sisullasi ja innollasi aina parjaa loppujen lopuksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta kiinnostaa, kuulostaa varsinaiselta seikkailulta!
      Huomasin myös, että esittelytekstissäsi mainitsit asuneesi Skotlannissa :) Minulla on joku kumma riivaus ollut tuon Skotlannin suhteen, olen jo pikkulikasta tuntenut sinne jotain kummaa vetoa. Enkä ole siellä edes koskaan käynyt! :D

      Kiitos ja hyvää jatkoa myös sinulle sinne Ranskanmaalle :)

      Poista
    2. Skotlanti on kylla yksi maagisimmista paikoista missa olen koskaan ollut. Heti kun sinne muutin, tuli tunne etta taalla olen ollut ennenkin, ehka edellisessa elamassa. Ainoa paikka maailmassa minne olen tuntenut koskaan kuuluvani joka tasolla. Parinkymmenen siella asutun vuoden jalkeen vain piti lahtea taas etsimaan uutta seikkailua! Voin lampimasti suositella visiittia, eteenkin pohjoiseen, ylamaille. Sielta loytyy taikaa joka saalla.
      Jos sulla on kysyttavaa niin vastailen mielellani.
      Unohdin muuten mainita etta lukisin mielellani lisaa myos sinun villiyrtti-kokeiluista ja resepteista. Itseanikin kiinostaa aihe vaikka en ole siihen hirveasti ehtinyt perehtymaan. Ja myos tuo permakulttuuri on toinen aihe josta olisi mukava kuulla enemman.

      Poista
    3. Hauskaa, että mainitsit tuon edellisen elämän: oma viehtymykseni Skotlantiin sai alkunsa aikoinaan, kun joskus teinivuosinani näin dokumentin pienestä pojasta, joka väitti eläneensä "edellisessä elämässään" ulko-Hebrideihin kuuluvalla pienellä Barran saarella. Tuosta dokkarista minulle jäi Skotlannista ja eritoten noista Ylämaiden saarista kummallinen päähänpinttymä :)

      Ilman muuta, villiyrtit tuntuvat kiinnostavan hirveän monia, ihana kuulla että muillakin on aihetta kohtaa niin paljon mielenkiintoa <3 Permakulttuurista kirjoittelen myös varmasti paljon lisää sitä mukaa, kun poikkitieteelliset kokeiluni asian suhteen täällä farmillamme aiheen tiimoilta etenevät :D

      Poista
    4. Juu viela Barran saaresta (ihana paikka, kuten kaikki ulko-Hebridit)...sinne voi laivan lisaksi menna pienkoneella joka sitten laskeutuu hiekkarannalle laskuveden aikaan! Aika hauskaa! Ja kaikilla saarilla huisin pitkia, valkoisia hiekkarantoja, eika ketaan muita ihmisia. Paratiisi!

      Poista
  5. Aurinkoista ja mukavaa alkavaa syyskuuta! Ja Kauniita unia! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinne Tanja! Kuin taikaiskusta, vauvakin on nyt nukkunut taas pari yötä paremmin :D

      Poista
  6. Lukisin mielelläni teidän talosta, sen remontista, näkisin sisäkuvia, pohjakuvan yms. Lisäksi eläinten hoito, maalaiselämä ja lasten kehitys kiinnostaa. Itselläni myös tänä vuonna syntynyt lapsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime aikoina remppapäivitykset ovat jääneet vähemmälle, koska oikeastaan mikään ei pitkään aikaan edennyt. Siltä osastolta tulossa kuitenkin taas pian juttuja, sillä tuo vuoden verran "viitta vaille valmiina" odotellut eteistila ja kylppäri alkavat valmistua :)

      Kiitos tuhannesti vinkeistä, kaikista näistä tulossa varmasti tekstiä lähiaikoina! :)

      Poista