Kohti omavaraisempaa elämää 2018: Sadosta ja sen hyödyntämisestä

12.00
Sieltä se tulla tömähti ihan virallisessakin mielessä, syksy nimittäin. Taas olisi aika päivittää kuukausikatsaus tämänvuotisten omavaraisuusprojektiemme etenemiseen. Kimppapostaukseen osallistuvien omavaraisuusbloggaajien kanssa päätimme yhteistuumin, että tämän syyskuisen tilannekatsauksen teema olisi näin sadonkorjuuajan kunniaksi tämän kesän sato.

Tunnustan heti näin alkuun olevani vähintäänkin epävirallinen Pirkanmaan piirimestari, mitä tulee työlistalla olevien töiden tiedostamattomaan välttelyyn. Julkaistessani tämän kimppapostaussarjan ensimmäisen kirjoitukseni, suunnitelman, jätin kasvimaatouhut ja suureellisen sadon tavoittelun tarkoituksella vähemmälle. Sen sijaan päätin keskittyä tänä vuonna erinäisiin rakennusprojekteihin, kuten esimerkiksi tontin aitaamiseen. Kiitos tämän välttelysupervoimani, onnistun muuttamaan ihan mielekkäätkin työt pakkopullaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun sanon suunnitelmani ääneen. Kun suunnitelmaa olisi aika ryhtyä toteuttamaan, alan alitajuisesti harhauttaa itseäni kehittämällä jotain aivan muuta tekemistä, kuin mihin alun perin oli tarkoitus ryhtyä. Niinpä nytkin kävi niin, etten ole saanut metriäkään aitaa pystyyn. Sen sijaan tulin ihan vahingossa keväällä rakentaneeksi ihan kivan kokoisen lavankauluskasvimaan! Siitä kerroin aiemmin täällä: Puutarhamania ja vahingossa perustettu kasvimaa.

Kiitos tämän ajatustenharhautustarkoituksessa perustetun vihannestarhani, minulla on tähän satoteemaiseen kimppakirjoitukseen edes jotain kerrottavaa!




Viinimarjat pakastimen kautta mehuksi

Kuten kaikkialla muuallakin, myös täällä kuivuus jylläsi koko kesän, ja heti kättelyssä päätin jättää pihan viinimarjapensaat kohtalon armoille ja olla tuhlaamatta niihin kallisarvoista kasteluvettä. Osa marjoista pääsi kuivahtamaan, mutta olosuhteisiin nähden saimme viinimarjapensaista oikein kivasti satoa. Siitä käy kiittäminen ihanaista anoppiani, joka kävi erään viikonlopun aikana keräämässä marjat talteen, kun omat marjanpoiminta-aikeeni tyssäsivät pariin haasteeseen (lue: lapsiin).

Viinimarjasatomme leppyy nyt omassamme ja anopin pakastimessa, josta aion ne talven tullen kaivaa ja keitellä mehuiksi. Talvella tuolle toimelle on paitsi enemmän aikaa, niin se myös onnistuu kätevästi, kun puuhella huutaa hoosiannaa muutoinkin aamuvarhaisesta iltamyöhään. Siinä töllin lämmityksen ohessa keittyvät kätevästi myös mehut ja hillot.


Punajuuret purkkiin

Punajuuret, nuo vihannestarhani mustat hevoset, tekivät vastoin kaikkia odotuksiani tänä vuonna mitä hienoimman sadon. Vielä heinäkuussa niiden tilanne näytti täysin toivottomalta. Sattuipa kohdalle kuitenkin yksi kunnon sadekuuro ja voisin melkein vannoa, että kasvimaan suunnalta kuului puf kun pari penkillistä punajuurta poksahti kasvamaan kertalaakista. Niistä riittää nyt ihan säilöttäväksi asti, ja ajattelinkin säilöä sadon purkkeihin simppeliin etikkaliemeen. Pidän punajuurista ja erityisesti punajuurisalaatti olisi mieleeni, ellen potisi erästä lapsuudesta kumpuavaa ruokatraumaa. Olin nähkääs pienenä hyvin ronkeli kasvisten suhteen (koska ne narskuivat hampaissa), ja erityisesti kartoin sipulia, sitä kun löytyi salakavalasti lähes joka ruuasta. Sattuipa vielä niin, että äitini oli ja on edelleen, aivan sipulihullu. Hän ei pystynyt pyörtämään ajatuksiaan sen ympärille, että mikään ruoka maistuisi yhtään miltään ilman sipulia, joten hän ryhtyi keksimään mitä mielikuvituksellisimpia tapoja kätkeä sipulia ruokaan niin, etten minä muka huomaisi. Tämän piilotuputuksen myötä inhoni noita Allium-sukuisia narsissikasveja kohtaan kasvoi mitä hurjimpiin sfääreihin, ja minusta kehkeytyi sitä myöten mestari havaitsemaan ruokaan kätketty sipuli jo ihan hajun perusteella metrien päästä. 

Tämän lapsuudessa saadun sipulinkatkuisen sielussani yhä kirvelevän haavan vuoksi olen joutunut siis välttelemään myös punajuurisalaatteja, joihin lähes väistämättä aina tungetaan jonkin sorttista sipulia. Nyt oman punajuurisadon myötä saan vihdoin toteuttaa suuren haaveeni täysin sipulivapaasta punajuurisalaatista. Voi tätä onnea!

Jos muuten jollakulla on vinkata hyvää ja helppoa reseptiä punajuurien säilöntään, niin jätä linkki/vinkki kommentteihin! Olisin kiitollinen.





Porkkanat kattilan kautta pakastimeen

Porkkanasatomme ei ole häävi. Se voisi olla, ellei Unni-lampaamme, jonka toisinaan uskon olevan itse Belsebuub lampaan vaatteissa, olisi käynyt suorittamassa omatoimiharvennuksiaan kasvimaallani. Onneksi sentään osa pikkuisista porkkanoista on säästynyt juonikkaan ja selvästi lähiruokaa arvostavan pikku ahvenanmaalaisemme hyökkäyksiltä. Porkkanamaan satoa olemme hyödyntäneet tässä syyskesän mittaan ja hakeneet sitä suoraan maasta pöytään, mutta ajattelin niitä myös kevyesti kiehauttaa ja pakastaa pieninä annoksina. Annokset on sitten helppo tarpeen vaatiessa sulattaa ja nakata pannuun voihin paistumaan, maustaa suolalla ja yrteillä ja tarjota lisukkeena minkä vain kanssa.



Yrteistä teetä, lääkettä ja mausteita

Olen kuivannut läpi kesän erilaisia yrttejä puutarhasta ja luonnosta ja kartuttanut niillä niin lääkekaappia kuin maustehyllyäkin. Kokkailussa olen heivannut kaupoista saatavat yrttimaustehässäkät oikeastaan kokonaan, ja siirtynyt vallan maustamaan paitsi puutarhan mausteantimilla, niin myös kokeilemaan villiyrttien käyttöä maustemielessä. Häävinä kokkina en ole pitänyt itseäni koskaan, mutta ryhdyttyäni opettelemaan yrttien maustekäyttöä lääkinnällisen käytön ohella, tunnustan pikkuhiljaa hurahtaneeni enemmän myös ruuanlaittoon. Lieden äärellä olen testaillut eri yrttejä ja niiden seoksia, kehitellen joka ruokaan taipuvaa "yleismaustetta" yritykseni Villifarmin tuleviin valikoimiin. Jokohan siellä muuten on joku äitynyt ihmettelemään, kun on tuolla firmarintamalla ollut niin kovin hiljaista? Ei kai. Mutta silti infottakoon, että kirjoittelen yrityksen kuulumisista (tai kuulumattomuuksista, oikeastaan) piakkoin lisää!

Sivuraiteilta aiheeseen palatakseni, kaapeista kuivattuna löytyy tällä hetkellä arsenaali muun muassa persiljaa, salviaa, timjamia, vuohenputkea, siankärsämöä, villivadelman lehtiä, erilaisia minttuja, mustaherukan lehtiä, maitohorsmaa, nokkosta, oreganoa ja kehäkukkaa. Erilaisia malvojakin sain kukkimaan jonkin verran, mutta muutaman hassun kukan kuivattamisen sijaan päädyin keräämään niistä vain siemeniä talteen. Siemensadosta saan ensi vuonna kasvamaan reilusti malvaa tulevaan kotiapteekkipuutarhaan.
Viime keväänä tein varsin onnistuneen satsin kehäkukkasalvaa, johon ihastui koko perheen lisäksi puoli sukua (okei, äitini ihastui saatuaan siitä helpotusta kimalaisen pistoon). Tämän onnistuneen kokeilun myötä kylvin kehäkukkaa reilulla kädellä, ja kukkia tulikin paljon. Kunhan tuvan lämmityskausi alkaa, puuhellalla tulen keittelemään myös lisää tuota ihmesalvaa. Sen lisäksi minua kiehtoisi tehdä testierä nuhaiseen nenään helpotusta tuovaa minttuvoidetta. Etenkin noille pikkuihmisille itse tehty minttusalva voi olla sopivan mieto troppi tukkoiseen nenään. Näin paikkykauden taas alettua nenän niiskutusta varmasti riittää.




Kesäkurpitsasta jotain kivaa

Kesähelteiden ja kanojen armoilla selvisi ainoastaan yksi kesäkurpitsan taimi, mutta se tuottaa edelleen satoa niiden menetettyjenkin taimien edestä. Itse rakastan kesäkurpitsaa, mutta isäntä ei voi sietää sitä. Sen vuoksi olen koko vihanneksen suhteen hieman öönä aapisen reunalla: jos äidyn siitä jotain kokkaamaan, on Antille tehtävä kokonaan kesäkurpitsaton oma ruoka, jotta saisin rauhassa nautiskella tuosta herkusta Venlan kanssa. Kun aika on tässä pikkulapsiperhehelv... öh, kiireisessä arjessa rajallista, olen tyytynyt jättämään kesäkurpitsat suosiolla vähemmälle menyystä. Hukkaan noita ihanuuksia ei tietenkään passaa heittää, joten olen ryhtynyt pohtimaan käteviä tapoja säilöä kesäkurpitsaa niitä herkutteluhetkiä varten, kun isäntä ei ole kotona nurisemassa. Kuulemani mukaan kesäkurpitsa taittuu säilöttynä esimerkiksi pastakastikkeeseen, ja tätä aion ehdottomasti kokeilla. 

Jälleen kerran, jos sinulla sattuu olemaan vaikkapa blogissasi hyviä tapoja hukata kesäkurpitsoja, niin linkkiä alle vaan!




Avomaankurkut, salaatit, perunat ja vihreät pavut

En ole ollut koskaan papufani, sillä niiden omituinen, jauhoinen koostumus ei ole oikein koskaan oikein sopinut suuhuni. Pidän kuitenkin vihreistä pavuista, jotka popsitaan palkoineen päivineen. Papuviljelmänikin olisivat saattaneet nähdä parempiakin päiviä, mikäli Unni-lammas ei olisi käynyt latvomassa taimia ennen kuin ne alkoivat tuottaa satoa. Sen verran lampaan käsittelyssä kärsineet kasvit kuitenkin jaksoivat toipua koettelemuksistaan, että meillä on papuja ainakin muutaman aterian verran lisukkeiksi.

Myös avomaankurkut ja salaatit tuottivat satoa pellolta pöytään -meiningillä. Salaatin olemme totta kai syöneet ihan salaattina, mutta suolakurkut silmissäni siintäen istuttamistani avomaankurkun taimista lopulta vain muutama hassu selvisi villejä nuoruusaikojaan viettävien hämäläiskanojen kirmatessa kesän yli pitkin pihaa. Eipä saatu suolakurkkuja, mutta muutaman kurkun olen saanut kerättyä salaatin höysteeksi tai leivänpäällisiksi.

Oman maan pottuja olemme myös saaneet käydä nostamassa sitä mukaa, kun niille on tarvetta ollut. Maasta vasta nostettu peruna on tietysti aina hyvää, mutta tämän vuotisessa sadossa olisi ainakin omaan makuuni ollut parantamisen varaa. Olin istuttavinani siikliä, mutta sato on ollut vähän kuivan ja rupuisen makuista, vaikka olen mieltänyt siiklin oikein hyväksi perus perunaksi. Tosin, mikäpä tänä kesänä ei olisi maistunut vähän kuivalta ja rupuiselta...
Päätin antaa kyseiselle perunalle vielä uuden mahdollisuuden, ja jätän sadosta jokusia siemenperunoita talteen myös ensi kesäksi. Talven varalle emme perunasatoa saaneet, sillä kanat pääsivät tekemään tepposiaan myös perunamaalla.Tässä kohtaa te siellä viimeistään ihmettelette, että miksei tuo tollo herttinen sentään aitaa noita kasvimaitaan. Ei se mitään, kysyn samaa itseltäni lähes päivittäin.




Tämänvuotinen sato oli kokonaisuudessaan ihan hyvä, etenkin ihmiselle, jonka ei pitänyt muka tänä vuonna viljellä mitään. Olen kovasti toiveikas, ettei satokausi vielä vetelisi viimeisiään, vaan että pääsisimme jatkamaan sitä vielä metsän antimilla ja saisimme kerättyä myös sieniä ja puolukkaa talteen. Myös lihaa olemme jälleen syksyn myötä saamassa pataan ja pakkaseen, sillä kesällä kuoriutuneet kukkopojat kasvavat kovaa vauhtia. Mitä kanalan antimiin muuten tulee, on munarintamalla nyt hiljaisempaa, sillä koko parvi nuorisoa lukuunottamatta tuntuu kehittelevän nyt sulkasatoa. Olin jo saada slaagin löydettyäni pihalta sieltä täältä isoja höyhenkasoja, etenkin kanojen suosimat kylpyalueet muistuttivat lähinnä Bagdadin keskustaa. Ehdin jo epäillä kanahaukan käyneen vierailulla ja napanneen evääksi höyhenkasojen määrästä päätellen vähintäänkin kolme kanaa. Pääluku kuitenkin täsmäsi kirjanpitooni, ja tyrnäväläisfrouvien räjähtäneistä olemuksista päättelin kimppasulkasadon alkaneen.




Ja nyt, kimppapostauksen parhaaseen osuuteen: mitä ovat muut omavaraisuusbloggaajat saaneet tahoillaan aikaan? Alta löydät linkit tässä kuussa osallistuvien bloggaajien tuoreimpiin reportaaseihin.

Korkeala
Maatiaiskanasen elämää
Korpinkiven tupa
Rakkautta ja maan antimia
Harmaa torppa

Täältä löydät tämän blogin Kohti omavaraisempaa elämää 2018 -sarjan kirjoitukset:

Helmikuu
Maaliskuu
Huhtikuu
Toukokuu
Kesäkuu
Heinäkuu
Elokuu

21 kommenttia on "Kohti omavaraisempaa elämää 2018: Sadosta ja sen hyödyntämisestä"
  1. Meillakin tykataan kesakurpitsoista ja tassa muutama resepti joita ollaan kokeiltu:
    https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2011/jun/15/angela-hartnett-risotto
    https://www.bbc.com/food/recipes/italianstylezucchini_9833
    http://www.grabmyrecipes.com/zucchini-fritters-parmesan/

    Ja mies tekee tosi maukasta ja helppoa sapuskaa paistamalla kesakurpitsalohkoja (pienehkoja) pannulla, lisaa curry-maustetta ja lopuksi viela kermaa. Sita sitten riisin kanssa naamaan, kylla on hyvaa! Yksi mieliruuistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kiitos reseptivinkeistä! Juuri tänään kävin taas pari isoa kesäkurpitsanmötkälettä keräämässä, joten vinkit niiden "hukkaamiseksi" ovat enemmän kuin tervetulleita!

      Poista
  2. "Kiitos tämän välttelysupervoimani, onnistun muuttamaan ihan mielekkäätkin työt pakkopullaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun sanon suunnitelmani ääneen"

    Tämä kuulostaa NIIIIIN tutulta, kaikki sympatiat puolellasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä kuulla että tähän löytyy vertaistukea! :D Luotan siihen, että nuokin hommat mitä tulee nyt välteltyä, tulevat lopulta hoidetuksi, kun keksin jotain muuta "pakkopullaa" ja niitä vältellessä tulen hoitaneeksi ne työt, mitä alun perin piti.

      Poista
  3. Sulla on niin hauska tapa kirjoittaa, että on ilo lukea tätä blogia :) Mä oon kyllä ehtinyt jo miettiä, että miten siellä tallipihalla meni, kun en harmi kyllä saanut itse lähdettyä moikkaamaan. Kiva kuulla että kuulumisia on tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Milla, kiva kuulla että viihdyt <3 Nuo Tallipihan keikat minun oli peruutettava, osin noiden muuttujien takia mitä tuolla jokunen postaus taaksepäin mainitsin tulleen. Joten ihan hyvä, ettet suotta tullut vielä moikkaamaan :) Tarkoitus olisi kuitenkin koittaa päästä tässä vielä tämän vuoden puolella käärimään hihat ja päästä vaikka joihinkin Tampereen seutuvien joulumyyjäisiin tms. noiden yrttinyssäköiden kanssa. Infoilen näistä sitten ilman muuta, kun asiat varmistuvat! :)

      Poista
  4. https://utilaan.blogspot.com/2018/08/ruokakomeron-alla-luukku.html?m=1 Meillä on ainakin saatu porukka syömään kesäkurpitsaa tekemällä siitä pikkelssiä! 2 ohjetta mitä olen käyttänyt löytynee tuosta postauksessa. Maku muistuttaa kovasti kurkkusalaattia, mikä vääntäytyy ehkä miehenkin suuhun 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii noita pitää kokeilla, kiitos vinkeistä <3 Luulen tosin, että isännän suuhun en saa noita uppoamaan edes pikkelssissä, kun hän on jo niin vankasti ennakkoon päättänyt ettei suuhunsa mokomaa vihannesta pistä missään muodossa :D Taitaa olla samantyyppisiä traumoja, kuin itselläni tuosta sipulista...

      Poista
    2. Tuli avattua tänään eka purkki kesäkurpitsaa minkä tein etikkaliemeen+valkosipulia, mutta viipaloin ne... Maistui aikalailla suolakurkkuviipaleille ja meni hyvästi leivän päällä 🤘

      Poista
  5. Belsebuub-lammas...😂
    Kiitos tämä hauskasti kirjoitettu postaus kanoineen piristi flunssaista päivääni. 😀
    Teillähän on kasvatettu vaikka mitä, wau!
    Nuo villiyrttimauste ja lääkintäjutut on tosi mielenkiintoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippu juttu, jos onnistuin flunssan keskellä piristämään :)
      Yrttösistä pitää kirjoitella pian lisää, kunhan pääsen taas niiden toimivuutta perhepiirissä testaamaan niin voin julkistaa täällä tulokset :D

      Poista
  6. Voi teidän lammasta. Ei saisi nauraa, mutta jotenkin niin sieluni silmin näen sen harrastamassa kasvimaa-paheitaan, ettei auta kuin hohottaa ääneen.
    Meillä Martta on nyt aloittanut tuollaisen samanlainen räjähtävän sulkasadon. Kohta sille on neulottava villatakki kun raukalta jää kasoittain sulkia sinne, missä ikinä lepääkään. Järkyttävän näköistä touhua, khih :D

    VastaaPoista
  7. Oi mikä sato! Oon kade :D mun kesäkurpitsat tuottivat vaan vähän satoa härmän vuoksi. Tykkään kesäkurpitsalasagnesta ja erilaisista kastikkeista. Mutta voi mikä sipulitrauma :D mua kans mummu pienenä huijas syömään keitettyjä kakkakuulia piilottamalla ne lautasella perunoiden viereen.. Oon ollut silloin varmaan alle 6vee mutta vieläkin tämä vääryys on mielessäni enkä syö semmosia..paits raakana, silloin ne on kukkakaaleja.

    VastaaPoista
  8. Mahtava sato tavoittelemattomalle viljelijälle. Tällä kierolla ajatuksen juoksulla olet ainakin päässyt ylittämään itsesi. Se on jotenki jännää aikaa tuo kevät ja toinen on sitten tämä syksy kun löytää mitä istutti keväällä (vahingossa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toki jotain ihan pientä oli tarkoitus tälle kesälle laittaa, mutta se sitten karkasi hiukan lapasesta, kuten usein tapana on :D Ja älä muuta virka, kyllä tässä on kesän ja syksyn mittaan tullut montaa kasvia ihmeteltyä siihen malliin, että istutinko muka tuollaisiakin jossain vaiheessa... Ja sitten toisaalta taas, että olenkohan istuttanut nuokin vai ovatkohan rikkaruohoja :D

      Poista
  9. Samoissa hommissa täälläkin satoa säilötään. :) Itse löysin helpon ohjeen punajuurien säilöntään Kotikokki-sivulta haulla Etikkapunajuuret.
    Jatka samaan malliin, tykkään blogisi tyylistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Noita toki tuossa googlailinkin jo, mutta erilaisia ohjeita tuli silmäin eteen miljoona ja menin paniikkiin :D

      Kiitos, kiva kuulla, että tykkäät! Eiköhän täällä samaan hömelöön malliin jatketa vastaisuudessakin :P

      Poista
  10. Aika hyvä sato ottaen huomioon, että viljelypuuhien piti jäädä! Meillä on ollut aika kova kesäkurpitsojen ylituotanto. Tein pari kakkua pakkaseen ihan porkkanakakun ohjeella, mutta kanojen aloitettua sulkasadon ei ole enää riittänyt munia leipomiseen. Vaikka joka vuosi on sama ongelma kesäkurpitsan kanssa, en halua lopettaa sen kasvatusta, koska se tuottaa varmasti satoa joka vuosi, vaikka muut epäonnistuisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama homma, aina sitä tulee enemmän kuin olisi menekkiä, mutta väkisinkin sitä silti aina kasvatan kun on niin varmasatoinen :) Täällä myös kanojen sulkasato on tehnyt taukoa leipomishommiin. Ne loput pari kanaa, jotka eivät sulkasatoile, käyvät varmaan salaa munimassa johonkin puskaan. Eilen löysin parin munan salapesän heinäpaalien seasta.

      Poista
  11. Huippu hyvä sato teillä :) Kesäkurpitsan suosittelen upottamaan kakkuun, se toimii aina ;)
    https://tsajut.blogspot.com/2012/09/kesakurpitsa-patkiskakku.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos reseptivinkistä! Näyttää mielenkiintoiselta :) Pitääpä pistää testiin joskus!

      Poista