Projekti Omavaraisempi elämä 2019: suunnitelma

4.2.19

Ainakin blogia jo tovin seurailleet muistanevat vielä viime vuoden helmikuussa alkaneen Kohti omavaraisempaa elämää -postaussarjan. Sarjan kirjoittaminen yhteistyössä muiden omavaraisuusbloggaajien kanssa oli aivan huippuhauskaa ja inspiroivaa, ja myös te, armaat lukijat, annoitte sarjasta kosolti positiivista palautetta. Nyt saanenkin täpinöissäni ja rumpujen pärinän säestyksellä ilmoittaa, että aloitamme sarjasta kakkoskauden!

Tänä vuonna sarjassa kirjoittaa monta viime vuonna osallistunutta bloggaajaa, mutta olemme saaneet joukon jatkoksi myös liudan uusia bloggaajia. Vahva veikkaukseni on, että tänä vuonna sarjasta on tulossa entistäkin mielenkiintoisempi, sillä uusien kirjoittajien myötä saamme varmasti taas roppakaupalla uudenlaisia näkökulmia ja erilaisia projekteja seurattavaksi. Idea on vanha tuttu-puttu, kukin kirjoittaja kertoo tarinoitaan omista lähtökohdistaan ja omien omavaraisuustavotteidensa näkövinkkelistä. Uusi kirjoitus ilmestyy aina joka kuun ensimmäisenä maanantaina.

Kaikki viimevuotiset Kohti omavaraisempaa elämää -postaukseni löydät Yhteispostaukset-tunnisteen alta.





Kuten myös viime vuonna, myös tällä kertaa lie sopivinta aloittaa sarja tulevien projektien suunnittelulla.

Vuoden 2018 suunnitelmassa kerroin keskittyväni vain muutamaan perusjuttuun ja jättäväni höntyilyn vähemmälle, jottei työkuorma kertyisi kohtuuttoman suureksi. As if. Päädyin sitten kumminkin ihan vain vähän kasaamaan kohopenkkejä ja hups-keikkaa-vahingossa perustamaan lavankauluskasvimaan. Näin jälkikäteen mietittynä luulen, että podin jonkinlaista loppuraskauden vimmaista pesänrakennusviettiä, joka purkautui vähän oudolla tavalla.

Hyvä puoli hosumisessani oli, että sain tehtyä alta pois myös vasta tulevalle keväälle kaavailtuja projekteja. Tänä vuonna pääsenkin keskittymään niin sanottujen metatöiden sijaan enemmän kaikkeen hauskaan, kuten esimerkiksi viljelypuoleen.

Mutta. Lähdetäänpä purkamaan.



Aitaaminen ja maakellari

Nämä kaksi iisakinkirkkoa kirjasin jo viimevuotiseen työjärjestykseen, mutta niiden eteen en lopulta saanut mitään tehdyksi. En siitäkään huolimatta, vaikka olisin voinut otsikoida koko edellisen postaussarjan yhtä hyvin nimellä "Paljon tyhjää melua maakellarista". Sen verran moneen otteeseen täällä blogissakin noiduin, että saan mokoman käyttökuntoon viimeistään syksyllä. Vaan enpä saanut, eikä se haittaa. Koska en ollut erityisemmin varautunut vielä viime vuonna sen suuremmin viljelemään, meni valtaosa sadosta suoraan maasta pöytään -meiningillä käyttöön. Pääasiassa yrttejä, mausteita ja joitakin juureksia sain kerättyä myös talvivaraksi, mutta niiden säilönnästä selvisin kuivaamalla ja pakastamalla. Tänä vuonna kellarin kimppuun olisi tarkoitus käydä uudella innolla, ja toivottavasti vähän suunnitelmallisemmin toteutettu viljely tuottaisi myös sinne säilöttävää satoa. Nyt kun olemme saaneet kiireellisempiä tehtäviä alta pois ja puitteet ovat paremmin kunnossa tarvittavien materiaalien, ajan ja pakottavamman tarpeen osalta, koitamme uudemman kerran.

Tontin aitaaminen oli niin ikään sellainen viime vuoden projekti, joka ei vielä päätynyt toteutuksen tasolle asti. Ensisijaisesti minun tulisi saada aidattua ainakin kasvimaa ja uusi vihannestarha, jotta saisin varjeltua viljelmäni sekä omien- että luonnoneläinten tekemältä terrorilta. Jos aikaa, materiaalia ja jaksamista jää, jatkan siitä eteenpäin myös tonttimaan aitaamiseen.

Kuten jo aiemmin lyhyesti kerroin, osoittautui onnenkantamoiseksi, etten ehtinyt näiden puhteiden pariin vielä viime kesänä: myöhemmin nimittäin selvisi, että saamme noutaa ison osan aitaamiseen ja kellariin tarvittavista rakennusmateriaaleista rakennustyömaiden ylijäämästä, joka muutoin päätyisi käyttämättömänä kaatopaikalle. Ehkäpä siis tänä vuonna tähdet ovat paremmin kohdallaan, jotta pääsemme ahkeroimaan näiden projektien kimppuun.



Kasvihuone

Asuessamme vielä vanhassa talossamme Kalliorinnassa, vaihdatutti vuokranantajamme (eli siis rakas isäukkoni) taloon uudet ikkunat. Viimeisenä Kalliorinnan-kesänämme Antti rakensi vanhoista ikkunoista kasvihuoneen, jota en kuitenkaan koskaan ehtinyt ottaa käyttöön, sillä pian kasvarin valmistuttua ostimmekin jo tämän töllin. Kasvihuone jäi tönöttämään saunan taakse vanhan kasvimaani laidalle.

Nyt, kun olemme saaneet täällä Kesärannassa kiireellisempiä projekteja alta pois, innostuin ajatuksesta, josko siirtäisimme kasvihuoneen tänne pois kuleksimasta. Ehdottaessani kasvihuoneen siirtoa Kalliorinnasta tänne sain yllättyä positiivisesti, kun isäntä ei sen suuremmin ämpyillyt ajatusta vastaan tai alkanut maalailla piruja seinille purkamisen työläydestä tai muista yleisistä epämukavuuksista. Taisin todeta koko asian sen verran ilmoitusluontoiseen äänensävyyn, että Antti katsoi pääsevänsä vähemmällä, jos vain hymyilee ja nyökyttelee. Tai sitten hän vain tuijotti sillä hetkellä jääkiekkoa niin tiiviisti, ettei edes rekisteröinyt koko puheenaihetta.

Niin tai näin, kasvihuoneviljelyn aloittaminen on jälleen yksi iso harppaus omavaraisuusasteemme nostamista ajatellen. Meillä popsitaan paljon muun muassa tomaatteja ja basilikaa, joiden kasvatuksen olen kokenut hillittömän haastavaksi avomaalla. Jos sato onnistuu, haluan opetella itse ainakin oman ketsupin ja tomaattisoseen valmistusta.


Siellä jossain hangen alla odottelee uusi vihannes- ja hedelmätarhan aihio. Pari puuta otti hieman osumaa talvimyrskyissä.


Monivuotinen ryytimaa ja rohdostarha

Aion jatkaa jo viime kesänä aloittamaani monivuotisten kasvien puutarhaa perustamiini kohopenkkeihin. Äärimmäisen kuiva kesä ja kanat koettelivat toden teolla yrttipenkkejäni viime kesänä, ja osalle kituuttavista taimista sain heittää hyvästit. Osa monivuotisista perinneperennoista ja yrteistä kuitenkin selvisi syksyyn saakka, joten siitä on hyvä lähteä jatkamaan.

Monet vanhoista puutarhoista tutut monivuotiset kukat ovat itse asiassa myös erinomaisia rohtokasveja. Rönsyilevä kukkameri voi siis olla samalla myös kattava kotitarveapteekki. Kukkivien rohtojen lomaan aion esikasvattaa ja istuttaa myös mausteeksi ja teeaineiksi taipuvia yrttikasveja.

Viime syksynä sain kerättyä joidenkin rohtokasvien siemeniä talteen, ja tämän vuoden siementilauksista odottelen lisää uusia, mielenkiintoisia lajeja kasvatukseen. Istutuksia suunnitellessani pidin silmällä myös sitä, että kasvivalinnat houkuttelisivat lisää pölyttäjiä pihallemme.

Tänä vuonna aion laskea pitkälti sen varaan, että pyrin esikasvattamaan sisällä kaiken, mikä päätyy kanojen kannalta riskaabeleimpiin paikkoihin. Esikasvatukseen sisältyy parikin haastetta. Suurin haaste on se, että tässä rapiat 60-neliöisessä töllissämme on todella vähän sellaista tilaa, jossa luonnonvalo riittää, johon kissat tai lapset eivät pääse mellastamaan, ja joka ei ole jo muussa välttämättömässä hyötykäytössä. Toinen haaste on se, että olen äärimmäisen laiska esikasvattaja, mutta tämän haasteen pystynen selättämään ottamalla itseäni muutamaksi kuukaudeksi niskasta kiinni. Viime kesä opetti, että valmiina kasvupaikalle istutetut, terhakat taimet kestivät kanojen hyökkäyksiä huomattavasti maahan suorakylvettyjä siemenpoloja paremmin. Ei siis auta muu, kuin keksiä taimien mahduttamiseksi jokin tilaihmeratkaisu. Ja reipastua.


Kuvassa lavankauluskasvimaa, uskokaa tai älkää.



Vihannes- ja hedelmätarha...

Pohdin pitkään, mikä olisi paras tapa ryhtyä lähestymään avomaaviljelyä. Maaperä tontillamme on kinkkistä hiesusavimaata, joten selvää oli, että jotain sille on tehtävä, ennen kuin siinä viitsii edes yrittää vihannesten ja juuresten kasvatusta.

Helpoin ja nopein tapa olisi varmasti ollut kyntää ja myllätä maa sekoittaen siihen samalla jotain eloperäistä maanparannusaineeksi. Olen kuitenkin lukenut paljon permakulttuurista ja niin kutsutusta "No dig gardening" -menetelmästä ja tuumasin, että koska meillä jo löytyy tuo lavankauluspläntti jossa käynnistellä kotitarveviljelyä, voisin ihan yhtä hyvin ottaa tulevan vihannesmaan perustamisen myös eräänlaisena empiirisenä kokeena. Niinpä päädyin vaihtoehtoon, etten kaiva tai käännä maata millään muotoa, vaan sen sijaan kasaan maa-alan päälle paksun katekerroksen, joka ajan myötä maatuessaan kehkeytyy viljelyyn kelvolliseksi maakerrokseksi.

Katteen täytyy olla tuhti, jotteivat sen alla kasvavat rikkaruohot pääse puskemaan läpi. Toisaalta taas maassa luonnostaan oleva pieneliöstö ja sienirihmasto ei pääse vaurioitumaan, kun maata ei myllätä. Paksun katekerroksen alle syksyllä jääneet kasvit maatuvat muun aineksen mukana ja ravitsevat maaperää. Jos kaikki menee kuten pitää, kompostoituva aines muokkaa itse itseään viljelyskelpoiseen kuntoon. Olen lopputuloksesta ihan yhtä tietämätön kuin te lukijatkin, mutta seurailkaamme yhdessä, kuinka testitilkulleni käy!

Samaan syssyyn, tulevan vihannestarhan kupeeseen, olen ryhtynyt jo syksyllä istuttamaan hedelmätarhaa. Kun kuopuksemme Eevi syntyi ja saimme lähipiiriltä kysymyksiä toiveistamme nimilahjojen suhteen, toivoimme hedelmäpuita. Tavaraa kun kertyy nurkkiin aina, etenkin näin pikkulapsiperheessä, mutta oman pihan hedelmäpuissa kasvaneista herkuista on iloa lapsille varmasti vuosiksi eteenpäin. Jokusia hedelmäpuun taimia hankimme myös syksyn taimialennuksista. Syksyllä lykkäsin taimet maahan esikoisen avustuksella ja myötävaikutuksella.


Pihan keskelle aikoinaan läntätty viinimarjapusikko (kyllä, kuvassa) on sekä puskia että meitä ajatellen sijainniltaan vähän epäedullinen.



... Ja siihen liittyen, marjapensaiden siirto

Vanhojen talojen pihamaat ovat monesti varsinaisia kotitarvepuutarhurinaarreaittoja, joihin entiset asukkaat ovat ehtineet vuosikymmenien aikana ehtineet istuttaa jos jonkinnäköistä perennaa ja hedelmäpuuta ja perustaa ties mitä ryytimaita ja perunatilkkuja. Vaan ei meillä. Kun muutimme töllille, saimme puutarhaperintönä ainoastaan toistakymmentä, varsin epämääräiseen paikkaan istutettua viinimarjapensasta.

Suurin osa puskista on jäänyt pahasti kitukasvuiseksi, mutta muutama isompi puska tuottaa reippaasti marjoja. Koska pensaat varmasti hyötyisivät sekä suotuisammasta kasvupaikasta että laajemmasta elintilasta, päätimme lisätä suunnitelmiin marjapensaiden siirron edellä mainittuun hedelmätarhaan. Alkuun olimme siirron suhteen epäileväisiä, mutta Korpinkiven tupa -blogista löysin puskien siirtoon ohjeet, joilla rohkaistuimme hanketta kokeilemaan. (Huomio huomio, kyseinen blogi on sittemmin siirtynyt osoitteeseen tsajut.fi )

Näillä ajatuksilla lähdemme siis keväällä kokeilemaan marjapensaiden siirtoa.


Viime kesänä kokeilin perunan kateviljelyä vanhassa ankkatarhassa. Kokeilu oli suksee, joten tänä kesänä laitan kateviljeltyä pottua koko ankkatarhan mitalta.



Näiden yllä mainittujen, hiukan kauaskantoisempien projektien ohella tulen varmasti kirjoittamaan kevään edetessä myös arkipäiväisemmistä omavaraisempaan eloon liittyvistä kuvioista, kuten lypsyhommista ja juustonvalmistuksen opettelusta, villivihanneksista, perunoiden kateviljelystä, kesämehujen keittelystä ja jokapäiväisestä pääsiäismunajahdista, joka meillä taas alkaa, kun kanat ryhtyvät laiduntamaan vapaana pihalla taas kesän tullen ja munien mitä mielikuvituksellisempiin piilopesiin. Noin muun muassa. Katsotaan, miten homma etenee ja mitä kevät tuopi tullessaan!


Kohta lampaatkin hukkuvat lumeen.


Muiden omavaraisuusbloggaajien vuoden 2019 sarjan aloituspostaukset voit käydä lukemassa täältä (voi morjes, kuinka iso ja upea porukka saatiin kasaan!):

29 kommenttia on "Projekti Omavaraisempi elämä 2019: suunnitelma"
  1. Hih, samassa veneessä ollaan: aitausta, kellarin entrausta ja marjapensaiden siirtoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, näin on! Se on mukava siinä sitten niiden parissa hikoillessa miettiä, että onneksi joku muukin on samassa jamassa! :D

      Poista
  2. Jos teillä on marjapensaiden siirtoa, niin minulla on koristepensaiden siirtoa pois marjapensaiden tieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjaa seuraavilla on siis paljon pensaiden siirtelyä tiedossa ensi keväälle! :)

      Poista
  3. Ryytimaasta haluan ehdottomasti kuulla ja nähdä lisää. Sellainen on suunnitteilla mutta se toteutus on vielä hakusessa. Touhukasta vuotta teille tästä se taas alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, tuleeko koko touhusta hitti vai huti, kun toteutuksesta en ole vielä itsekään oikein varma, mitä olen tekemässä :D Mutta jännitetään yhdessä!

      Sitä samaa sinne teille tästä se tosiaan taas lähtee!

      Poista
  4. Ihania suunnitelmia, jään innolla odottamaan etenkin rohdostarhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin innolla odotan pääseväni nyt kunnolla sen kimppuun, kun penkit ovat saaneet vuoden tekeytyä. Saa nähdä, mitä siitä tulee ja miten taimet tulevat kanojen käsittelyssä selviämään :)

      Poista
  5. Luen järjestyksessä sarjan blogeja ja kolmessa ensimmäisessä on kaikissa ollut listalla maakellarin rakentaminen tai kunnostus ja niin se on listalla meilläkin. Harmaan torpan- blogiin jo kirjoitinkin kommentin, että mielenkiintoista katsoa syksyllä miten kellariprojektit ovat edenneet vai ollaanko me kaikki vieläkin ilman kunnon kellareita :D Erityisellä mielenkiinnolla jään seuraamaan myös kasvihuoneprojektia, jospa omakin kasvihuonehaave lähtisi etenemään tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tästä on kyllä tosiaan tulossa kunnon omavaraisuussarjan kellarikausi! :D Saa nähdä, kuinka meidän kaikkien kellareinemme käy. Tuo kasvihuoneen siirtoprojekti voi olla aikamoista askartelua, itsekin odotan jännityksellä pääsenkö kirjoittamaan tuloksesta voitokkaana, vai leviääkö koko homma kuin Jokisen eväät.

      Poista
  6. jaahas, maakellari ;) mullakin, samoin kasvihuone (munkaan mies ei alkanut kouristelemaan tai teeskentelemään tajutonta kun ilmaisin toiveeni toisesta kasvarista) sekä kasvimaan aitaus (mulla tosin lisänä vallihauta ja alligaattoreita, sun vuohi vaan on vissiin enempi pyhäkoulumallia kuin mun..). Mulla maakellari hanke on edennyt tässä muutamassa vuodessa niinkin pitkälle että paikka alkaa olemaan selvillä, enää ei tarttis kuin lykätä kuokka maahan ja alkaa tekemään.

    mä kokeilin potun kateviljelyä strömsön innoittamana jokunen vuosi sitten, meni yllättäen strömsössä paremmin kuin mulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassoo, kellari sielläkin :D Meidän täytyy varmaan porukalla tehdä kesän päätteeksi joku maakellari-spesiaali. Meidän Rebekka-kuttu on tosiaan ollut ihmeen hyväkäytöksinen, mutta saa nähdä nyt kun syksyllä tuli nuo kaksi uutta, että minkälaisen maailmanlopun pamauksen ne innostuvat järjestämään noilla mun viljelytilkuillani. Voi siis olla, että meilläkin tulee pian vallihauta alligaattoreineen kyseeseen.

      Tuo mun kateviljelmäni oli oikeastaan vahinko viime kesänä, kun pieni perunatilkkuni loppui kesken ja johonkin piti hukata ylijääneet siemenperunat. Unohdin koko olkirytö-pottumaani koko kesäksi, kunnes kerran myöhään syksyllä tuli nälkä ja piti saada kastikkeen kylkeen jotain. Yllätyin positiivisesti, kun löysinkin ankkatarhan pohjalta vaikka kuinka paljon perunaa. Se voi kyllä olla, että nyt kun tieten tahtoen lähden toistoa yrittämään, niin ei varmaankaan onnistu.

      Poista
  7. Kasvihuone ja maakellari kuulostavat kiintoisilta projekteilta, samoin tuo no-dig gardening; olen siihen törmännyt jossain aiemminkin, pitänee tutustua paremmin. Vaikka itse vasta haaveilen edes mistään hupikasvattamisista, mutta on hauska seurata näitä isompia hankkeita. Ei teillä hommat ihan äkkiä lopu. :D Ja vaikuttava lista osallistujia tosiaan!

    Lampaat ovat ihania möllöttäjiä, omien muutamien tapaamisten ja kuviesi perusteella seurallisia kavereita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lopu ei, saa nähdä onko meillä taas syksyn tullen liuta keskineräisiä projekteja leväällään tontilla, vai saadaanko jotain valmiiksi asti :D

      Lampaat ovat tosiaan hurmaavia <3 Tämä meidän katras on ainakin ihan jatkuvaa sylittelyä kaipaavia perskärpäsiä kaikki tyynni. :)

      Poista
    2. Kuulostavat ihan meidän koiruudelta, joka myös turkkinsa puolesta on hyvin lammasmainen. <3

      Sekä vanhan talon remppaamisen, että piharyteikön kanssa me ollaan todettu, että joskus on ihan turha hätiköidä. Minulla tosin on pahempi taipumus hoppuilla kuin murulla...Jotkin suunnitelmat kypsyvät vasta ajan kanssa (ja muutaman erheen kautta joskus) ja silloin tällöin jokin homma on jätettävä puolitiehen, koska se vaatisi toisen homman valmistumista samaan aikaan. Ihan oikeasti jopa, tämä ei ole aina tekosyy. :)

      Poista
  8. On niin tuttuja ajatuksia, aitausta ja marjapuskien siirtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, samanlaisia kuvioita kesällä tiedossa siis sielläkin. Muutamallakin on ollut aitaprojektia suunniteltuna tälle vuodelle. Saa nähdä, minkälainen aitakavalkadi saadaan aikaiseksi :)

      Poista
  9. Tomaattikastike on minunkin haaveeni. Jos saisi edes muutaman purnukan tehdyksi niin olisi sekin vähä pois ulkomaisen ostosta. Täällä periaatteessa olisi tomaateille ihan mainiot kasvuolosuhteet, viime keväänähän minulla oli ziljoona taimea yli kymmenestä lajikkeesta mutta sitten kävikin niin ettei varsinaisia kasvupaikkoja ehtinyt saada valmiiksi. Maitopurkit eivät ihan riittäneet astiaksi pensastomaateille... Kaipa se siis on vaan uskottava että vähemmän on enemmän! Basilika kasvoi hyvin mutta elokuussa ripsiäiset iskivät. Täytyy varmaan nyt varautua kylvämään basilikaa useissa erissä ja laittamaan sitä ruukuissa eri paikkoihin niin aina jokin puska olisi hyvässä kasvuvaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesänä minäkin sain sekä tomaatit että basilikat ulkosalla kasvamaan, mutta meillä eivät iskeneet ripsiäiset, vaan kanat. Tuo basilikan erissä kylväminenhän onkin hyvä ajatus, kiitti vinkistä! Täytynee kokeilla sellaista ratkaisua kanssa.

      Poista
  10. Oi, meilläkin painitaan marjapensaiden siirron kanssa. Tuhottomasti harmittaa tuo valtava lumikerros, joka estä suuremmat suunnitelmat, kun mitään ei näe kunnolla.

    Maakellari kuulostaa valtavan ihanalta. Omissa haaveissakin se siintää ja ehkäpä sitten joskus sellaisen pihaamme saisimme, kunhan ensin olemme ne äärettömän tarpeelliset remontit saaneet lata pois. Ihanaa saada seurata teidän projektejanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, tuon kinoksen alta ei kyllä paljoa maan pinnanmuotoja erota, jotta voisi tarkemmin suunnitella! Toivotaan, että kinokset sulavat samanlaisella kohinalla keväällä, kuin viime vuonnakin.

      Meillä tosiaan olisi tuolla ihana vanha maakellari, mutta paljon siinä on tehtävää, ennen kuin saadaan käyttökelpoiseksi. Katsotaan, saako siitä vielä soivan pelin, olen kyllä ihan optimistinen kunhan vain keksitään, millä korjaillaan pari kinkkistä kohtaa, jotka nykyisellään uhkaavat romahtaa niskaan :)

      Poista
  11. Heh, monen muunkin listoilla näyttää roikkuvan samat: kellari ja kasvihuone. Samoja edelleen meilläkin pohditaan. Maakellari on kunnostamatta ja kasvihuone menee vaihtoon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, saadaan kattava koonti kellareista sitten kesän päätteeksi! :D

      Poista
  12. Teillähän on jo täysi maalaisidylli!!! Maakellari, lampaat yms. yms. yms. listallani haaveissa jossain kaukana kaukana tulevaisuudessa. Meillä mennään pienin askelin kohti pienimuotoista omavaraisuutta keskellä taajamaa. Ihanaa seurata teidän kevään vastaanottoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä välillä on idylliä kerrakseen! :D Taajamaviljely onkin mielenkiintoinen tulokulma aiheeseen, pienelläkin pihatilkulla voi saada jo ihmeitä aikaan. Olisikin hauskaa, jos taajamapihoilla kotitarvekasvatus yleistyisi.

      Poista
  13. Munajahti 😂 Myydäänkö sinne lippuja? Paljon on puuhaa teilläkin. Tässä omat tavoitteet alkaa tuntua melkoisen vaatimattomilta kun lueskelee muiden juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olisikin ideaa! Kesäisin näille meidänkin tienoille tulee paljon kesämökkiläisiä kaupungista, voisin ryhtyä myymään lippuja ja järjestää kesälomaileville kaupunkilaisille ohjelmaa :D Salahautojan bongauksesta saisi sitten jonkun hulppean bonuspalkinnon.

      Mutta se tässä sarjassa on just kiva, että kun on monenlaisia tusaajia sekä pienessä että isossa mittakaavassa, niin varmasti löytyy jokaiselle jotain :)

      Poista
  14. Pohdin tuota haastetta ryytimaa vs. kanat ;) Olisiko sun mahdollista taitella kanaverkosta laatikon muotoista katosta taimien ylle, jotta kanate ei pääse lainkaan niihin käsiksi ennen kun ovat jo kunnon puskakokoisia ja ehkä laittaa jonnekin muualle siihen lähelle muutama puska kanoille vapaasti napsittaviksi?

    Meillä kasvaa monia yrttejä nykyään villeinä. Nousevat aina keväällä ja syksyyn mennessä ovat valtavia puskia. Sellaisia on esimerkiksi mintut, ruohosipuli, salvia, piparjuuri, persian vesipippuri (maistuu ihan vastarouhitulta mustapippurilta) ja iisoppi, joka on vaan houkutusyrtti meillä. Se tuo paljon pölyttäjiä luokseen ja leikkokukkana/kuivattuna tuoksuu ihanalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanojen kanssa ongelma on ennemminkin sen luontoinen, että kuopivat ja pöyhivät kaikki penkit niin, että taimet ja siemenet lentelevät :D Ongelma on toki myös isompien kasvien kanssa, mutta ne ovat jo yleensä ehtineet kiinnittyä juurillaan sen verran tukevasti maahan, etteivät kärsi ihan samalla lailla kuopimisesta. Jonkinlainen taimikasvatuspenkkihän voisi olla ihan näppärä idea, jos siihen laittaisi tuollaisen suojaverkon päälle, ja siirtelisi siitä jo kasvaneet taimet sitten kasvupaikoilleen :) Täytyypä pistää korvan taakse!

      Sain anopilta pienen mintun taimen vuosia sitten, ja saman taimen jälkikasvua toin tullessani, kun muutimme tänne Kesärantaan. Se on kyllä kova leviämään! Kaikkihan eivät noista ärhäkästi leviävistä tykkää, mutta minä en pane pahakseni, kun oma puutarhurointityyli muutenkin rönsyilee. Kiitos vinkistä, täytyykin hankkia vielä iisoppia siemenvarastoon! Pitänee tutustua myös tuohon vesipippuriin :)

      Poista