Puutarhamme pörriäiset - miljoona ötökkätekoa

18.2.19

Kotimainen hunajatarha Jyrkänpesän hunaja haastoi Facebook-sivullaan ihmisiä osallistumaan #miljoonaotokkatekoa -tempaukseen, jonka ajatus on levittää tietoa hyönteisten olemassaolon tärkeydestä. Aihe on enemmän kuin ajankohtainen, sillä tutkimuksissa on havaittu hyönteislajipopulaatioiden vähenevän kiihtyvällä tahdilla. Vaikka hyönteiskato ei todellisuudessa olekaan niin dramaattinen, kuin mitä tutkimus väärintulkinnasta johtuen antaa ymmärtää (täällä lisätietoa), on silti totta, että monet hyönteiskannat ovat romahtaneet radikaalisti ja asiasta olisi toden totta syytä pitää meteliä.

Pölyttäjien ja muiden pörriäisten kantojen pieneneminen on uhka, no, aivan kaikelle. Hyönteiskato aiheuttaa ennen pitkää valtavan ketjureaktion, jonka myötä myös muut lajit kasveista eläimiin joutuvat kärsimään sen seurauksena. Itse asiassa hyönteisten vähenemistä seuraavan surkeiden sattumusten sarjan vaikutukset ovat jo havaittavissa - ötökkäkadon seurauksena Euroopan lintukannat ovat romahtaneet. Me päätimme lähteä tutulla omavaraisuusbloggaajien remmillä mukaan haasteeseen ja kantaa kortemme kekoon miljoonan ötökkäteon puolesta.




Loppukesästä kukkivat kehäkukat ja auringonkukat vilisevät pörriäisiä.


Omassa puutarhafilosofiassani pidän tärkeänä sitä, että voin sen avulla edistää myös luonnon hyvinvointia. Haluan, että meidän lisäksemme myös erilaiset luonnon eläimet ja hyönteiset viihtyvät pihallamme löytäen sieltä itselleen suojaa ja ravintoa. Täällä hyvin hoidettujen ja siistiksi trimmattujen mökkipihojen keskellä farmimme saattaakin näyttää yhdeltä ympäriinsä rehottavalta kaaokselta. Tiedän, että ainakin sukulaisemme ovat tätä mieltä.

Siistiksi nyrhityt nurmikentät, ruotuun ojennetut pusikot, betonilla päällystetyt pihamaat ja torjunta-aineilla hävitetyt "rikkaruohot" ovat kuitenkin tehokkain mahdollinen tapa karkoittaa kaikki luonnon elämä pihapiiristä. Luonnossa vallitsee jatkuva, rönsyilevä, ihana epäjärjestys. Ihmisten sitkeä tarve suitsia luonto kuriin ja nuhteeseen on kuitenkin silkkaa, anteeksi ranskani, omiin muroihin kusemista.

Keskustellessani ihmisten kanssa aiheesta, kaikki tuntuvat kyllä ymmärtävän esimerkiksi pölyttäjien tärkeyden ekosysteemissä. Mutta minä haluan kuitenkin pihani olevan siisti, he tokaisevat. Hakeutukoot pörriäiset jonkun muun pihalle ravintoa etsimään, minä en nurkissani epäjärjestystä siedä. Vaan siinä se surkeus juuri piileekin. Kun koko naapurusto ajattelee samalla tavalla, ei luonnon eläimillä ja ötököillä enää olekaan paikkaa, mihin mennä. Niiden elintila supistuu supistumistaan ja lajien kirjo laskee kuin lehmän häntä.


Ruiskaunokki on pölyttäjien suosima mesikasvi, kuten taustalla näkyvä purppurainen maurinmalvakin.


Luonnontilaiset, paljon ravintoa ja hyviä piilopaikkoja täynnä olevat pihat ovat hyönteisten mieleen, mutta ötököiden ja muun luonnonelämän houkuttelu puutarhaan ei kuitenkaan edellytä automaattisesti, että koko tonttimaan täytyisi olla yksi iso rytö. Puutarhaharrastuksessa tyyli on vapaa ja niin saakin olla. Siihen katsomatta meidän jokaisen täytyisi kuitenkin ottaa huomioon, miten toimemme pihan- ja puutarhanhoidossamme vaikuttavat ympäröivään luontoon.

Itse pyrin puutarhuroidessani tasapainoilemaan niin, että varjelen pihamme luonnontilaisuutta ja rönsyilevyyttä, joutumatta kuitenkaan turvautumaan viidakkoveitseen ja muuhun viidakkosafarirekvisiittaan joka kerta, kun haluan hakea yrttejä takapihalta tai hörpätä kahvikupillisen puutarhatuolissani.

Omalta osaltani olen ratkaissut asian muodostamalla pihallemme polkuja, joita pitkin pääsemme kulkemaan paikasta toiseen. Koska töllimme oli vuosia asuttamaton, on myös sen piha ehtinyt iloisesti villiintyä. Monet ihastuttavat, pölyttäjien ja pörriäisten suosimat luonnonkasvit ovat levittäytyneet tontillemme, ja polut ovat muotoutuneet kulkemaan niiden lomitse. Pölyttäjien suosimien kasvien kasvupaikkoja mukaillen olen valinnut paikat myös yrtti- ja kukkapenkeilleni. 

Koen asian niin, että koska luonto on saanut elää tiluksillamme häiritsemättä pitkän aikaa ja me olemme tupsahtaneet tähän asumaan siltä lupia kyselemättä, on meillä suorastaan velvollisuus kunnioittaa sitä, antaa sille tilaa. Se ei ole meiltä pois. Päin vastoin! Kimalaisten ja mehiläisten elämän seuraaminen on oikein meditatiivista puuhaa. Lisäksi ne pölyttävät ahkerasti istuttamiani kasveja, ja sehän on tietenkin kotitarveviljelijälle suuri ilon aihe. Hyönteisten runsaus houkuttaa pihallemme myös muuta elämää, kuten lintuja ja rupikonnia. Mahdumme tänne kaikki oikein sopuisasti.

Pihapolkuja muodostaessani suunnittelin aluksi, että kattaisin ne jotenkin ihan selkeyden vuoksi, mutta sittemmin luovuin siitäkin ajatuksesta. Poluilla nimittäin viihtyvät sellaiset kasvit, jotka eivät hätkähdä joutuessaan satunnaisesti tallatuksi. Valkoapila peittää valkeanpunertavana mattona isoa osaa polusta ja voi ihme, kuinka kimalaiset siinä viihtyvätkään! Niin ikään pölyttäjiä kiehtova minttu versoo kulkuväylällä sitkeästi yli tassuttelijoista piittaamatta. Kun minttu-kinttupolulla kävelee paljain jaloin, nenään löyhyy ihana, raikas tuoksu. Jalkaraikaste tulee siis kaupan päälle.


Virmajuuret houkuttavat perhosia ja mehiläisiä, ja ne ovat myös ikivanhoja rohdoskasveja. Kuvassa lehtovirmanjuuri.


Puutarhaihmisiä on moneen junaan ja tyylejä riittää varmasti yhtä paljon, kuin tekijöitäkin. Vaan kuten yllä jo sanoinkin, jokainen meistä voi tyylisuuntaan katsomatta auttaa pölyttäjiä menestymään ja pyrkiä pitämään toimillaan luonnosta ja sen hyönteisistä, ja sitä myöten koko ekosysteemistä, huolta. Ja totta kai voit vaikuttaa, vaikkei puutarhanhoito kiinnostaisi pätkän vertaa! Konstit on monet, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki.

Vaikka silmääsi miellyttäisikin siistimmän sorttinen pihamaa ja säntillisempi ilme puutarhassa, voi hyönteisiä ja muuta luonnon elämää houkutella viihtymään perustamalla esimerkiksi ötökkähotelleja tai jättämällä vaikkapa jonkin luonnontilaisen kaistaleen tontin nurkkaan. Pölyttäjien suosimia kasvilajeja valiten jokainen voi saada pörriäiset hakeutumaan pihalleen.

Nyt kun tulevien kylvöjen suunnittelu ja siementen hankinta on käsillä, suosittelen lämpimästi tutustumaan Maatiainen ry:n siemenluetteloon. Heidän luettelossaan on merkitty erikseen, mikäli kasvi on erityisesti pölyttäjien, perhosten tai pikkulintujen mieleen. Esimerkiksi tästä linkistä voit myös käydä kurkkaamassa taulukon, johon on listattu selkeästi keväällä ja alkukesällä, keskikesällä ja loppukesästä kukkivia pölyttäjäkasveja.

Erilaisten tuholaismyrkkyjen ja torjunta-aineiden käyttö on luonnonelämän suuri vitsaus niin puutarhoissa kuin maanviljelyksessäkin. Myrkkyjen käytön sijasta kannattaakin tutustua luonnonmukaisiin torjunta-aineisiin. Hyötykasviyhdistyksen sivuilta löytyy hyviä, luonnonmukaisia reseptejä erilaisten kasvitautien ja tuholaisten torjuntaan.




Rohdos- ja yrttitarhani on nyt rakenteilla ja jo viime kesänä ryhdyin istuttamaan sinne kasveja, jotka toimivat paitsi kotiapteekissa ja mausteina, niin myös pölyttäjien ravintokasveina. Empiiristen tutkimusteni pohjalta ainakin seuraavat rohtopuutarhan antimet houkuttelivat pörriäisiä:


  • Malvat (hengitysteiden tulehduksiin & limaa irrottamaan)
  • Kehäkukka (ihonhoitoon, vatsaongelmiin ja suoliston tulehduksiin)
  • Valkoapila (sisältää C-vitamiinia ja valkuaisaineita)
  • Sitruunamelissa (mausteeksi, hyönteisenpiston kutinaan, hermostuneisuuteen, unettomuuteen, vatsa- ja suolisto-ongelmiin, kuukautiskipuihin...)
  • Oregano (bakteeri- ja sieni-infektioihin, suun ja nielun tulehduksiin, vatsavaivoihin)
  • Laventeli (unettomuuteen, pään särkyyn, koita karkottamaan, itikkakarkotteeksi)

Tänä vuonna aion kasvattaa pölyttäjä- ja rohtokasvien lajikirjoa ainakin kauno- ja keltapunahatulla, siperiannukulalla, iisopilla, tarha- ja rohtosalkoruusuilla. Viime vuonna huomasin auringonkukan olevan todella tehokas kimalaismagneetti, ja syksyn tullen siitä oli iloa myös siemeniä etsiville pikkulinnuille. Auringonkukkaa laitan kasvamaan tänä kesänä oikein runsaalla kädellä. Ihanat, vanhat maatiaisperennat, sormustinkukka ja ukonhattu, päätyvät myös puutarhaamme koristamaan.





Rannassamme rehottava tiheä pajukko on myös selvästi pörriäisten mieleen. Tiheä rantakasvusto houkuttaa myös pikkulintuja, ja vesijättömaalla pajukon suojissa kuhisee myös vesilintuja ja kaloja. Jopa saukon olen bongannut pyörimässä tuolla villiintyneellä "luonnonsuojelualueellani"!

Naapurin puolelta leviävä jättipalsami, haitalliseksi luokiteltu vieraslaji, uhkaa vallata meidänkin rantamme. Sitä vastaan käynkin joka kesä ahkeraa taistelua. Jättipalsamitaistelun yhteydessä ajattelin käyttää kostean rantamaan ja siellä jo entuudestaan viihtyviä pölyttäjiä hyödyksi ja kylvää rantapuutarhan, jossa myös hyönteiset viihtyvät.

Jääkaapissamme minigrip-pussukoissa muhii parhaillaan kylmäkäsittelyssä rohtoluppion ja rohtovirmajuuren eli valeriaanan siemeniä. Nämä kasvit ovat paitsi oivallisia rohtokasveja, niin myös pölyttäjien suosimia mesikasveja. Ne viihtyvät kostealla kasvupaikalla, joten uskon, että ne voisivat menestyä hyvin rannan tuntumassa.




Mahdollisimman luonnontilaisena ja sopivasti villinä säilytetty puutarha, pölyttäjille suotuisien ravintokasvien valinta ja ranta-alueen pörriäisparatiisin vaaliminen olkoot siis minun ötökkätekojani. Nyt minua kiinnostaisikin kuulla sinun ötökkätekosi! Kerro kommenteissa, ja jaa tietoa ja innostusta muille miljoonan ötökkäteon puolesta sosiaalisen median kanavissasi tunnisteella #miljoonaotokkatekoa ! Tämä jos joku on aihe, mistä kannattaa keskustella, levittää tietoa ja pitää meteliä, sillä se on asia, joka koskettaa meistä ihan jokaista.


Liuta muita omavaraisuusbloggaajia tarttui myös haasteeseen. He ovat julkaisseet omissa blogeissaan postauksensa miljoonan ötökkäteon puolesta. Käy lukemassa muiden postaukset täältä:



22 kommenttia on "Puutarhamme pörriäiset - miljoona ötökkätekoa"
  1. Hyvä pointti toi "siisti piha". Hyönteisystävällinen pihakin voi olla siisti. Monet pölyttäjien suosimat kasvit ovat todella kauniita ja hyödyllisiä, ja koloja voi "piilotella"pois paraatipaikalta. Hyönteishotellitkin voivat olla oikeasti pihan koristus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, puutarhaharrastuksen hienous on juuri se, että siinä saa jokainen rakentaa omat nurkat itsensä näköisiksi :) Ja vaikkei puutarhanhoito kiinnostaisi pätkääkään, voi silti oman pihan viihtyvyyttä ötököiden näkökulmasta lisätä vaikkapa juuri noilla mainitsemillasi ötökkähotelleilla, tai vaikka ripustamalla perhosbaareja!

      Poista
  2. Ihana postaus ja upeita kuvia. Naurahdin ääneen sanailulle "rönsyilevä, ihana epäjärjestys" koska se osuu meidän hallittuun rytölään niin hyvin. Sellaista se on, toisaalla siistimpää ja toisaalla aivan hunsvottien rytölää - ja niin saa olla. Nimenomaan, kuten sanoit, kaikki mahtuu sulassa sovussa samalle tontille. Mainitsit myös taulukosta, jossa on pölyttäjäkasvien kukinta-aikoja. Se linkki ei toimi, siis ei ole linkkiä ;) Jos joudat päivittämään sen linkin tekstiin, niin minä ainakin mielellään tutkisin sen sisältöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haa, niinpä olikin linkki lipsahtanut jonnekin olemattomiin, nyt on hama korjattu :)

      Poista
  3. Erinpmaisen tärkeä asia tämä ötökkäasia. Ruuantuotannollekin aivan välttämätöntä, että pölyttäjät säilyvät. Ja luonnon ekosysteemille muidenkin hyönteisten säilyminen on suorastaan välttämätöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, ilman pölyttäjiä me kaikki olemme pian isossa pulassa.

      Poista
  4. Teillä on upea ranta, tuossa elää varmasti joukko hyönteisiä, eläimiä ja kasveja onnellisena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranta on ihana paikka istuskella ja tarkkailla luonnon elämää, etenkin keväällä kun hyttyset eivät syö vielä elävältä ja hurja määrä vesilintuja pyörii siinä soitimella :) <3

      Poista
  5. En tiedä mihin aikaisempi kommentti lähti, kun koneella en pääse Google-tilillä kommentoimaan jostain syystä. Puhelimella pääsen. Eli uudestaan: Tekstissäsi kaikki tuntuu niin tutulta ja samaistuttavalta. Polut <3 Ihailen vanhojen talojen pihoja ja sitä, miten on osattu istuttaa monivuotisia perennoja ja yrttejä niin että jatkuvasti joku on kukassa. Nurmikenttää ei ole lähes ollenkaan. Ja joka vuosi jännityksellä odotan, mitkä kukat kukkivat ja mihin on siementävät kukat vaeltaneet.

    Teillä on niin mahtava tuo järven olemassaolo. Toivottavasti saat kättipalsamin kuriin. Minä pelkään lupiineita, joita on jo kilometrin päässä päätiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh. Luin jostain uudistuksesta, että Google+ -tilit poistuvat käytöstä, voisiko kommenttiprobleema jotenkin liittyä siihen? Hyvä että puhelimella kumminkin lähti! Mulla ei taas puhelinkommentointi toimi lainkaan, tai jos toimii, lähtevät kaikki kommentit tuplana. Mene ja tiedä näistä sitten.

      Tämä meidän vanhan talon piha on siitä merkillinen, että täällä ei vanhoja perennoja ole lainkaan. Eräänlaisia elvytystoimia siis suoritan tässä yrittäessäni noita vanhoja maatiaisperennoja pihamaalle istuttaa. Lapsuudestani muistan lapsuudenkotini villin puutarhan, jossa oli joka nurkalla isomummun istuttamia perennapenkkejä siellä sun täällä. Noista muistoista koitan ottaa vähän mallia tähän meidän iloiseen sekamelskaamme.

      Argh, lupiinit jännittävät minuakin. Naapurikesämökin pihan laitamilla se jo käy ja kukkuu, joka kevät koirien kanssa tietä pitkin kuljeksiessani vahtaan, onko mokoma levittäytynyt meillepäin sitten edellisen kesän. Aion ihan virallisesti saada hepulin, jos yksikin lupiini meinaa tontillemme yrittää.

      Poista
  6. Valkoapilaa kun on paljon, niin siitä leijailee ilmaan aivan ihana tuoksukin. Se näyttää olevan erittäin suosittu pölyttäjien keskuudessa. Meillä on sitä tavallista tähkälaventelia. Ne on kylvetty siemenistä ehkä 15 vuotta sitten. Niissäkin näkee paljon perhosia ja pörriäisiä. Sen paikka vaan kannattaa valita huolella, jotta talvehtii hyvin.
    Ihana tuo rantakuva! Tuli niin kesäilta-fiilis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se tuoksu on todellakin ihan huumaava <3 Hieno kuulla, että olet saanut laventelin talvehtimaan noin! Noiden tupsulaventelien ohella laitoin myös tähkälaventelia taimina maahan viime keväänä, toivoakseni selviävät talvesta.

      Ah, tiedän tunteen, noita viime kesän kuvia postaukseen kaivellessa tuli aivan hillitön ikävä kesää!

      Poista
  7. Ihana tuo rantakuva! <3 Voi melkein haistaa ja tuntea kesän kun sitä kuvaa katsoo. ;)
    Nyt ollaan tärkeällä asialla, hyönteisiä tarvitaan. Taidankin ottaa tästä postauksesta kopin ja alkaa miettiä mitkä olisivat minun ötökkätekojani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, itsekin vajosin ihan kesätunnelmiin kun etsiskelin kuvia postaukseen. Rantakuvasta ei kylläkään välity se, että ilmatila on hyttysiä sakeanaan :D Mutta toisaalta, pikkulinnutkin viihtyvät tällä tontilla kun järven johdosta hyttysten määrä on kesäisin ihan tolkuton.

      Hienoa jos tästä tarttui innostus ötökkätekoihin, tärkeiden asioiden äärellä ollaan :)

      Poista
  8. Samoilla linjoilla ollaan. Jotenkin tuntui, että olisit osannut omat ajatukseni paremmin kirjoittaa ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heikki, mukava kuulla että samoilla linjoilla mennään!

      Poista
  9. Niin samoissa tunnelmissa... :) Lisäsuosituksena auringontähti ja isohirvenjuuri, lähtevät siemenistä hyvin kasvuun ja ovat todella suosittuja kaikenlaisten lentävien keskuudessa. Viime syksynä istuttelin pellon laitaan usean metrin mittaisen alueen missä on näitä molempia, toivottavasti lähtevät nyt hyvään kasvuun. Nauhusten siemeniäkin olisi, mutta ovat muutaman vuoden vanhoja niin en tiedä itävätkö vielä. Tavoitteena juurikin se että olisi riittävästi kukkia alkukeväästä loppusyksyyn. Jotenkin tuntuu että loppusyksyn kukille on koko ajan lisääntyvä tarve kun monet kotimaiset luonnonkasvit ovat jo kukkineet ja lämpötilat silti kesäiset pitkälle lokakuuhunkin. Tuo maurinmalva on kyllä yksi mainio syyskukkija, täällä selvisi pienistä pakkasistakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, isohirvenjuurta kylvinkin viime kesänä ja ne lähtivät mukavasti itämäänkin, mutta saakelin kanat. Isohirvenjuurihan on myös vanha rohdoskasvi. Täytyykin ehkä laittaa vielä yksi siementilaus (ei kerrota tästä meidän isännälle mitään :D ) menemään ja etsiä sille paikka, johon kanojen terrori ei ihan niin helposti yllä. Täytyy myös tutustua tuohon auringontähteen!

      Viime kesänä tuon huomasi todella selkeästi, kun kevät oli niin lämmin, niin monet vasta keskikesällä kukkivat luonnonkukat kukkivat jo alkukesästä. Tosi hyvä pointti siis kiinnittää myös siihen huomiota! Meillä esimerkiksi kehäkukat jatkoivat kukintaa vielä ensimmäisten syyshallojen jälkeenkin, kun lämpimät päivät saivat uudet nuput vielä puhkeamaan. Myös maurinmalva porskutti vielä lokakuussa pikku pakkasista välittämättä.

      Poista
  10. Onpa teillä ihana ranta! Ja piha kuin suoraan sadusta! Voin vain kuvitella sitä ihanaa pörriäisten määrää, joka teidn pihallanne viihtyy! Ihana, että ajattelette noin.

    VastaaPoista
  11. Tärkeä aihe ja ihania kuvia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tärkeä aihe tosiaan ja huikean inspiroivia kirjoituksia oli porukka tästä rustannut! :)

      Poista