Supermessujen sadosta ja nuutuneesta kuningattaresta

25.4.19

Kaikenlaista kerrottavaa ja kirjoitettavaa olisi taas riittänyt vaikka joka päivälle. Ulkona kuitenkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista niin, ettei maltti meinaa millään riittää koneen ääressä kököttämiseen.

Esimerkiksi lyhykäinen raportti Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa (eli kotoisasti Pirkkahallissa) järjestetyistä Supermessuista on odotellut itseään jo puolitoista viikkoa. Toissapäivänä päätin, että käyn heittämässä eläimille päiväheinät, ja istutan sitten peffani alas niistä kirjoittaakseni.

Ulkona huomasin nuutuneen oloisen kimalaisen röhnöttävän maassa talomme vierustalla. Tähän aikaan vuodesta kaikki liikkeellä olevat kimalaiset ovat kuningattaria, jotka ovat talvehdittuaan heränneet ja pörräävät nyt ulkona ravinnonhaussa ja pesänrakennuspuuhissa. Syötävää luonnosta löytyy kuitenkin näin kevätaikaan vielä niukasti, ja tämä kyseinen yksilö oli uuvahtanut kesken reissun.



Messut unohtuivat tykkänään, kun lähdin saappaat lompsuen etsimään kimalaiselle ensiapua ruokakomerosta. Kuka on taas jemmannut hunajapurkin ja minne?! Löysin purnukan lopulta ihan omilta jäljiltäni maustekaapista. Kauhaisin hunajaa lusikkaan ja kiikutin tokkuraisen pörriäisen varoen lämpimämpään paikkaan aurinkoon.

Hiljalleen kimalainen alkoi liikahdella ja tutkia edessään olevaa hunajaa. Hetken nuuhkittuaan se tönäsi ulos pitkän kielensä ja upotti sen hunajalusikalliseen. Seurasin toimitusta haltioituneena. Ruokaltuaan kuningatarkimalainen putsaili itseään hetken koivillaan ja otti sitten siivet alleen. Selvästi virkistyneenä se lähti pörräämään matkoihinsa.

Kimalaiskuningatar on yhdyskunnasta ainoa, joka talvehtii. Keväällä perustamaansa pesään se munii ja hautoo sitten toukkiaan medestä muodostamissaan vahakoteloissa. Näistä toukista muodostuu kokonainen uusi kimalaisyhdyskunta!

Näihin aikoihin huonossa hapessa olevia kimalaiskuningattaria löytyy sieltä täältä. Niiden saattaminen ulos lämpimään paikkaan ja evään tarjoilu onkin hyvä tapa osallistua Miljoonaan ötökkätekoon. Yhtä kimalaista auttamalla voit auttaa alulle kokonaisen uuden yhdyskunnan. Jos kaapissasi ei ole hunajaa, esimerkiksi veteen liuotettu sokerikin kelvannee energiatujaukseksi, jotta kuningatar jaksaa jälleen jatkaa medenetsintäreissuaan.





No mutta, niihin Supermessuihin. Yhden ja saman tapahtuman alle oli ympätty useammatkin eri messut, mutta minua kiinnosti pääasiassa Piha & Koti -osasto. Taisin pyyhältää paikalle hieman liian isoilla odotuksilla, sillä löysin itseni haahuilemasta messuhallista ihmettelemästä, että tässäkö tämä puutarhapuoli nyt sitten oli. Suurin osa messuhallista tuntui olevan peitetty kolkon näköisillä puutarhapaviljongeilla polyrottinkisine puutarhakalusteryhmineen.

Veikkaan, että syy lopahtaneeseen intooni oli minussa itsessäni: luulisi, että messujen näytteilleasettajat valikoituvat sen mukaan, mikä valtaosaa ihmisistä kiinnostaa. Elän varmaankin niin syvällä omassa, metsittyneessä kuplassani, että odotin näkeväni ennemminkin luonnonmukaista teemaa ja isompaa edustusta vaikkapa hyötyviljelypuolelta.

Onneksi paikalle oli löytänyt muutama kiehtova puutarha-alan yritys, joiden valikoimista löytyi mm. erilaisia juurakoita, sipuleita, taimia, perennoja ja luomusiemeniä. Löysin ostoskassini täytteeksi kaipaamiani kevätvalkosipulin istukkaita, ja heräteostoksena hankin myös muutaman ruukullisen narsisseja pääsiäiseksi.

Istutin narsissit takapihallemme ja ilokseni huomasin, että niiden kukissa alkoi hetimmiten liihotella sitruunaperhosia. Valkosipulit kylvin lavankauluspenkkeihin. Myyjä kertoi niiden olevan valmiiksi kylmäkäsiteltyjä, joten uskalsin istuttaa ne suoraan ilman sen kummempia kikkailuja.




Lisäsin penkkeihin viimevuotisen kasvualustan päälle katteeksi kerroksen lehtisilppua ja ladoin päälle multaa. Lisäsin palanutta lantakompostia hieman istutusvakoihin ja peitin kylvetyt kynnet noin kymmenen senttimetrin syvyyteen. Kylvövakojen väleihin laitoin paksulti oksasilppurista saatua haketta siinä toivossa, että se tukahduttaisi pahimmat rikkaruohot valkosipulien ympäriltä. Myöhemmin kesällä, kun valkosipulien varret jo rehottavat, voi katetta lisätä myös varsien ympärille.

Meidän köökissämme valkosipulia käytetään todella ronskilla kädellä, joten nyt odottelen oman maan valkosipulisatoa käsiäni läpsytellen. Valkosipulilla on luonnostaan antibioottisia ominaisuuksia, ja se tehoaa mm. erilaisiin bakteereihin ja sieniin.


Rebekka päivätorkuilla

Auringonpalvojia (huomaa Jallun uusi peruukki).


Kuukalenterin mukaan nyt on passeli aika hoitaa kompostoria. Isäntä on rakentanut meille uutta kompostihässäkkää ja sai urakan juuri parahiksi sellaiseen pisteeseen, että pääsin laittamaan uuden kompostin tekeytymään. Kompostiasioista kertoilen lisää toukokuun ensimmäisenä maanantaina Suuntana omavaraisuus -sarjan uudessa postauksessa.


2 kommenttia on "Supermessujen sadosta ja nuutuneesta kuningattaresta"
  1. Ihana kimalaisenauttamistarina. <3 Mekin siirrettiin koiralenkillä yksi kimalainen pois asfaltilta ja auringon paahteesta, mutta ei ollut mitään tajottavaa sille missään, kun kevät on niin varhainen. Viime kesänä seurasin yhden yksilön toipumista, kun se joi hedelmämehua. Uskomattoman sympaattisia ja tärkeitä ököjä. Symppaan myös Rebekkaa, itekin tykkään ottaa päivätorkut lämpimässä paikassa. Koiratkin meillä aina valitsevat aurinkoläikän. :)

    Makuasiat ovat kyllä ikuinen mysteeri, etenkin tämä monien suomalaisten kiintymys harmaaseen ja ruskeaan väriin...Ja siistiin pihanurmikkoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimalaiset ovat kyllä huippuja öttiäisiä, niiden verkkaista pörräilyä voisi seurailla vaikka tunteja läpeensä. Meillä myös eritoten vanhin ja pienin koira Elli on tuollainen auringonpalvoja, ihan sama kuinka hankalassa paikassa näkyy pienikin kaistale aurinkoa, niin Ellin sieltä löytää kyllä varmasti köllöttelemästä :)

      Tosiaan, makuja on monia, ja se meille kaikille sallittakoon! :) Noiden messujen osalta jotenkin omissa odotuksissani toivoin, että myös tämä puutarhuroinnin ja pihanlaiton luonnonmukaisuusaspekti olisi ollut vähän enemmän tapetilla, kun siitä tuntuu olevan pitkin poikin nettiä paljon asiaa ja keskustelua. Vimpan päälle siistityssäkin pihassa voi olla luonnonelämälle vaikka mitä annettavaa, jotenkin se ajatus tuntui tuolla loistavan poissaolollaan kaikkien häkkyröiden keskellä. Ehkäpä sitten ensi messuilla 8)

      Poista