Projekti Omavaraisempi elämä 2019: Taimien selviytymisleiri ja kokeileva maanparannus

6.5.19

Suuntana omavaraisuus -sarja jatkuu jälleen toukokuun postauksen merkeissä. Tässä kuussa olemme saaneet mukaan jälleen uusia kirjoittajia kertomaan omavaraisuusasteensa kohottamissuunnitelmista ja niiden toteutuksesta.

Ensin viralliset tiedotteet teille, jotka luette sarjaa ensimmäistä kertaa. Suuntana omavaraisuus -blogisarjassa omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneet bloggaajat julkaisevat joka kuun ensimmäisenä maanantaina kello 9 yhteispostauksen. Kukin kirjoittaja kertoo tahollaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan ja erinäisten isompien ja pienempien projektien toteutuksista ja takapakeista, joita matkan varrelle saattaa osua.

Mukana on jo yli 20 bloggaajaa, ja joukkoon mahtuu laaja liuta ihmisiä, jotka toteuttavat omavaraisuushaaveitaan hyvinkin erilaisista elämäntilanteista, asumismuodoista ja asuinpaikoista käsin. Mielenkiintoisia näkökulmia ja erilaisia projekteja siis riittää! Linkit muiden osallistujien uusimpiin kirjoituksiin löytyvät postauksen lopusta.

Tämän blogin aiemmat sarjan tekstit löydät Suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa.


Noin. Sitten asiaan!





Taimet ja kylvöt


Sisällä esikasvatetut taimet kaipaisivat jo kipeästi ulos kasvamaan. Osa tomaatintaimista näyttää vankoilta ja terhakoilta, mutta erityisesti runkotomaatit ovat mystisesti lörpsähtäneet. Olen ollut hyvin varovainen taimien lannoituksen suhteen ja luulen, että taimien koulinnan jäljiltä runkotomaatit ovat jääneet liian vähälle lannoitukselle. 

Luonnonmukaista lannoitetta farmiltamme syntyy niin paljon omasta takaa, etten ole vaivautunut ostamaan kasviravinteita kaupasta. Sen sijaan hain omia pikku "lannoitepommejamme", kaninpapanoita, ja kaivoin muutaman papanan tomaatintaimien kylvömultaan. Kaninkakka on hyvää ja hellävaraista lannoitetta. Sen ravinteet liukenevat hitaasti kasvien käyttöön, eikä pissasta puhtaan papanan pitäisi myöskään olla liian väkevää lisättäväksi taimille sellaisenaan.

Huhtikuun lämpimät säät houkuttelivat jo kovasti aloittamaan kylvöt ja taimien istutukset ulkona. Maltoin kuitenkin mieleni, sillä liian optimistiset istutukset ovat takuuvarma tapa varmistaa, että pian tulee takatalvi ja yölämpötilat tippuvat miinukselle. Noh, takatalvi tuli kuin tulikin, eikä siihen tavittu tällä kertaa edes istutuksia, pelkkä lampaiden kevätkerintöjen aloittaminen riitti hyvin. Pahoitteluni siis kaikille näistä jäätävistä toukokuun ilmoista, se olin minä joka houkuttelin minijääkauden tänne saksimalla osalta lampaista talvivillat pois!

Nyt lämpötiloissa on kuitenkin sääennusteen mukaan odotettavissa pientä kohennusta. Jotta kylvöt ja siten myös ensimmäinen sato ei venyisi ihan syksyyn asti, ajattelin aloittaa kylvöpuuhat ehkä ensi viikolla ja hankkia peiteharsoa viljelmiä suojaamaan. Kaikissa puutarhamyymälöistä saatavissa peiteharsoissa minua kuitenkin kiusaa materiaali (polypropeeni). Muovisissa peiteharsoissa on varmasti puolensa ja no, puolensa. Auringonpaiste ja sade haurastuttavat varmasti jonkin verran käytössä olevia harsoja, irrottaen niistä pientä muovikuitua maaperään ja täten myös syömiimme vihanneksiin. Ei kovin kiva ajatus.

Vauvan rättejä kaappiin viikatessani sain kuitenkin ihan kokeilukelpoisen idean. Kangaskaupat myyvät kaksinkertaista puuvillaharsoa metritavarana. Ajattelin tehdä toivioretken kangaskauppaan ja hakea lavankaulustarhani suojaksi vauvan pukluharsoa. Se ei varmasti ole yhtä napakkaa kuin polypropeeninen peitekangas, mutta painojen avulla sitä onnistunee pingottaa lavankaulusten päälle.

Yhtä kokeellista kikkailua tämä hyötyviljely täällä meilläpäin.






Kasvihuone


Isäntä on rakentanut ahkerasti kasvihuonetta aina joutessaan. Satunnaisena pidäskii-naisena toimimista lukuun ottamatta olen ollut projektissa parhaiten avuksi pitämällä lapset kiireisinä ja poissa jaloista pyörimästä.

Kasvihuoneen lopullinen muoto alkaa jo hahmottua, ja siitä tulee, kuten esikoisemme asian ilmaisisi, syötävän sievä. Kattoa varten tilattujen kennolevyjen piti saapua kotiinkuljetuksena, mutta möykkyiselle hiekkatielle asetettujen ajoneuvojen painorajoitusten vuoksi kuljetuskalustolla ei ollut tänne asiaa. Niinpä kattomatskut odottelevat nyt keskustassa noutamistaan.

Nostaessamme kattotuoleja paikoilleen kotijärvemme vakiokesävieraat, laulujoutsenpari Sointu ja Martti, seurailivat touhujamme rantapoukamassa päät kenkallaan. Saatoin jo kuvitella itseni touhuamaan lasiseen linnaani, hoivailemaan vihanneksiani. Visioissani kesäsade ropisee kattoon ja lasiseinien toisella puolen näen joutsenet järvessä polskimassa (ja mökkinaapurin kylpypaljussaan - täytynee istuttaa joku vähän tuuheampi puska kasvihuoneeseen taktiseen kulmaan paljuun nähden niin, ettei eteerinen idyllini murene).



Raksa-apulainen



No dig -vihannestarha ja lavankauluskasvimaan maanparannus


Toukokuun postauksen yhteiseksi teemaksi valikoituivat nyt ajankohtaiset kasvimaan perustaminen, maanparannus ja aitaaminen. Tontin aitaamistouhuihin pääsemme uppoutumaan ehkä myöhemmin, saatuamme kiireellisemmät toukotyöt ensin alta pois. Aitatalkoita meillä on kuitenkin pian luvassa toisaalla, sillä yksi lampaidemme kesälaitumista vaatii tolppien nakuttelua ja lankojen virittelyä vielä tämän kuun aikana. Maanparannustoimet sitä vastoin ovat jo vauhdissa, jotta tulevat tehdyksi ennen kevätkylvöjen aloittamista.

Tulevan ison vihannestarhani päätin perustaa niin kutsutulla no dig -menetelmällä. Samaista metodia olen kokeillut jo takapihan kohopenkeissä ihan mukavin tuloksin, joten uskaltauduin kokeilemaan samaa systeemiä myös kunnianhimoisemmassa mittakaavassa noin aarin kokoisella avomaan kasvimaalla.

No dig -menetelmässä perusidea on se, että maata ei kaiveta, eikä maanparannusainetta muokata maakerroksen sekaan. Uusi, viljelyyn suotuisa kasvualusta perustetaan halutulle alalle suoraan muokkaamattoman päälle. Tuleva vihannesmaa tulee meillä tontin sellaiseen kohtaan, jota hevosemme, silloin kun meillä vielä niitä oli, käyttivät tarhansa vessanurkkauksena. Maassa oli siis reilusti lantaa, jota lisäsin vielä karsinansiivouksista hamstraamallani lisälannalla.

Paksu aluskate on olennainen juttu, jotta viljelysmaa ei ala pian rehottaa solkenaan rikkaruohoja. Syksyllä levitimme lannalla kyllästetyn kasvimaa-alan päälle paksun kerroksen heinää, jota oli kertynyt lammasaitauksen pohjalle. Kun naapurimökkiläiset ilmestyivät laittamaan pihaansa talviteloille ja näimme heidän puhaltavan lehtipuhaltimellaan haravointijätettä ojien pohjalle, kävimme vinkkaamassa, että lehtisilput voi mielihyvin kipata myös meidän puolellemme tonttia. Toisen roska on todellakin toisen aarre.

Nyt keväällä aloitamme kerrosten lisäämisen kasvimaalle. Eläinten karsinoista saamme talven yli palanutta pehkua, joka päätyy vihannestarhan täytteeksi. Pehkumaa on monille kasveille vielä varmasti liian tujakkaa, mutta ajattelin kokeilla, menestyvätkö erilaiset kurpitsat siinä jo tänä kautena. Kesä- ja talvikurpitsat eivät kerrytä itseensä nitraatteja ja ne tarvitsevat kasvaakseen paljon ravinteita ja lämpöä, joita palavassa kerrospehkussa varmasti riittää.

No dig -menetelmä ei ole ehkä yhtä nopea tapa perustaa vihannesten viljelyyn sopivaa pohjaa kuin perinteinen maanmuokkaus, mutta siinä on etunsa. Maan muokkaaminen, kaivaminen ja myllääminen tekee hallaa maannoksen pintakerrokselle rikkomalla kasvulle suotuisaa pieneliöstön toimintaa ja sienirihmastoja. Muokkaus saattaa myös nostaa esiin syvällä maassa torkkutilassa olleita rikkakasvien siemeniä. 





Lavankaulustarhassa olen tehnyt maanparannusta sekoittamalla valmista hevosenlantakompostia mullan sekaan. Olen vaalinut hevonkakkatunkiotani kuin kulta-aarretta konsanaan. Viime kesänä sain ihan kivasti satoa pelkässä höttömullassa. Tälle kesälle sato-odotukset ovat suorastaan hulppeat.

Pääpointti lavatarhassa on saada syötävää pellosta pöytään -hengessä. Talven yli säilöttäväksi satoa tuskin riittää, mutta jos edes kesän ja syksyn pärjäämme vihannesten suhteen oman maan antimilla, on sekin jo jotain. Kesäaikaan myös villivihannekset tuovat mukavasti täytettä ruokalautasillemme ja talvea ajatellen myös pakastimeen ja maustehyllyyn. Marjojen ja sienten suhteen menimme viime syksyn kuivuuden takia suoraan kädestä suuhun. Sormet ristiin, että tämä vuosi olisi sienten ja marjojen suhteen hieman parempi.


Lantakompostia

Pölisevää hötömultaa





Mitähän muiden omavaraisuusbloggaajien toukokuun alkuun kuuluu? Täältä se selviää:


Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/05/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-4.html






34 kommenttia on "Projekti Omavaraisempi elämä 2019: Taimien selviytymisleiri ja kokeileva maanparannus"
  1. Ollaan molemmat syypäitä takatalveen, täällä myös innostuttiin saksimaan pari villatyyppiä! Mutta aioin nyt taas uhmata ja saksia loputkin tämän viikon aikana, hyvä se on sitten viettää ensi viikolla alkavaa ensimmäistä kesälomaviikkoa uudessa takatalvessa hytisten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, täälläkin pitäisi jatkaa saksimista vielä tällä viikolla! :D Onhan se niin mukavampaa sitten, ei tarvi meidän kummankaan ottaa syitä uudesta takatalvesta pelkästään omille kontoillemme.

      Ihanaa kesälomaa, toivotaan nyt kumminkin ettei mikään lumituisku enää iske 8)

      Poista
  2. Oi teillä tulee upea kasvihuone! Ja mielenkiinnolla odotan, miten tuo teidän no dig -viljelmä toimii; helpottaisihan se kummasti, jos ei tarvitsi lapiota heiluttaa niin paljon kuin nyt tulee tehtyä uutta kasvimaata perustettaessa. Meiltä tosin puuttuu tuo kaikki lannoite ym. omasta takaa, mutta teillehän tuo tapa perustaa kasvimaa on lähes niin heleppoa kuin heinänteko! Iloista kevättä teidän poppoolle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siitä varmasti aikas ihana tulee :) Heh, itsekin jännäilen mitä tuosta vihannestilkustani vielä tulee. Ainakin noita pienempiä no dig -penkkejä pystyy periaatteessa tekemään oikein hyvin ilman omia kakkivia eläimiä, ja miksei isompaakin plänttiä jos muuta matskua riittää.

      Kiitos ja sitä samaa teidän köörille <3

      Poista
  3. Moi! Laitoin sulle FB pienen kukkokysymyksen. Jotain maagista. Brrr!

    VastaaPoista
  4. Kivan näköinen kasvihuone tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, veikkaan, että aika veikeän näköinen rakennelma siitä on tulossa.

      Poista
  5. Toi no dig -tyylinen viljely voisi sopia meillekkin. Meillä kun ei pysty tota maata edes kaivamaan, vaikka haluaisi. On se niin kovaa savea!

    Minä olen monena vuonna viljellyt kurpitsoita ihan silkassa paskassa, jos saa näin suoraan sanoa. Olen vaan pyytänyt Beiben tuomaan lampolan/kanalan/kanilan pehkut pellolle kasalle. Sitten mä kaivan istutuskuopan, täytän sen ihan ostomullalla ja istutan taimen siihen. Ihan yllättävän hyvin ovat kasvaneet.

    Ja ihana tosta teidän kasvarista tulee! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu no sama. Ensimmäisenä kesänä hyväuskoisena heiluttelin lapiota ja talikkoa tuolla aikeenani kaivaa, mutta pyh ja pah.

      Jes, hyvä kuulla että paskaviljelykin onnistuu! Tuon pläntin tekeytymiseen kun menee aikaa kumminkin, niin kiva jos kuitenkin jotain iloa siitä saisi irti jo näin "vaiheessakin". Ei muuta kun testailemaan.

      Kiitos, mä myös luulen että siitä tulee aikas kiva <3 Onneksi isäntä osaa, lopputulos ei olisi varmastikaan yhtään niin hurmaava jos nakuttelu jäisi vaan mun kontolleni :)

      Poista
  6. Oi, kun teidän kasvihuoneesta tulee hieno! Pystyin hyvin eläytymään maalailemaasi idylliin sateen ropistessa kattoon. Mulla on ei niin kaunis, mutta asiansa ajava koppero, jossa on sekaisin kenno- ja lasilevyjä. Se oli täällä jo valmiina vaikkakin rikkinäisenä ja on oikeasti oiva lisä moniin viljelyksiin. Joko meinaat vesimelonia kokeilla? Teidän tytöt tykkäisi taatusti 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitä jo ohi lenkkeilevät naapuritkin ihmetelleet, eräs vanha pariskunta jo meni ohi ja mies puhisi ettei tuollaisia saisi rakentaa, kun nyt vaimo vinkuu samanlaista :D Mä olen kanssa just tuollainen, että "kunhan se pysyy pystyssä ja ajaa asiansa, niin sillä mennään!" Ihan varmaan hyvä, että Antti on sitten se pilkuntarkka nyssyttäjä, niin tulee joskus tehtyä jotain oikeasti kivannäköistäkin... Vielä en uskaltaudu vesimeloniin, vaikka se on kyllä varsinkin esikoisen suurin herkku. Ehkä ensi kesänä, elleivät tomaattini osoittaudu osaamisen puutteessani täydeksi fiaskoksi.

      Poista
  7. Olen samaan mieltä esikoisemme kanssa! Syötävän söpö <3 ja voi miten ihana pesti pidäskii-naisena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidäskii-pestiin olen jo tottunut ja tyytynyt, kun mies ei kestä suurpiirteisyyttäni rakennustouhuissa :D Mutta se on ihan hyvä, että on joku työnjako.

      Poista
    2. tunnistan tuon suurpiirteisyyden itsestäni :D olis kiva kyllä olla tarkempi, mutta näillä mennään

      Poista
    3. Ah, niin olisi! Mutta kun ei vaan ole hyvien puolien jaossa siunaantunut omalle kohdalle kärsivällisyyttä viilata ihan kaikkea millilleen, niin ei :D Ja jos joku menee vähän vinoon niin en varmana ala purkamaan. Mutta kuten sanoit, näillä mennään!

      Poista
  8. Pölisevä höttömulta tuntuu olevan "päivän sana". Onneksi on muitakin vaihtoehtoja. Useimmilla jokin kompostimenetelmä on kuitenkin mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, meilläkin tilattiin viime keväänä iso kasa höttömultaa pihaan, kun tarvitsisi jotain keksiä tuohon etupihalle salaojien kaivuun jäljiltä. Siitä kuormasta olen sitten multaa kahminut, kun kakkakompostit olivat vielä tekeytymässä ja erittäin raskaana ollessani en vaan jaksanut alkaa sen kummempia säätämään... Nyt sitten kokeillaan vaihtoehtoja, kun niitä on :)

      Poista
  9. No kyllä on sievän näköinen kasvari tulossa! No dig kiinnostaa täälläkin (kaikki kiinnostaa, missä luvataan, ettei tarvitse tehdä mitään) kompostia ei vaan ole riittävästi, mutta koetan yhdistellä kaikkia mahdollisia oppeja ja kokemuksiakin. Ostolannotteille ei lähdetä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä minutkin tuossa hurmasi, ettei tarvitse tehdä niin paljoa :D Kun ei meinaa vuorokaudessa tunnit riittää ja on muutenkin laiska puutarhuri, niin no dig kuulosti mahdottoman hyvältä ratkaisulta meille. Samalla kaavalla mennään täälläkin, kaikennäköistä kokeillaan mutu-tuntumalla ja sitten ihmetellään, toimiiko vaiko eikö :)

      Poista
  10. Komea kasvihuoneen alku.
    Haluaisin jossain vaiheessa kokeilla no dig-menetelmää. Harmittaa vain, kun ei ole omasta takaa lantaa. Jään seuraamaan etenemistänne ja oppimaan samalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Luulen, ettei kohopenkkien teko ole mahdoton homma, vaikkei lantaa olisikaan. Toki ihan noviisi olen itsekin ja vähintään yhtälaisella odotuksella ihmettelen ja opin tässä samalla, miten homma kehkeytyy :D Mutta challenge accepted, taidan kokeilla tässä kevään mittaan myös lannatonta no dig -penkkiä 8)

      Poista
  11. Meillä on kasvimaa tehty no dig-menetelmällä, tosin en tiennyt aiemmin tuommoisesta termistä mitään :D Ihana raksa-apulainen teillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen muutaman penkin tehnyt tuolla tekniikalla ennen kuin termi tuli tutuksi! Olisikohan no dig -penkille mitään järkevää suomenkielistä nimeä? En ole keksinyt. Kohopenkkikään ei ihan täsmää siinä mielessä että sekin voi kyllä olla kaivettu.

      Raksa-apulainen ei ehkä ole se maailman tehokkain apu, mutta onneksi sentään söpö ja hauskaa seuraa :D <3

      Poista
  12. En ole aiemmin edes kuullut termiä "no dig" ja meillä toteutetaan sitä. Onkohan tällä puutarhurilla aukko sivistyksessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nyysinyt termin puutarhaguru Charles Dowdingilta, kannattaa käydä Youtubessa tutustumassa :)

      Poista
  13. Miten fiksu hallakateidea! Ja eihän näitä nykyaikaisia hallakatteita ennenkään ollut. Peitettiin ja turvattiin sillä mitä kullakin oli.

    Tuosta kasvihuoneesta tulee ihana!

    Jaan tuskan tarpeesta saada (hemmetin) taimet jo ulos. Tässä vaiheessa kevättä taimirakastuminen on saavuttanut sen parisuhdevaiheen, jossa toista ei halua enää katsella 24/7 :D Onnneksi pian jo pääsee siirtämään taimet ulos. Täällä se tapahtuu viimeistään ensi viikolla. On vaan pakko saada nuo kaikkialla rönsyiävät vihreät ulos talosta, vaikka sitten pienen yöpatterin turvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kohtalontoveri! Juu kyllä se alkuhuuman vaihe on tässä yhteiselossa nyt tapulteltu, olisin oikein tyytyväinen saadessani taimet jo sellaiseen paikkaan missä niitä voisi käydä katsomassa kerran-pari päivässä :D Yöpatteria minäkin mietin jos alkaa näyttää siltä, että öistä tulee vielä tosi kylmiä. Lämpökynttilöitäkin olen kuullut käytettävän ja ajatus on ihan kiva, kunhan ei sitten vaan roihahtaisi tuleen koko kasvihuone!

      Poista
  14. Syötävän sievä todellakin! Kiva kun laitoit kuvan jossa näkyy runkorakenne. Ai että, en tiedä millä mä saisin tänne jonkun kotiorjan tekemään kaikki kasvihuoneet, remontit ja pihatyöt kun itse pitää käydä töissä ja ulkoiluttaa koirat. Aurinkosina päivinä on ihan mahdoton keskittyä toimistohommiin kun vain mietin mitä kaikkea voisi tehdä kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en pistäisi yhtään pahakseni, vaikka joku valssisi sisään ja ilmoittautuisi kotiorjaksi. Vanhempainvapaakin päättyi juuri "sopivasti" tässä keväällä. Phuuh. On ollut vaan pakko asennoitua niin, että jos ei ehdi niin ei ehdi ja piste :D Ehkä se joskus vielä helpottaa... Toivottavasti sullakin tulee helpotusta tilanteeseen kun työkuvioihisi tulee muutos <3

      Poista
  15. Tosi kaunis kasvihuone tulossa! Ja kiinnostavalta kuulostaa kasvamaannekin. Aurinkoista toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, käsiäni läpsytellen odotan minkälainen on lopputulos! Kasvimaan kehkeytyminen suorastaan jännittää :D

      Aurinkoista toukokuuta myös sinne!

      Poista
  16. Hyvä huomio noista polypropeeniharsoista! Vauvaharso on tosiaankin parempi vaihtoehto ja monikäyttöinen keksintö. :D Kinnostavaa kuulla, kuinka ne pelittää kasvimaalla.

    Ihanaa kevättä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten yllättävän vaikeaa löytää puutarhakäyttöön soveltuvia materiaaleja, joissa muovia ei olisi jossain muodossa. Täytyy sitten kehitellä näitä kaikenmaailman kikkakolmosia :D Kovasti kyllä toivon, ettei harsoille tulisi edes tarvetta (koska lähimpään kangaskauppaan täytyisi lähteä yli 30 kilometrin päähän, ja jotenkin ajatus lähtemisestä pelkkien harsojen takia rassaa), mutta todennäköisesti tarve tulee kumminkin viimeistään juhannuksena :D

      Ihanaa kevättä sinnekin koko teidän klaanille <3

      Poista