Projekti Omavaraisempi Elämä 2019: Kotitarveviljelijä säiden armoilla

5.8.19



Kesän viimeinen kuukausi alkaa, ja sen merkeissä palataan jälleen Suuntana omavaraisuus -sarjan kimppuun. Heinäkuun postaus jäi meikä-mantsuurialaisella välistä, joten kuulumisissa riittää kuromista.

Jos et ole aiemmin seurannut blogia, aiemmat sarjan postaukset löydät Suuntana omavaraisuus -tunnisteen alta. Muiden sarjaan tässä kuussa osallistuvien blogilinkit löytyvät tämän postauksen lopusta.




Nyt ollaan taas siinä pisteessä kesää, kun pää sanoo että vastahan oli juhannus, mutta kalenterin mukaan syksy kolkuttelee jo ihan kulman takana. Onneksi on vielä elokuu aikaa ja syksylläkin kerkiää.

Harmaan torpan emäntä antoi hyvän vinkin: kannattaa kaivaa talvella ja keväällä otettuja valokuvia esiin ja ottaa nyt vastaavia kuvia samoista paikoista. Ennen ja jälkeen -kuvia katselemalla muutoksen huomaa konkreettisesti jos tuntuu siltä, ettei mikään ole edistynyt.

Toisen hyvän vinkin bongasin Facebookista vanhojen talojen kunnostusryhmästä. Joku kehotti ripustamaan pienen vihkon roikkumaan vaikka eteiseen oven pieleen. Aina jonkin työn valmistuttua se kirjataan vihkoon. Ylös kirjoitetaan vain ja ainoastaan valmiit etapit, eikä missään nimessä pitäis tehdä -listaa. Listaa voi sitten aina silmäillä heikkoina hetkinään kun tuntuu, että kaikki on vaiheessa. Vinkki oli tarkoitettu remonttihommiin, mutta sitä voi hienosti soveltaa myös tällaisiin laajempiin projekteihin, kuten esimerkiksi elämään. Pitänee hilpaista vihko-ostoksille.




... ja jälkeen.


Tomaatit ennen...



... ja jälkeen.


Kasvihuone maaliskuussa, 50 kilometrin päässä kotoamme...

Kasvihuone toukokuussa...



... Ja nyt.


Emäntä ennen...

... ja jälkeen.


Tämänkertaisen yhteispostauksen teema on sään ja omavaraistelun suhde. Aiheesta voisi kirjoittaa kirjaksi asti, sillä tällaisessa elämäntavassa kaikki tehdään säätilan kanssa käsikynkässä kulkien. Vallitsevaa säätilaa ja sen muutoksia tuijotetaan alituiseen, ja tulevia kelejä yritetään parhaan taidon mukaan ennustaa ja ennakoida.

Nyt meillä on ollut kaksi todella kuivaa ja haastavaa kesää peräjälkeen. Tänä vuonna vesiosuuskunta laittoi heinäkuussa viestin, että vesitilanne on heikko ja vettä kehotetaan säännöstelemään ja käyttämään harkiten. Puutarhakasvien kastelu kiellettiin ehdottomasti.

Ne pienetkin sadepilven hattarat, jotka sadetutkissa ovat näyttäneet lipuvan Pirkanmaan yli, eivät ole vahingossakaan osuneet tämän puolen hehtaarin plantaasimme ylle puoleentoista kuukauteen. Olen tuijotellut taivaalle ja seurannut, kuinka tummat pilvet menevät ohi oikealta ja vasemmalta. Meillä on pihassa porakaivo, mutta en ole edes vaivautunut kurkkaamaan sen vesitilannetta. Kaivovedet tällä alueella ovat niin arseenipitoisia, ettei niitä suositella käytettäväksi edes löylyvetenä. Kasteluvedestä raskasmetalli kertyy vihanneksiin, joten kaivoveden käyttö kasvimaan kastelussa ei todellakaan houkuttele.

Meidän kotitarveviljelystemme pelastus on ollut oma ranta. Rantapätkämme on tiheää ja ryteikköistä vesijättömaata, joten veden kanto käsipelillä ei sieltä onnistu. Päätimme investoida painevesiautomaattiin, joka pumppaa järvestä vettä puutarhaletkuun. Niin monesti kun olemmekin mananneet pientä järveä ja sen suojaisia poukamia, johon näin kesäaikaan noin puolet Suomen hyttyskannasta tuntuu hakeutuvan lisääntymään, on sen läheisyydessä kiistatta myös hyvät puolensa.




Onnistuin perin mystisesti kadottamaan kamerani laturin, joten satokuulumisista kirjoitan vielä paremmin, kunhan saan kameraan virtaa kuvatakseni todistusaineistoa. Lehtikaalieni selviytymistarinasta olen kuitenkin sen verran innoissani, että haluan jakaa sen kanssanne saman tien.

Olen vuosien mittaan lannistunut kaalien kasvatuksen suhteen siitä syystä, että niihin tuntuu aina iskevän jokin tuholainen. Tänä kesänä laitoin kuitenkin kasvamaan muutaman lehtikaalin, ihan vain siitä syystä, että keväällä söin ystäväni kokkaamaa lehtikaalilla höystettyä pastaa ja ihastuin ikihyviksi.

Eipä mennyt kauaa, kun kirpat iskivät kaaleihini. Tajusin kiinnittää ongelmaan huomiota vasta, kun lehdet oli jo syöty pitsimäisiksi. En elätellyt enää suuriakaan toiveita kaalien selviytymiselle, mutta päätin kuitenkin viimeisenä oljenkortena kokeilla kotitekoista torjunta-ainetta, vanhaa kunnon nokkosvettä.


Luonnonmukainen torjunta-aine nokkosista:

Saavillinen nokkosia
Kuumaa vettä

Silppua nokkoset varsineen ja lehtineen päivineen ämpäriin. Ämpäri saa tulla täyteen.
Kaada nokkosten päälle kuumaa vettä piripintaan. Painele vielä nokkoset upoksiin.
Jätä nokkoskeitto hautumaan vähintään vuorokaudeksi, mielellään pariksi.
Kastele kirppainvaasion vallassa olevat kasvit muhineella nokkosvedellä kauttaaltaan.
Lorottele vettä huolella myös lehtien alapinnoille. 

Toista käsittely tarpeen vaatiessa.


Tein lehtikaaleille nokkosvesihuuhtelun pariin kertaan, ja sen jälkeen olen kastellut kaalit tavalliseen tapaan huolella myös lehtien päältä kastellen, jolloin muutamat sinnikkäimmät kirpat ovat huuhtoutuneet pois. Nokkosvesi tehoaa myös muihin kasvituholaisiin. Viikon verran houtunut nokkoskäyte toimii myös erinomaisena lannoitteena (ellei kastelija pyörry prosessin aikana, tuoksu on nimittäin aika huumaava)!



Miten muut omavaraisuusbloggaajat ovat luovineet kuivuuden kanssa? Täältä se selviää:










21 kommenttia on "Projekti Omavaraisempi Elämä 2019: Kotitarveviljelijä säiden armoilla"
  1. Mihinkäs emännän hymy on kadonnut? 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukat on kukkeimmillaan, emäntä ei :D

      Poista
    2. Emännällä on mieletön tukka! Voisin ottaa sen, tai edes puolet siit <3

      Poista
    3. Hitsi kun oon ollut laiska.. en ole kattanut kasvimaata enkä keittänyt nokkosvettä.. ois pitänyt.. t.pitsilehtikaalinkasvattaja

      Poista
    4. Tukka on sukuvika. Eikä ole tämä mun puuhka edes tuuheimmasta päästä :D

      Ei hätää, en ole mäkään katteita levitellyt vaikka aikomuksena on ollut. Ja sulla on hevosia, kun on hevosia, saa anteeksi pitsiset lehtikaalit!

      Poista
  2. Järvivedestä luulisi kasvien pitävän. Hyttysarmeijaa vastaan suosittelen linnunpönttöjä, yksi lintupariskunta syö helposti kesän aikana pari ämpärillistä hyttysiä. Kuivaa on ollut meilläkin, rengaskaivossa ei vettä enkä sillä uskalla kastella syötäviä kasveja kun sen laatua ei ole tutkittu. Porakaivossa vettä riittää mutta olisi sitä muutakin tekemistä kuin seisoa letkun kaverina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä tuntuvat tykkäävän! Kieli pitkällään olen ihastellut myös sitä kasvi- ja lehtimuhjua, jota matala rantapenkere on täynnä veneen laskupaikan kohdalta. Se olisi varmasti upeaa lannoitetta.

      Linnunpönttöjä laitoimme tänä keväänä 11, enempien nikkaroimiselle ei riittänyt aika :D Hyvin noissa on ollutkin kuhinaa kesän mittaan, ja vieläkin nuoria, vasta pöntöstä lähteneitä asukkeja pyörii pihallamme. Ensi keväänä pönttötalkoot taas jatkuvat, kunhan saamme jotenkin mahtumaan, noilla kun tuntuu olevan aika selvät sävelet siinä missä oma reviiri kulkee :) Vaan enpä haluaisi edes tietää, paljonko itikoita sitten olisi jos ei olis noita linnunpönttöjä...

      Poista
  3. Tuo järvivesi kastelussa on kyllä luksusta! Ennen- ja jälkeen-kuvista tosiaan selkeästi näkee heti, miten projektit ovat edistyneet. Satoisia päiviä ja kaikkea hyvää elokuuhunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järven läheisyys painoi aikoinaan aika paljon vaakakupissa, kun töllin ostoa harkitsimme, juurikin tämän omavaraisuusaspektin kannalta. Sieltä saa juurikin kasteluvedet, hätätapauksessa vaikka eläimille juomavettä ja pesuvedetkin nostettua tarvittaessa vaikka avannosta keskellä talvea. Sellainen iso, yhdenlainen kotivara :D

      Samaa sinne ja ihanan leppoisaa elokuuta!

      Poista
  4. Tuo teidän kasvihuoneen valmistuminen oli iso askel omavaraisempaan suuntaan ja jo pelkästään siitä syystä sopii olla iloinen. Siellä voi tulevina vuosina kasvatella jos sun jonkinmoista sorttia. Mä olen tässä pohtinut miten saisi kasvihuoneen rännitettyä ja siitä kerättyä sadevedet.. Olis näppärää kun vesisaavi olisi ihan vieressä ja vielä täyttyisikin joskus. Mutta kun tuo runko on alumiinia niin siihen ei niin vain porailla pidikkeitä. No, ehkä ratkaisu vielä kirkastuu mulle ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, en vielä kasvariprokkiksen alussa tajunnutkaan kuinka paljon satoa tuollainen pieni lasikoppero voikaan tuottaa. Ihan uusi maailma on auennut sen myötä, kannatti väkästellä!

      Alumiinirunko on tosiaan vähän haastava rännien kanssa, tarvisi melkein olla jo hitsausvehkeet kourun kiinnitykseen! Ränni meilläkin tuosta puuttuu vielä. Talossahan jo on, muttei olla vielä saatu viriteltyä niihin sadeveden keräyssysteemejä kun ei silloin rännejä asentaessa tajuttu. Tosin tänä kesänä niistä ei olisi apua ollut, vieläkään ei ole satanut pisaraakaan puoleentoista kuukauteen ja puut alkavat jo kellastua.

      Poista
  5. Huh, useamman päivän se otti, mutta nyt ihana blogisi on luettu alusta tähän päivään :) Sulla on kiva kirjoitustyyli ja seuraan mielelläni pikkutilan elämää. Mukavaa elokuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, heti aloin kauhulla miettiä mitä onkaan tuonne alkupään postauksiin edes tullut kirjoiteltua! :D Mutta ihanaa kun löysit tänne ja luit, ja kiitos <3 Leppoisaa elokuun jatkoa ja kesän loppusuoraa myös sinne!

      Poista
  6. Upeita ennen-jälkeen kuvia! Vastaavan tapaisia punottuja rajauksia oli täälläkin tarkoitus askarrella mutta on jäänyt vaiheeseen. Pajuahan täällä ei paljon ole, mutta idänkanukkaa kasvaa yltäkylläisesti. Toistaiseksi useimmat istutusalueet on rajattu ihan vaan lahopuulla. Eihän se välttämättä kovin nättiä ole, mutta luonto kiittää elintilasta. Mutta onpa hurja kuulla tuosta arseenista! Pitäisi varmaan testauttaa meidänkin kaivon vesi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei tuota pitkää pajunvitsaa löydy tarpeeksi, että omasta takaa olisin löytänyt. Onneksi eräältä äitini kodin lähellä sijaitsevalta pajutilalta löysin ison nipun siperianpajua edullisesti. Ajattelin, että noistahan voisi koittaa ottaa pätkiä ja yrittää kasvattaa niistä oman pikku pajuplantaasin :) Lahopuuta minäkin olen käyttänyt tuohon penkkiin, jossa kuvassa kanatkin temmeltävät, kaikenmaailman rehotukselta ne ei vaan näy enää :D

      Juu, täällä Pirkanmaalla arseeni on kai juurikin aika yleinen raskasmetalli. Muuttaessa meille selvisi, että oma kaivomme sijaitsee ihan ison esiintymän keskiössä. Entinen vanha asukas on kyllä varmastikin käyttänyt kaivovettä juomiseen ja pesemiseen, kaivosta kulki kylmävesihana sekä keittiöön että saunalle. Arseenille altistumisella on kuitenkin yhteys mm. kohtu- ja ihosyöpään, joten olemme antaneet kaivon olla ihan oman onnensa nojassa. Ilman muuta kannattaa tutkituttaa, tyyristä hommaa se ei ole ja saapahan sitten varmuuden! :)

      Poista
  7. Ennen ja jälkeen kuvat kyllä kertoo, että jotain on saatu aikaiseksi! Niitä pitäisi itsekkin harrastaa enemmän, ihan itselle hetkiin, kun iskee fiilis, ettei ole tullut tehtyä yhtään mitään. Järvi lähistöllä on todellinen aarre. Voi miten olisikin hienoa kerätä rannalta kasvimaalle katteet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyisi kyllä ottaa ennen-jälkeen -kuvat tavaksi! Niihin on hyvä turvautua sitten, kun epätoivo iskee :D Katteen keräämistä tuosta pohjamuhjusta olen minäkin suunnitellut. Kaarina Davisin jostakin kirjasta luin, että niitetty järviruoko on myös erinomaista kompostin täytettä, se kun myös ilmaa hyvin kompostia. Pitää joskus koittaa sekä katetta että tuota kompostihommaa, kunhan ennätän sinne saakka...

      Poista
  8. Ihanat nuo ennen ja jälkeen kuvat, viimeisen kohdalla naurahdin :)
    Meilläkin on ollut liian kuivaa ja olen kaivannut omaa rantaa josta saisi määrättömästi vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, itsekin olen hymähdellyt, kun tässä kesän mittaan instat ja muut ovat täyttyneet ystävien hehkeätäkin hehkeämmistä kesäkuvista rannalla, festareilla tai drinksujen äärestä terasseilla, itsellä vaan vaatetus on kesän edetessä rispaantunut, multa pinttynyt sormiin ja tukka noussut pystyyn :D Valintojen maailma!

      Ranta oli kyllä meidän pelastus kun lähes kaksi kuukautta oli satamatta tippaakaan. Hirveä määrä työtä olisi mennyt ihan kankkulan kaivoon.

      Poista
  9. Ihanat minirisuaidat tuossa yhdessä jälkeen kuvassa. Onko ne tehty pajusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pajusta punottuja ovat, toisessa penkissä reunus on valmis ja toisessa, tuossa taaempana näkyvässä vielä kesken ja tukikepit törröttää :D Mutta ovat kyllä valmiina tosi kivan näköiset. Kuvaan niistä vielä edustavammat otokset kunhan saan tuon keskeneräisen tekeleen kunnialla loppuun.

      Poista