Projekti Omavaraisempi elämä 2019: Ajatuksia kuluneesta kaudesta

4.11.19

Näin marraskuussa Suuntana omavaraisuus -sarjassa otetaan katsaus kuluneeseen kauteen. Tämän vuoden aiemmat sarjan blogitekstit löydät täältä: Suuntana omavaraisuus

Uusille lukijoille infoksi, Suuntana omavaraisuus on kuukausittainen yhteispostaussarja, jossa joukkio omavaraisuusasteensa kohottamisesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisee joka kuun ensimmäisenä maanantaina mielensä mukaisen raportin omien omavaraisuusprojektiensa tiimoilta. Kuulumisten lisäksi pohdimme omia edesottamuksiamme etukäteen yhteistuumin päätettyjen teemojen pohjalta. Ja marraskuun teemahan on siis Katsaus kuluneeseen kauteen & talven suunnitelmat.

Muiden tämän kuun kimppakirjoitukseen osallistujien tekstit löytyvät tämän postauksen lopusta.


Ensilumi on meidän osaltamme toistaiseksi tässä.


 Lokakuu kului meillä pääasiassa talven tuloon valmistautumisen merkeissä. Minä olen kerinyt lampaita ja käsitellyt villoja, siivonnut eläinsuojia, perannut lavatarhaa ja kasvihuonetta sekä pinonnut lantaa ja lehtiä tulevalle vihannesmaalle. Polttopuut odottelevat valmiina vajassa lämmityskauden riemuja. Antti on keskittynyt pienempiin, talvista arkea helpottavien ratkaisujen nikkarointiin. Hän on nakutellut muun muassa katetun kanojen ulkoilutarhan ja lumenpitävän heinäsuojan, joka vähentää maahan varisevaa heinähävikkiä, eikä meidän tarvitse säätää enää epämääräisten tuulessa lepattavien pressusuojausten kanssa pitääksemme eläinten eväät turvassa sateelta ja lumelta. Niin kanala-lampola kuin heinäkatoskin ovat saaneet päälleen kattohuovat, ja loppukesästä maalattu tallikin sai uudet sievät nurkka- ja ikkunalaudoitukset.

Yhteisten arkivapaiden sattuessa viime viikolle päätimme lennosta hoitaa myös tälle vuodelle aiotun marjapuskien siirron. Pensaiden (tai ehkä näiden vuosikymmeniä keskellä pihaamme tönöttäneiden herukoiden kohdalla voimme puhua ihan vaan pusikosta) siirto kävi kätevästi Avantin voimin. Saimme nostettua eläväisimmät puskat siististi paikoiltaan koneella, ja taivaan kiitos säästyimme myös istutuskuoppien kaivamiselta kivikovaan savimaahan masiinan kauhan avulla. Ne pensaat, jotka törröttivät kitukasvuisina tehden vuodesta toiseen parhaassa tapauksessa noin kolme marjaa, kuovimme suosiolla tunkiolle. Antti ohjasti Avantia, minä talikoin kuoppiin multaa ja kaninkakkaa. Koko toimitus tehtiin niin flow-tilassa, ettemme edes hoksanneet lukea oikeaoppisia istutusohjeita. Näin jälkikäteen en ainakaan uskalla niitä lukea, jotten vahingossakaan tulisi palanneeksi kaikkiin tekemiimme erheisiin. Olkoon puskat tältä erää, ehkä sitten ensi keväänä ryhdyn varovasti vilkuilemaan niiden uuden sijainnin suuntaan elonmerkkien toivossa.

Uumoilin viime postauksessa myös, että Nana-lampaamme saattaisi olla yllättäen tiineenä, vaikka odottelinkin karitsoja vasta ensi keväälle. Karitsoja ei ole kuulunut, ja viime viikko on kulunut lampolassa rampatessa, kun olen koittanut tarkkailla mahdollisen alkavan synnytyksen merkkejä. Pakkaa sekoittaa entisestään se, että uuhi on alkanut tuottaa maitoa. Tiineys olisi kuitenkin jo reippaasti yliajalla. Outoa, kertakaikkiaan. Mahdollista olisi tietysti, että uuhi on tiinehtynyt heti laitumilta palattuaan elokuussa, mutta ymmärrykseni mukaan maidon ei siinä tapauksessa pitäisi vielä laskea... Ota näistä sitten selvää.


Tästä marjapuskat lähtivät...

... ja tänne ne päätyivät.


Tämä vuosi on opettanut, että olisi ilman muuta viisasta tehdä tulevan vuoden suunnitelmat jo nyt syksyllä, kun kaikki onnistumiset ja mönkään menneet tai sikseen jääneet asiat ovat vielä tuoreessa muistissa. Keväällä sitä niin helposti höyrähtää pian koittavasta mahdollisuudesta saada asioita aikaan, että ylilyöntejä tulee tehtyä. Silloin tuntuu, että koko pitkä kevät- ja kesäaika on vasta edessä, ihan hyvin ehtii vaikka mitä.

Todellisuudessa arki näyttää ne todelliseen tarpeeseen tulevat tehtävät vasta siinä tekemisen lomassa. Ne kiilaavat aina ohi työlistalla tuo-olisi-kiva-saada-kuntoon -tyyppisistä missioista, vaikka niitä olisi kuinka etukäteen paperille kirjaillut ja huolella suunnitellut.

Esimerkiksi tallin kunnostaminen ja kunnollinen heinäsuoja (sekä yläkerran remontointi) olivat sellaisia akuutin tarpeen töitä, jotka veivät aikamme ja tarmomme syksylle aiotulta iänikuiselta maakellariprojektilta. Ehdin kasvattaa pienen stressin kellariasiasta, kunnes otin järjen käteen. Mitä teemme tähän hätään maakellarilla, kun satoakaan ei tullut sen vertaa, että sitä tarvitsisi saada säilöttyä kellariin saakka? Pakastin, kuivuri ja ruokakomero riittävät vielä tälle talvelle mainiosti pitämään tallessa tämän kesän sadon. Ensi syksynä voi olla jo toinen juttu. Luotan siihen, että silloinkin tarve näyttää, mitä operoidaan ja mikä jää roikkumaan työlistalle hamaan tappiin asti.




Kanatarhalle tuli tarve, kun valtavan kokoinen naaraskanahaukka alkoi jälleen syksyllä vierailla tiluksillamme.




Tämä kausi pisti minut pohtimaan myös eläinten pitoa omavaraisuuden näkökulmasta uudella lailla. Syksyllä luovuimme kokonaan vuohien pitämisestä. Kuttumme Moona ja Jallu muuttivat tuttuni luokse muutaman minuutin ajomatkan päähän isompaan vuohilaumaan. En uskaltanut laittaa niitä lypsyyn, koska tähän hätään en ehtisi lypsää niitä säännöllisesti. Niiden pito vaati valtavasti lisätyötä, ja näin ostoheinätaloudessa myös ison siivun ylimääräistä rahanmenoa. Kaiken kukkuraksi isäntä ei tykkää vuohista tippaakaan. Kun kutuille löytyi läheltä loistava koti, oli päätös helppo tehdä. Juustojen valmistuksen opettelu itse kiehtoo edelleen, mutta tässä raha- ja elämäntilanteessa meille on kaikin puolin järkevämpää käydä ostamassa läheiseltä pihattonavetalta tinkimaitoa, mikäli aikaa joskus liikenee kotitarvejuustotehtaan pystyttämiselle.


Iänikuinen kellari jatkaa hiljaista romahdustaan, parempia aikoja odotellen.


Vanha tallinräyskä näyttää paljon hyvävointisemmalta uudessa maalissa. Nurkkalaudat ja ikkunanpielet odottavat maalausta ensi kevääseen.

Toistan itseäni, sillä näin totesin jo viime syksynä kuluneen kesäkauden edesottamuksiamme muistellessani: en koe, että olisimme epäonnistuneet niinkään missään, onnistuimme vaan eri tavalla, kuin mitä olimme alunperin suunnitelleet. Saimme taakse jääneen kevään, kesän ja syksyn mittaan ihan valtavasti aikaan. Paljon pieniä juttuja, jotka eivät välttämättä pistä silmään, mutta merkitsevät paljon. Sen ohella valmiiksi tai ainakin hyvään vauhtiin saimme myös muutaman isomman homman pois roikkumasta.

Jotkin työt, kuten lavankaulustarhan siirtäminen tai tontin aitaamisen aloittaminen, siirtyivät suosiolla kevääseen. Niitä on hyvä hioa ja suunnitella tässä koko pitkä talvi.



Mitä muut omavaraisuusbloggaajat tuumailevat kuluneesta kaudesta ja millä mallilla mahtavat heidän syyspuhteensa olla? Sarja jää tauolle loppuvuodeksi, mutta palaa jälleen baanalle ensi vuonna, suunnitelmien mukaan jo tammikuussa!

Harmaa torppa
Puutarhahetki
Sarin puutarhat
Palokankaan pientila
Metsäläisten elämää
Torpan tyttö
Sorakukka
Tsajut
Rakkautta ja maan antimia
Caramellia
Kohti laadukkaampaa elämää
Korkeala
Alussa oli Vehkosuo
Pienenpieni farmi
Laura eli Javis
Omavarainen.fi








21 kommenttia on "Projekti Omavaraisempi elämä 2019: Ajatuksia kuluneesta kaudesta"
  1. Syksyllä olisi kyllä hyvä suunnitella seuraavaa kautta, vaan auttaako sekään keväthöyryihin?! Talvi kun kerää niitä rakennus/viljelyhöyryjä sen verran tehokkaasti ja oikeastaan kyllä tykkään höyrisestä keväästä! :D Lähden siitä että mielummin ylimitoitetut kuin alimitoitetut haaveet <3
    Tosi kauniita nuo teidän rakennukset! Avantista olen yhä kateellinen. Nim. juuri nyt on yksi 500kg purusäkki keskellä tallin lattiaa jumissa.. ei auta rautakanki eikä naapurinkaan voima..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että ei auta yhtään :D Se on kyllä ihan tosi, että talvella höyryä ehtii kasautua siihen malliin, että se pihisee varmasti paineella ulos joka tapauksessa heti, kun ensimmäinen vesipisara tipahtaa räystäältä. Ja onhan se ihana olotila <3

      Rakennuksista täytyy kyllä kiitellä isäntää ja hänen pikkutarkkuuttaan. Hän haaveilee ryhtyvänsä puusepäksi vielä jonain päivänä, noilla on hyvä harjoitella kun nikkaroitavaa riittää.

      Poista
    2. Isäntä voi hyvin aloittaa jo puusepän työt!

      Poista
  2. Mukava lukea näistä projekteistanne!
    Marjapuskien siirto sujui varmasti hyvin, kun kaivurilla kaivoitte. Pääasia, että saa riittävän ison juuripaakun nimittäin. Itse olen lapiopelillä siirtänyt muutaman, ja koska siinä juuria katkeilee, kun ei jaksa kaivaa riittävän laajalti ja syvälti, on onnistumisprosentti ollut silti yli 50.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama juuri katkesi koneellakin kaivaessa, nuo puskat ovat nimittäin varmasti olleet tuossa vuosikymmeniä jo ja olivat kasvattaneet aikamoiset juuret... Mutta mies koukki kaivurilla ja minä vähän lapiolla auttelin (lue: pyörin jatkuvasti tiellä), niin jotakuinkin isoimmat saatiin pelastettua :) Hyvä kuulla, että onnistumisprosentti on ollut noin hyvä, toivotaan että nuokin tuosta vielä lähtevät uuteen nousuun!

      Poista
  3. Meidän miehiä näköjään yhdistää inho vuohia kohtaan! Beibe on minulle joskus sanonut, että jos vuohia tulee, hän lähtee. En ole sitten viitsinyt kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa sanoi Antti sen jälkeen, kun oli kiikuttanut vuohet "naapuriin". Ovathan ne omalla tavallaan vähän rasittaviakin, vaativat kyllä ihan omanlaisensa huumorin jota ei tuolla meidän isukilla riittänyt sitten tippaakaan :D Minä kyllä kiinnyin Moonaan ja Jalluun kamalasti, mutta onneksi ne ovat tuossa lähellä niin aina pääsee niitä kumminkin katsomaan ja paijailemaan, jos ikävä yllättää :)

      Poista
  4. Voi, miten paljon olette tehneet ja ahkeroineet, siltä minusta kuulostaa. Ihailtavaa ja ihanaa lukea teidän valinnoista ja "varustelusta", että mitä mikäkin asia edellyttää. Kokeilun kautta parhaiten selviää, onko itsellä rahkeita, halua ja kiinnostusta esim. joihinkin eläimiin. Mukavaa talven odotusta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän paljon saimme kyllä nurkkia kuntoon, vaikka aina sitä lasten ja muiden touhujen kanssa onkin skeptinen siitä että mitä ehtii... Ihan olen kyllä tyytyväinen, vaikkei ihan suunnitelman mukaan mennytkään :)

      Se on ihan totta. Vuohien kanssa vielä hankaloitti hommaa se, ettei meille ole niille laidunta omasta takaa. Lampaathan menevät aina kesäisin maisemanhoitohommiin muiden niityille, mutta vuohia ei kukaan huolinut, kumma kyllä :D Nyt uudessa kodissa on laidunta omasta takaa ja kun ovat lähellä, ei niistä kuitenkaan tarvinnut luopua sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on ihana juttu.

      Poista
  5. Hyvän näköinen kanatarha! Katettu tarha on kyllä kaiken vaivan ja rahan väärti. Nyt märillä syyskeleillä olen ollut todella tyytyväinen siitä että kanat voivat ulkoilla kuivassa tilassa. Ja haukkoja kierteli täälläkin, välillä oli kaksikin haukkaa kerralla pyörimässä pihan yläpuolella, huutelivat harmissaan kun taisivat nähdä kanat mutta tajusivat etteivät pääse niihin käsiksi. Viime vuonnahan menetin yhden kanan haukalle kun vielä ulkoilivat vapaana pihalla. Jossain vaiheessa on tarkoitus laajentaa kanatarhaa niin että olisi sitten käytettävissä lisäosa missä on vähän kevyempi verkkokatto päällä. Mutta saa nähdä milloin siihen ehtii. Ja tosiaan kellarin siivous ja järjestely olisi täälläkin listalla. Pitäisi uusia hyllyt ja kalkita uusiksi. Hyllytkin on ostettu mutta ei vielä pystytetty! Tajusin tosin että täällä on kellaria vastaavaa viileää tilaa muuallakin kuin varsinaisessa kellarissa, joten säilytystilaa kyllä riittäisi, jos vaan olisi jotain mitä säilöä. Kymmenien hillopurkkien lisäksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja tuohon ei onneksi uponnut rahaakaan paljoa, kun pystyimme käyttämään pitkälti kierrätettyjä matskuja rakentamiseen. Pienihän tuo on, mutta riittänee näin syys- ja talvikaudelle. Kesäisin ei ole haukkoja tässä näkynyt, tuo läheinen lintujärvi varmasti pitää ne kiireisinä poikasaikaan kun luonnostakin löytyy ravintoa ja pihaltakin kanoille reilusti piilottelupaikkoja :) Tänä syksynä, samana päivänä kun saimme tarhan oven kiinnitettyä, haukka kävi vierailulla ja vei meiltä kaksi kanaa. Oli aika masentava fiilis kun jäi niin hilkulle :/... Mutta jos ei nyt enää menisi haukan nokkaan kanoja sitten, vaikka nälkäänsähän nekin toki vain metsästävät.

      Meillä ei tosiaan vielä ole säilöttävää kellariin saakka, mutta olisihan se eittämättä tarpeellinen jos vaikka myrsky katkoo sähköt. Onneksi viileää tilaa löytyy hätävaraksi vaikka saunalta, jos jääkaapit alkavat sammuilla :)

      Poista
  6. Uskotko, että ne tunkiolle siirretyt kitukasvuiset marjapuskat tuottavat muutaman vuoden päästä parhaan sadon? Niin se yleensä menee… Nyt varmasti olisi tosiaan se paras suunnitelmien aika ensivuodelle, mutta kannattako ottaa riskiä, jos tulee pelkkää onnistumista, niin sitä seuraavalle vuodelle on jo kauheat vaatimukset itselle?! Tiedän niin tuon tunteen, että on saatu paljon aikaseksi pikku juttuja, joilla on pitkässä juoksussa iso merkitys, mutta ulkopuolinen ei välttämättä näe mitään tapahtuneen. Mutta itsellehän tätä kaikkea tehdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, se voi olla paljon mahdollista! Nuo meidän puskamme ovat kyllä niin iänkaikkisen vanhoja ja sammaloituneita, ja niitä oli niin tolkuttoman paljon, että niistä kyllä liikeni karsia.

      Niinhän se on, että ne pienet epäonnistumiset pitävät mielen virkeänä :D Tietääpä ainakin mitä tehdä jos joskus tulee sellainen tilanne, että menee ihan peukaloiden pyörittelemiseksi tilanne...

      Nuo aikaan saadut pikkujutut on kaikkein mukavimpia. Usein niillä on isoin merkitys siinä, että hommat toimivat sujuvasti :)

      Poista
  7. Oikea hyvänmielen postaus! Otan mukaani tuon ajatuksen siitä, että epäonnistumisen sijaan voi onnistua toisella tavalla kuin on suunnitellut. Todella hieno ajatus, niin nappiinsa!

    Jos muuten innostut itse tekemään juustoja, niin meiltä löytyy helppo ja kuvitettu ohje halloumiin ja fetaan. Molemmat ovat niin hyviä, että oksat pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Vau, noita juustoja olisi kyllä hieno oppia tekemään itse. Fetaa meillä popsitaan melko usein ja halloumia menee varsinkin kesällä grillatessa. Täytyykin käydä tsekkaamassa ohjeet :)

      Poista
  8. Joka kerta kun on uusi postaus tullut, olen aloittanut kirjoittamaan kommenttia mutta sitten jokin on aina sen keskeyttänyt. Mutta täällä on kyllä myötäeletty mukana kaikissa jutuissa (Lassella meni jo hermot kun hehkutin noita Shetlandinsaaren juttuja, siellä käyminen on ollut meikäläisen haaveissa niin kauan kuin muistan!). Nyt kun kekrin aikaan some muistutti vuosi sitten tapahtuneesta kanojen saapumisesta, päätin että vihdoin pyhitän edes hetken että saan jotain kirjoitettua!

    Mutta niin, elämä teki temput täälläkin ja keväällä tehdyt to do - listat jäivät aikalailla puolitiehen. Kun jonkin asian oli saanut valmiiksi, oli sen aikana ilmestynyt jo seitsemän uutta asiaa tehtäväksi. Työpaikan vaihdoksen ja lyhyemmän työajan alkaessa oli suunnitelmia vaikka mihin, mutta sitten elämä päättikin näyttää synkemmän puolensa ja kaikki projektit jäivät hetkeksi murheiden alle. Mutta samalla ajatuksella täällä nyt on menty eteenpäin, ei ole epäonnistumisia vaan toisenlaisia onnistumisia. Ja yleensä ne pienet hommat ovat ne kaikista tärkeimmät, suuret ja näkyvämmät sitten vain bonusta.

    Hienolta näyttää siellä teillä paikat, kateellisena katson myös tuota siistiä ulkotyövälineiden rivistöä seinällä!

    Yritän nyt itselleni paukuttaa päähän että meilläkään ei ole vielä tilaa taikka aikaa vuohille. Ja tuon toisen osapuolen suhtautuminen asiaan on aikalailla samanlainen kuin teillä. Mutta salakavalasti sain sen suostuteltua tekemään vielä tässä muutaman viikon sisään pässiaitauksen ja toisen pihaton, joten äkkiäkös sitä vuohillekkin jonkun tilan rakentaa. Ja näin niitä projekteja vain ilmestyy :D

    Lämpöisää ja tunnelmallista loppusyksyä sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta ihana kun nyt kirjoitit <3 Olenkin miettinyt, mitä teille kuuluu! Voi kanat, ne oli kyllä niin hauska poppoo. Oon niin iloinen kun ne päätyivät just teille :)

      Paljon voimia sinne vastoinkäymisiin ja murheisiin. Olen huomannut omallakin kohdalla, että väistämättä elämän heittämät takapakit, murheet, tai isot muutokset ylipäätään, lyövät myös kaikki suunnitelmat uusiksi tai ainakin pistävät tärkeysjärjestystä uuteen uskoon. Silloin on tärkeintä antaa itselleen armoa ja aikaa ja pitää huoli omasta ja läheisten jaksamisesta. Kyllä ne hommat odottavat siellä parempia aikoja, ne ovat kuitenkin yksi (pieni) osa elämää kuitenkin loppupeleissä :)

      Työvälineet ovat olleet meillä ihan aina hukassa ja leväällään pitkin pihoja :D Nuo käytännölliset telineet ovat siitä hyvät että nyt kun ne tuolla roikkuvat kaiken keskellä niin tuntuu, että ne tuijottavat syyttävästi jos välineitä ei vie paikoilleen.

      Vuohet ovat kyllä omalla tavallaan ihania otuksia, ja niiden kanssa saa kyllä aktiivisesti haastaa myös omaa älykkyyttään :D Ja oi, teille on tulossa pässipihatto! Jos kaipaatte maailman lutusinta affepässiä laumaan niin meillä voisi olla yksi ihanuus tarjolla ;)

      Poista
  9. Kivoja kuulumisia jälleen kerran! Ootte saaneet paljon aikaan. Hyvä työ!

    Tuttu tunne että "pitäs tehä tuota ja pitäs tehä tätä!" Meijän motto oli "Tehhään mitä ehitään ja mitä ei ehitä ei tehä." Aikas lunki lause mutta tehtiin tosiaan mitä ehittiin ja ens kesälle jäi oottamaan sitten taas muutama homma.

    On kyllä takki tyhjä tällä hetkellä, marraskuu, tuo valoisin vuoden aika ei helpota asiaa yhtään! Olenkin sanonut että marraskuun paras puoli on se että seuraavaksi tulee joulukuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä myö, ja hyvä työkin! :D Loistava motto, meillä tämä oli ensimmäinen vuosi kun jotenkin osattiin omaksua sama asenne to do -listan kanssa. Onpahan sitten selvät sävelet siitä minkä kimpussa taas ensi keväänä jatketaan, ellei eteen kiilaa taas miljoonaa muuta kiireellisempää asiaa ;) Mutta sehän sitten kielii vain siitä, ettei nuo listalla roikkuneet asiat ole mitään välttämättömyyksiä... Kun tehtävää on paljon, on tavallaan helpottavaakin, kun asiat loksahtavat itsestään tiettyyn tärkeysjärjestykseen. Ei tarvitse rasittaa aivonystyröitään pohtimalla, mitä kannattaa tehdä ja koska :D

      Mulla on juurikin tuo tyhjä takki -fiilis tällä hetkellä, mutta isäntä vielä jaksaa painaa, että saataisi ennen paukkupakkasia yläkerran puolikas lämpimäksi ja mahdollisesti käyttöön. Itse olen vajonnut jo ihan joulusiivoavaksi nurkkamöröksi, joka vaan haahuaa ja sytyttelee kynttilöitä ja ripottelee tonttuja sinne tänne. Marraskuu on mun kirjoissani jo joulukuu, hyvä kun pihallakin on niin pimeää ettei kura ja kaatosadekaan näy sisälle saakka :D Ihan hyvin voi jo rallattaa joululauluja ja olla vähän tonttu.

      Poista
  10. Meille taitaisi sopia parhaiten kokoajan etenevä suunnittelu. Jos suunnittelemme yhtenä ainoana hetkenä, tulee jokin asia painottumaan vähän liikaa. Nyt kävi niin, että remppa nousi suunnitteluvaiheessa vahvasti esille ja muu jäi vähän sen jalkoihin. Hommat kyllä eteni kivasti sillä saralla, mutta oli se yhden sortin rahan menoa sekin...Ja piha jäi vähän hunningolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olisi varmaan parasta olla suunnittelematta ollenkaan. Kun hommaa tulee joka nurkan takaa eteen muutenkin, säästyisi monilta paineilta, kun saisi vaan tehdä asioita sitä mukaa kun ne tulevat eteen, ilman hermoilua suunnittelulistalla aina vaan roikkuvista asioista :D

      Poista